Lue keskustelun säännöt.
Missä menee ujouden ja huonon käytöksen raja?
14.06.2013 |
Kaverillani on 6v (syksyllä eskariin menevä) poika joka on luonteeltaan ujo ja arka. Tai lähinnä tuntuu olevan ujo aikuisia kohtaan. Lapsiporukassa enemmänkin pomottava. On perheen ainoa lapsi.
Olemme tuttuja jo usean vuoden ajalta ja kyläilemme säännöllisesti n. kerran kuussa puolin ja toisin, mutta koskaan poika ei esim. vastaa tervehdykseeni vaan joko pakenee äitinsä taakse tai on kuin ei olisi tervehdystäni kuullutkaan. Pöydästä noustessa ei kiitä, ja yleensä ei edes halua tulla kahvipöydän ääreen jos siinä on aikuisia samaan aikaan. Jos kysyn häneltä jotain, vastaa korkeintaan yhdellä sanalla, välttämättä ei edes sitä.
Hiljattain oli pojan syntymäpäivä ja annettuamme lahjan poika halusi avata sen yksin omassa huoneessaan. Edes lapsia ei päästänyt avaamista katsomaan vaan veti oven edestämme kiinni.
Kaveri selittelee poikansa käytöstä sillä kun "Pekka" on niin tosi ujo. Välillä myös harmittelee kuinka hankalaa heillä usein on tuon ujouden vuoksi. Minusta kyse on kuitenkin enemmän vain huonosta käytöksestä?! Omat lapseni ovat tosin aina olleet reippaita ja sosiaalisia, joten omakohtaista kokemusta ujosta lapsesta minulla ei ole.
Olisikin mielenkiintoista lukea kommentteja ujojen lasten vanhemmilta. Miltä ylläoleva teksti kuulosti?
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 22:52"]
Minun mielestäni johtuvat vain ujoudesta. Huonoa käytöstä olisi tervehtimisen sijaan haistatella tai kiittämisen sijaan haukkua lahjaa.
[/quote]
Huh huh! Eli ujolta huonoa käytöstä siedetään kunhan se verhotaan ujoudeksi. Entä jos reipas ja uskaltava lapsi jättää tervehtimättä ja kiittämättä. Se taitaisi kuitenkin olla huonoa käytöstä, vai? Kyllä ujoltakin peruskäytöstavat pitää vaatia!
Aika ihme kommentteja tässä keskustelussa. Missään muussa maassa tällaista käytöstä ei katsottaisi läpi sormien ja annettaisi lasten sanella sääntöjä. Kyllä 6vuotiaalta voi jo vaatia alkeellisimmat käytös ja sosiaalisuustavat. Tosin eihän niitä suomessa osaa monet aikuisetkaan...
[/quote]
Ujous ei ole huonoa käytöstä. Reipas ja sosiaalinenkin lapsi voi jättää kiittämättä, esim. juostessaan höyrypäänä sinne tänne ei välttämättä muista kiittää. Aikuisen tehtävänä on tajuta, että lapsi ei uskalla, muista tai tajua kiittää, mutta myös ohjata molempia tapauksia kiittämään. Ihan samanlaista on joka puolella maailmaa. Ei ujous ole vain suomalainen piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei haittaa yhtään, jos lapsi ei tervehti tai kiitä antamastani lahjasta.
Kyllä minä tuon näen ujoutena. Ja haloo, kyse on kuusivuotiaasta, jolle ujouden hallitseminen onpi vähän isompi operaatio. Esim. helmoihin piiloutuminen ja mutina kysyttäessä on kyllä ihan normaali ujoutta, eikä siitä pitäisi aikuisen loukkaantua. Ja ohimenevää, en ole nähnyt kenenkään 16-vuotiaan piiloutuvan äitin helmoihin. ;)
Totta kai ujolta pitää vaatia käytöstapoja, mutta liika painostaminen taatusti pahentaa asiaa. Mieluummin niin että suhtautuu ymmärtäväisesti mutta ei tee asiasta numeroa, tarkoittaen siis tuota että vanhempi itse korostaa ujoutta (tarkoittanee juuri tuota että kaikki selitetään lapsen ujoudella ja ajetaan mukula jo valmiiksi omaan muottiinsa).
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 12:31"]
Minua ei haittaa yhtään, jos lapsi ei tervehti tai kiitä antamastani lahjasta.
[/quote]
Mihin asti tämä on ok? Kouluikään, teini-ikään vai saako olla kiittämättä ja tervehtimättä aikuisenakin jos on ujo, tai jos ei vaan huvita?
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 22:52"]
Minun mielestäni johtuvat vain ujoudesta. Huonoa käytöstä olisi tervehtimisen sijaan haistatella tai kiittämisen sijaan haukkua lahjaa.
[/quote]
Huh huh! Eli ujolta huonoa käytöstä siedetään kunhan se verhotaan ujoudeksi. Entä jos reipas ja uskaltava lapsi jättää tervehtimättä ja kiittämättä. Se taitaisi kuitenkin olla huonoa käytöstä, vai? Kyllä ujoltakin peruskäytöstavat pitää vaatia!
Aika ihme kommentteja tässä keskustelussa. Missään muussa maassa tällaista käytöstä ei katsottaisi läpi sormien ja annettaisi lasten sanella sääntöjä. Kyllä 6vuotiaalta voi jo vaatia alkeellisimmat käytös ja sosiaalisuustavat. Tosin eihän niitä suomessa osaa monet aikuisetkaan...
[/quote]
Missään muussa maassa aikuinen ei tunkeudu puolitutun lapsen mukavuusalueelle ja ryhdy ripittämään tätä siitä, että lapsi ei uskalla kiittää. Jostain kumman syystä ne ujot ja varovaiset lapset kiittävät ja tervehtivät niitä aikuisia, jotka suhtautuvat lapsiin neutraalisti tai lähe välinpitämättömästi eli tervehtiminen on täysin ohimenevä juttu, johon ei liity mitään rupatteluvaatimusta. Sen sijaan reippautta vaativa ja kiitosta tivaava aikuinen saa usein kokea dissaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään tuntuu että nimenomaan se reipas, "sosiaalinen" ja oma-aloitteinen lapsi on se jota sekä vanhemmat että muu lähipiiri ihastelee, mutta ujo saa automaattisesti moitteet. Jotkut lapset nyt vain ujostelevat ja jännittävät uusia tilaneita ja ihmisiä. Ujolle lapselle paikalle käsi ojossa rynnistävä aikuinen voi olla ihan oikeasti kauhistus, että ymmärrän ihan hyvin jos tekee mieli mennä piiloon tai haudata katse lattiantasalle, saatikka sitten että itse olisi reipas ja tervehtisi. No okei, teini-ikäinen ujo osaa (ehkä) jo sen verran hallita ujouttaan että pystyy toimimaan säällisesti, mutta kuusivuotiaalta en lähtisi odottamaan aikuisen ihmisen sosiaalisten tilanteiden hallintaa.
Asettukaa ujon asemaan: vanhemmat selittelevät käytöstä "ujoudella", sukulaiset ja muut moittivat kun ujo lapsi ei ole reipas, muualla pidetään lasta sosiaalisesti kömpelönä ja joka ikinen taho murehtii pärjäävätkö nämä ujot "todellisessa maailmassa". On mukavaa olla jo valmiiksi poljettuna kelvottomien muottiin, vaikka on kyse ihan luonnollisesta piirteestä.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 07:53"]
No tää ei varmaan ole kovin suosittu mielipide täällä, mutta kyllä mun mielestä ujoltakin voi vaatia käytöstapoja. Toki kasvatustyö pitää tehdä ennen vierailutilannetta ja varsinkin ujouden hyväksyminen ja itseluottamuksen kasvatus.
Musta tuntuu, että monesti ujoutta ymmärretään ihan hirveän paljon enemmän kuin olisi tarpeen ja monesti se pahentaa tilannetta. Jos ujo ihminen harjoittelee tutussa ympäristössä niitä normaalin sosiaalisen elämän vaatimuksia, niin pikkuhiljaa se itseluottamus ja rohkeus kasvavat.
mulla on kolme lasta, joista yksi on ujo.
[/quote]Samaa mieltä. Miun mielestä ujous "hyväksytään" liian helposti. itsekin olin pienenä ujo ja jos minulta kysyttiin haluanko osallistua johonkin koulun näytelmään sanoin aina ei. Salaa kuitenkin toivoin, että minut olisi pakotettu mukaan. Olisinpa sitten ainakin oppinut. Olisin tarvinut vain jonkun joka olisi vähän tyrkkinyt eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 12:31"]
Minua ei haittaa yhtään, jos lapsi ei tervehti tai kiitä antamastani lahjasta.
[/quote]
Mihin asti tämä on ok? Kouluikään, teini-ikään vai saako olla kiittämättä ja tervehtimättä aikuisenakin jos on ujo, tai jos ei vaan huvita?
[/quote]
Riippuu kuule ihan lapsesta. Yleisesti ottaen kouluikäiset pystyvät sen verran voittamaan ujouttaan, että kommunikoivat aikuisten kanssa.
"Ujolta voi vaatia käytöstapoja." Ei uskoisi, että äiti-ihminen päästää tuollaisia suustaan. Mitäpä jo opettaisitte ensin ne sosiaaliset ja reippaat eli suomeksi sanottuna riehuvat lapsenne käyttäytymään esim. kahvipöydässä hyvin. Ärsyttää nämä reippaat, jotka käyvät kähmimässä kahvipöydän herkut ja sitten vetävät rallia pitkin huushollia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä ja onpa täällä keskustelu käynyt näköjään kuumana! Mutta täytyy nyt selventää hieman tätä juttua, koska nyt monet on näköjään ymmärtäneet esim. minun käytökseni aivan väärin. Eli siis en todellakaan ole tämän kyseisen pojan nähden tehnyt tästä hänen puhumattomuudestaan numeroa ja alkanut tivaamaan kiitosta tai vastausta tervehdykseeni. Joten ei hän minun käyttäytymiseni vuoksi ole voinut ahdistua. Tunnistan kyllä tämän ylisosiaalisen ja tunkeilevan ihmistyypin, mutta itse en todellakaan ole näissä tilanteissa käyttäytynyt näin.
Mutta tavatessamme tervehdin poikaa samaan tapaan kuin muitakin ja jos esim. äitinsä kertoo heidän käyneen mökillä tai kalassa, kysyn pojalta että kävitkö uimassa tai saitteko kalaa? Näihin sitten toisinaan vastaa esim. joo tai sitten on vastaamatta. Ei se ole minulle ongelma jos poika ei vastaa ja ikinä en ole häneltä vastausta tivannut. Mutta eikö minun käytökseni kuitenkin ole sitä normaalia, eikä lapsen tällaisesta tulisi ahdistua? vai oletteko todella sitä mieltä että minun tulisi jättää lapsi huomioimatta ja tervehtimättä ja olla aivan kuin häntä ei olisikaan saman pöydän äärellä, ettei hän vain ahdistuisi?
ap
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 14:19"]
Mutta tavatessamme tervehdin poikaa samaan tapaan kuin muitakin ja jos esim. äitinsä kertoo heidän käyneen mökillä tai kalassa, kysyn pojalta että kävitkö uimassa tai saitteko kalaa? Näihin sitten toisinaan vastaa esim. joo tai sitten on vastaamatta. Ei se ole minulle ongelma jos poika ei vastaa ja ikinä en ole häneltä vastausta tivannut. Mutta eikö minun käytökseni kuitenkin ole sitä normaalia, eikä lapsen tällaisesta tulisi ahdistua? vai oletteko todella sitä mieltä että minun tulisi jättää lapsi huomioimatta ja tervehtimättä ja olla aivan kuin häntä ei olisikaan saman pöydän äärellä, ettei hän vain ahdistuisi?
ap
[/quote]
Mummoni esittää minulle, aikuiselle ihmiselle, tuollaisia kysymyksiä ja ongelma on siinä, että koska mummoni on hieman pihalla maailmanmenosta, niin ne kysymykset ovat järjettömiä. Hän saattaa kysellä aivan järjettömiä internetistä. Mitä niihin pitäisi vastata? En viitsisi alkaa nolaamaan vanhaa ihmistä sellittämällä hänelle, että hän pihalla kuin lumiukko mutta en viitsisi valehdellakaan.
Ehkäpä tämä poika ei vastaile kysymyksiisi koska ei tiedä mitä niihin pitäisi vastata. "Saitteko kalaa?" No, jospa saivat kalan mutta päästivät sen menemään? Tai jospa saivat ankeriaan eikä poika tiedä lasketaanko se kalaksi? Mitä itse vastaisit jos joku vieras ihminen tulisi sinulta kadulla kysymään, että "Onko sulla luimusti napukkaa?" Toivottaisitko helvettiin ja jäisitkö vastailemaan kohteliaasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiittämättömyys on nykyään tosi yleistä. Enemmänkin minun lapsiani on ihmeltety siitä, kun kiittävät ja tervehtivät, kun moni ei sitä tee. Autistilapsenikin osaa sen, vaikka tekee sen enemmän siksi, että se on opetettua rutiinia, kuin siksi, että olisi kohtelias. Mutta ulkopuolisethan eivät sitä tiedä.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 15:01"]
Kiittämättömyys on nykyään tosi yleistä. Enemmänkin minun lapsiani on ihmeltety siitä, kun kiittävät ja tervehtivät, kun moni ei sitä tee. Autistilapsenikin osaa sen, vaikka tekee sen enemmän siksi, että se on opetettua rutiinia, kuin siksi, että olisi kohtelias. Mutta ulkopuolisethan eivät sitä tiedä.
[/quote]
Lisäys, nuorempi terve lapseni on usein paheksunut aikuisia, jotka eivät vastaa terevhdykseen. Omassa talosamme on asunut mm. sellainen lastentarhanopettaja. Saanut tarpeekseen töissä lapsista, niin ei taloyhtiössä voi vastata, kun kouluikäinen tervehtii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 12:17"]
Kyllä 6vuotiaalta voi jo vaatia alkeellisimmat käytös ja sosiaalisuustavat. Tosin eihän niitä suomessa osaa monet aikuisetkaan...
[/quote]
Ei osaa, niin kuin huomaa tuolta 'yliopiston kirjasto' -threadistäkin. Siellä joku ihmepissiliisi käy huudattamassa vauvojaan yliopiston kirjastossa. Just joo.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 14:19"]
Mutta tavatessamme tervehdin poikaa samaan tapaan kuin muitakin ja jos esim. äitinsä kertoo heidän käyneen mökillä tai kalassa, kysyn pojalta että kävitkö uimassa tai saitteko kalaa? Näihin sitten toisinaan vastaa esim. joo tai sitten on vastaamatta. Ei se ole minulle ongelma jos poika ei vastaa ja ikinä en ole häneltä vastausta tivannut. Mutta eikö minun käytökseni kuitenkin ole sitä normaalia, eikä lapsen tällaisesta tulisi ahdistua? vai oletteko todella sitä mieltä että minun tulisi jättää lapsi huomioimatta ja tervehtimättä ja olla aivan kuin häntä ei olisikaan saman pöydän äärellä, ettei hän vain ahdistuisi?
ap
[/quote]
Mummoni esittää minulle, aikuiselle ihmiselle, tuollaisia kysymyksiä ja ongelma on siinä, että koska mummoni on hieman pihalla maailmanmenosta, niin ne kysymykset ovat järjettömiä. Hän saattaa kysellä aivan järjettömiä internetistä. Mitä niihin pitäisi vastata? En viitsisi alkaa nolaamaan vanhaa ihmistä sellittämällä hänelle, että hän pihalla kuin lumiukko mutta en viitsisi valehdellakaan.
Ehkäpä tämä poika ei vastaile kysymyksiisi koska ei tiedä mitä niihin pitäisi vastata. "Saitteko kalaa?" No, jospa saivat kalan mutta päästivät sen menemään? Tai jospa saivat ankeriaan eikä poika tiedä lasketaanko se kalaksi? Mitä itse vastaisit jos joku vieras ihminen tulisi sinulta kadulla kysymään, että "Onko sulla luimusti napukkaa?" Toivottaisitko helvettiin ja jäisitkö vastailemaan kohteliaasti?
[/quote]
Hmm...No ei ne minun keskusteluyritykseni nyt niin vaikeita ole etteikö poika niihin osaisi vastata. saattaa esim. lapsilleni myöhemmin ylpeillä saamillaan kaloilla, joten kyllä hän kalat tunnistaa ja niistä osaa puhua. Joten kyse ei ole tästä. Mutta oletko todella sitä mieltä että minun kysymykseni, jotka siis ovat tällaisia helppoja perus "small talk" kysymyksia, ovat hankalia ja asiattomia?
saa olla aika palikka 6v jos ei osaa vastata kysymykseen kävitkö uimassa...
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 14:19"]
Mutta tavatessamme tervehdin poikaa samaan tapaan kuin muitakin ja jos esim. äitinsä kertoo heidän käyneen mökillä tai kalassa, kysyn pojalta että kävitkö uimassa tai saitteko kalaa? Näihin sitten toisinaan vastaa esim. joo tai sitten on vastaamatta. Ei se ole minulle ongelma jos poika ei vastaa ja ikinä en ole häneltä vastausta tivannut. Mutta eikö minun käytökseni kuitenkin ole sitä normaalia, eikä lapsen tällaisesta tulisi ahdistua? vai oletteko todella sitä mieltä että minun tulisi jättää lapsi huomioimatta ja tervehtimättä ja olla aivan kuin häntä ei olisikaan saman pöydän äärellä, ettei hän vain ahdistuisi?
ap
[/quote]
Mummoni esittää minulle, aikuiselle ihmiselle, tuollaisia kysymyksiä ja ongelma on siinä, että koska mummoni on hieman pihalla maailmanmenosta, niin ne kysymykset ovat järjettömiä. Hän saattaa kysellä aivan järjettömiä internetistä. Mitä niihin pitäisi vastata? En viitsisi alkaa nolaamaan vanhaa ihmistä sellittämällä hänelle, että hän pihalla kuin lumiukko mutta en viitsisi valehdellakaan.
Ehkäpä tämä poika ei vastaile kysymyksiisi koska ei tiedä mitä niihin pitäisi vastata. "Saitteko kalaa?" No, jospa saivat kalan mutta päästivät sen menemään? Tai jospa saivat ankeriaan eikä poika tiedä lasketaanko se kalaksi? Mitä itse vastaisit jos joku vieras ihminen tulisi sinulta kadulla kysymään, että "Onko sulla luimusti napukkaa?" Toivottaisitko helvettiin ja jäisitkö vastailemaan kohteliaasti?
[/quote]
Hmm...No ei ne minun keskusteluyritykseni nyt niin vaikeita ole etteikö poika niihin osaisi vastata. saattaa esim. lapsilleni myöhemmin ylpeillä saamillaan kaloilla, joten kyllä hän kalat tunnistaa ja niistä osaa puhua. Joten kyse ei ole tästä. Mutta oletko todella sitä mieltä että minun kysymykseni, jotka siis ovat tällaisia helppoja perus "small talk" kysymyksia, ovat hankalia ja asiattomia?
[/quote]
Sinä olet luultavasti päälle päin pelottava aikuinen. Ei kyse ole sen kummemmasta. Se voi johtua ihan vaikka siitä, että sinulla on kova ääni tai olet isokokoinen, sinulla on pelottavat silmät tai jotain sellaista mitä et itse tule ajatelleeksi - en siis tiedä, mutta lapsi voi pelätä ihan mitättömiä asioita. Tai sitten toiset lapset on pelotelleet sinulla, jos olet jota kuta heistä komentanut joskus. Itsekin muista lapsena pelänneeni tiettyjä aikuisia, vaikka olin kovasti käytöstavoitani kehuttu, mutta ujo. Poika on vaikka kotona voinut sanoa, mitä sinussa pelkää,mutta eihän äitinsä sitä sinulle tietenkään viitsi tai uskalla sanoa.
[/quote]
Sinä olet luultavasti päälle päin pelottava aikuinen. Ei kyse ole sen kummemmasta. Se voi johtua ihan vaikka siitä, että sinulla on kova ääni tai olet isokokoinen, sinulla on pelottavat silmät tai jotain sellaista mitä et itse tule ajatelleeksi - en siis tiedä, mutta lapsi voi pelätä ihan mitättömiä asioita. Tai sitten toiset lapset on pelotelleet sinulla, jos olet jota kuta heistä komentanut joskus. Itsekin muista lapsena pelänneeni tiettyjä aikuisia, vaikka olin kovasti käytöstavoitani kehuttu, mutta ujo. Poika on vaikka kotona voinut sanoa, mitä sinussa pelkää,mutta eihän äitinsä sitä sinulle tietenkään viitsi tai uskalla sanoa.
[/quote]
Tämä kyseinen poika ei puhu myöskään muille vieraille aikuisille. Ei kerhotädeille, ei naapureille, ei juuri edes isovanhemmilleen. Tuskin me kaikki ihan niin pelottavia kuitenkaan ollaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 15:08"]
Hmm...No ei ne minun keskusteluyritykseni nyt niin vaikeita ole etteikö poika niihin osaisi vastata. saattaa esim. lapsilleni myöhemmin ylpeillä saamillaan kaloilla, joten kyllä hän kalat tunnistaa ja niistä osaa puhua. Joten kyse ei ole tästä. Mutta oletko todella sitä mieltä että minun kysymykseni, jotka siis ovat tällaisia helppoja perus "small talk" kysymyksia, ovat hankalia ja asiattomia?
[/quote]
Saattavat olla. Esimerksi lukiossa meidän opettajamme kyseli meiltä aina jotain aivan naurettavan helppoja kysymyksiä. Emme vastanneet koska meistä se oli lähinnä vittuilua kysellä niin helppoja. Opettaja näki asian niin, että me oltiin tosi tyhmiä ja kyseli vielä helpompia. Todella paha kommunikaatiokatkos.
Miksi pitää aina olettaa, että jos lapsi käyttäytyy jotenkin poikkeavasti, niin se johtuu jostain lasten sisäsyntyisestä pahuudesta? Miksi vallalla on ajatus, että koska minä olen aikuinen, niin kaikki mitä minä teen ja hyvää ja oikein ja minun tapani tehdä asiat on ainoa oikea? Mihin on kadonnut nöyryys myöntää, että minä voin olla väärässä?
Muutes, jos lapsen vastailemattomuus johtuu siitä mitä sanoin, niin se tarkoittaa, että hän haluaa antaa rehellisen vastauksen. Hän siis välittää sinusta. Hän ei halua satuttaa sinua valehtelemalla. Joku "reipas" ja "iloinen" lapsi olisi saattanut lasketella kalajuttuja ja satuilla mitä sattuu ja aikuiset olisivat aivan ihastuksissaan. Näinhän se tietysti menee aikuisten maailmassakin. Suustan taitavat narsistit saavat keräävät kunnian ja saavat ylennykset kun taas hiljaisia ja rehellisiä puurtajia pidetään hankalina työntekijöinä.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 00:49"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 22:52"]
Huonoa käytöstä olisi tervehtimisen sijaan haistatella tai kiittämisen sijaan haukkua lahjaa.[/quote]
Tämä kommentti saanut 12 peukkua ylös?? Vasta haistattelu on huonoa käytöstä, mikään muu sitä ennen ei?! Tai vasta jos lahjaa haukutaan?!
Millaisella tasolla näissä perheissä aikuisten käyttäytymisen taso mahtaa ollakaan...
[/quote]
Niin? Kommenttini on varsin osuva, kuten peukutuksetkin sanovat. Normaalit aikuiset ymmärtävät ujouden ja huonon käytöksen eron.