Lue keskustelun säännöt.
Missä menee ujouden ja huonon käytöksen raja?
14.06.2013 |
Kaverillani on 6v (syksyllä eskariin menevä) poika joka on luonteeltaan ujo ja arka. Tai lähinnä tuntuu olevan ujo aikuisia kohtaan. Lapsiporukassa enemmänkin pomottava. On perheen ainoa lapsi.
Olemme tuttuja jo usean vuoden ajalta ja kyläilemme säännöllisesti n. kerran kuussa puolin ja toisin, mutta koskaan poika ei esim. vastaa tervehdykseeni vaan joko pakenee äitinsä taakse tai on kuin ei olisi tervehdystäni kuullutkaan. Pöydästä noustessa ei kiitä, ja yleensä ei edes halua tulla kahvipöydän ääreen jos siinä on aikuisia samaan aikaan. Jos kysyn häneltä jotain, vastaa korkeintaan yhdellä sanalla, välttämättä ei edes sitä.
Hiljattain oli pojan syntymäpäivä ja annettuamme lahjan poika halusi avata sen yksin omassa huoneessaan. Edes lapsia ei päästänyt avaamista katsomaan vaan veti oven edestämme kiinni.
Kaveri selittelee poikansa käytöstä sillä kun "Pekka" on niin tosi ujo. Välillä myös harmittelee kuinka hankalaa heillä usein on tuon ujouden vuoksi. Minusta kyse on kuitenkin enemmän vain huonosta käytöksestä?! Omat lapseni ovat tosin aina olleet reippaita ja sosiaalisia, joten omakohtaista kokemusta ujosta lapsesta minulla ei ole.
Olisikin mielenkiintoista lukea kommentteja ujojen lasten vanhemmilta. Miltä ylläoleva teksti kuulosti?
Kommentit (69)
Ap. Ymmärräthän että se ujo lapsi aistii hyvin selvästi sen ettet pidä hänestä, ja käyttäytyy siksi seurassasi aivan ekstra-ujosti. Vihamielinen ilmapiiri (sellaisena ujo aistii asenteesi) saa ujon vetäytymään, jopa avaamaan lahjaa yksin omaan huoneeseensa.
Itse olen introvertti, en kuitenkaan ujo. Tunnen lähinnä voimakasta vastenmielisyyttä sellaisia ihmisiä kohtaan jotka eivät pysty hyväksymään hiljaista, rauhallista persoonaani. Heidän seurassaan olen yleensä vielä tavallistakin hiljaisempi ja rauhallisempi ja pyrin välttelemään kontaktia heihin.
Aikuisena tämä välttely on kohtuullisen helppoa. Voinhan itse valita kenen seurassa aikaani vietän. Työelämässäkin olen osannut hakeutua sellaiselle alalle, jossa psytyn olemaan oma itseni ja hyödyntämään omia vahvuuksiani, enkä joudu taistelemaan persoonaani vastaan.
Lapsena sopivan seuran valitseminen ja paheksuvan seuran välttäminen oli vaikeampaa, sillä jouduin kulkemaan peheeni mukana yrittäen kaikin voimin sopeutua niidenkin ihmisten seuraan jotka selittivät suu vaahdossa kuinka 'tuon lapsen pitäisi muuttua reippaammaksi, eihän tuommoisesta ihmistä tule'. Niiden aikuisten seuraa kammosin enkä saanut heidän lähellään sanaa suustani vaikka he yrittivät kyllä pakotta mitä erilaisimmilla tavoilla. Puhuin kyllä mielelläni niille aikuisille, jotka eivät yrittäneet muuttaa minua 'reippaaksi' vaaan hyväksyivät minut ihan omana itsenäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pekasssa on selvästikin autistiia piirteitä. Onko tosi, ettei tuota ole muka tutkittu?
Meillä "hylättiin" yksi ystäväperhe, koska lapset pelkäsivät heitä. "Reippaat" eli äänekkäät ja etuilevat lapset olivat äitinsä ilo ja meidän lapsia hän jaksoi aina moittia. Muutaman vuoden kestin,sitten oli pakko panna välit poikki kun lapset linnoittautuivat omiin huoneisiinsa eivätkä tulleet edes tervehtimään. Ymmärsin lapsiani enemmän kuin ystävääni. Kukaan ei halua jatkuvasti kuulla, että ei kelpaa.
Mulla on ollut yksi kummilapsi tuollainen. Tai on toki vieläkin, mutta rippijuhlat vietetty, joten pikkuhiljaa alkaa loppua lahja-automaattina toimiminen lapselle, joka ei puhu minulle vapaaehtoisesti sanaakaan. Ei ole koskaan puhunut eikä vieläkään nuorena halua olla seurassani tai kiitä lahjoista. Huoneen oven raosta on lahjakuoret saanut sujauttaa viime vuosina ja mitenkän tähän ei ole puututtu vanhempien taholta. Mitään diagnoosia lapsella ei ole, ihan tavallinen nuori on, mutta perheessä ei ole koskaan edellytetty käytöstapoja.
Hysteerisen ujo ihminen voi tosiaan vaikuttaa epäkohteliaalta ja jopa umpimieliseltä. Mieheni velipuoli on juuri tällainen. Hän on jo parikymppinen (!) mutta ei edelleenkään sano montaa sanaa, jos käymme kylässä. Mieheni kanssa juttelee muutamalla sanalla ja hiljaisella äänellä, mutta esim. minulle ei oikeastaan puhu, jos ei ole ihan pakko, eli saattaa korkeintaan vastata superlyhyesti suoraan kysymykseen. Hänen vuotta vanhempi veljensä on sitten suupaltti, joten heillä on kai aina mennyt niin, että veli puhuu toisenkin puolesta. Tämä nuorempi ei puhunut viimeksi edes kolmevuotiaalle pojalleni, mitä poikani tietysti ihmetteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tyttö tuollainen. Kaikki pakolliset tilanteet, joissa odotetaan puhumista, juuri tervehtimiset ja kiitokset, ei onnistu millään. Mutisee jotain kainaloonsa parhaimmillaan. On ujo ja jännittää. Riippuu toki seurasta, miten lukossa on.
Ei ole koskaan ollut "reipas ja sosiaalinen". Harrastaminen on ollut todella vaikeaa, koska ei uskalla jäädä yksin eli muiden lasten kanssa harrastamaan. Yritetty on ihan kaikki. Roikkuu ja itkee paniikissa. Myös koulun aloittaminen meni näissä merkeissä. Sitten, kun tuntee itsensä tilanteen herraksi (perfektionisti myös luonteeltaan), ei ole mitään ongelmia. Toisaalta kavereiden luokse on aina jäänyt helposti, myös yökylään alkaen 4-v.
Arvaa, olenko toivonut helpompaa lasta tässä mielessä? Kaikki on kotona opetettu, mutta ei vain uskallus riitä, edes siihen "moihin" ja "kiitokseen".
Minustakin tuo on huonoa käytöstä! (siis vastaan nyt vain ap:n alkuperäiseen kirjoitukseen). Olen aina pitänyt huonona käytöksenä myös sitä jos lapseni menevät juttelmaan jollekin toiselle lapselle esim puistossa ja lapsi ei vastaa mitään takaisin. Vanhemmat vieressä ei kehota vastaamaan vaan vievät lapsen pois. Minusta se on todella huonoa käytöstä ja en hyväksyisi itse moista omilta lapsiltani. Ihmisille kuuluu vatstata. Vaikka sitten vain hei. Mutta mitää mykkää ei tarvitse esittää.
Kaverisi lapsen tapauksessa kiitoksen sanominen ruokapöydästä noustessa, ei todellakaan ole enää ujoutta, vaan huonoja käytöstapoja. Kyllähän ujokin ihminen nyt kiiros sanoo kun pöydästä nousee. Tässä selvästi sallitaan liikaa ujouden varjolla.
Minulla on taasen todella villit ja sosiaaliset lapset. En minäään silti hyväksy heitä tiettyä käytöstä. Jos esimerkiksi tunkevat itsensä johonkin porukkaan mihin eivät ole toivottuja, niin sanon heille siitä. (toki tämä porukkakin voi asiallisesti sanoa, että haluamme nyt leikkiä yhdessä ulman ulkopuolisia) Eivätkä lapseni saa koskea toisiin tuntemattomiin lapsiin, vaikka se onkin heille kovin luonnollinen käyttäytymismalli, että koskettavat esim toisen olkapäätä tälle puhuessaan. Toki näitä asioita joutuu takomaan lapsille jatkuvasti, mutta ei niitä hyväksytä vain sillä varjolla, että lapset on yltiö sosiaalisia ja villejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 22:52"]
Huonoa käytöstä olisi tervehtimisen sijaan haistatella tai kiittämisen sijaan haukkua lahjaa.[/quote]
Tämä kommentti saanut 12 peukkua ylös?? Vasta haistattelu on huonoa käytöstä, mikään muu sitä ennen ei?! Tai vasta jos lahjaa haukutaan?!
Millaisella tasolla näissä perheissä aikuisten käyttäytymisen taso mahtaa ollakaan...
Minulle täti sanoi pienenä, että "oletko tosiaan noin ylpeä", kun olin niin ujo, että en heti ujoudeltani uskaltanut leikkimään serkkujeni kanssa. Vieläkin muistan, miten pahalta tuntui nuo sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan kauhuissani näistä vastauksista täällä. Todellako ihmisten mielestä lapsi voi olla sanomatta kiitos pöydästä noustessaan, ihan vain sen takia, että on ujo? Tuohan on ihan perus käytöstapa mikä pitää jokaisen osata. Eihän villi ja sosiaalinenkaan lapsi voi jättää sanomatta kiitos, koska on niin vilkas, että ei ehdi sanomaan kiitos. Voiko siis villtikin lapset jätttää käytöstavat pois, koska ovat villejä. Anteeksi ei tarvitse pyytää kun satuttaa toista, koska on villi, niin ei ehdi. Tai jos joku tervehtii, niin eihän villi lapsi ehdi tervehdykseen vastat kun on niin villi. Aivan älytön ajattelutapa! Ei mikään ihme, että nykyään Suomessa lapset on huonosti käyttäytyviä kun ei mitään perus käytöstapoja edes vaadita kun lapsi on liian ujo.
Mitä helvettiä taas? Tämä palsta jaksaa aina yllättää, ei uskoisi että keskustelemassa on aikuisia perheellisiä naisia. Siis perustellaan lapsen kiittämättömyyttä sillä, ettei uudesta hammasharjastakaan kiitetä, että lapsi ei tiedä mistä pitää kiittää? Onko joku tosissaan sitä mieltä, ettei jo pienikin lapsi ymmärrä, kun hänelle annetaan lahja, josta kuuluu kiittää??? Tai ettei kuusi vuotias ymmärrä alkeellisia kysymyksiä koska ei tiedä mitä sanat tarkoittaa? Samana tai seuraavana vuonna pitäisi aloittaa koulu, mutta on ok ettei lapsi ymmärrä sanoja kuten uida? Huh huh taas....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 14:43"]
Olen ihan kauhuissani näistä vastauksista täällä. Todellako ihmisten mielestä lapsi voi olla sanomatta kiitos pöydästä noustessaan, ihan vain sen takia, että on ujo? Tuohan on ihan perus käytöstapa mikä pitää jokaisen osata. Eihän villi ja sosiaalinenkaan lapsi voi jättää sanomatta kiitos, koska on niin vilkas, että ei ehdi sanomaan kiitos. Voiko siis villtikin lapset jätttää käytöstavat pois, koska ovat villejä. Anteeksi ei tarvitse pyytää kun satuttaa toista, koska on villi, niin ei ehdi. Tai jos joku tervehtii, niin eihän villi lapsi ehdi tervehdykseen vastat kun on niin villi. Aivan älytön ajattelutapa! Ei mikään ihme, että nykyään Suomessa lapset on huonosti käyttäytyviä kun ei mitään perus käytöstapoja edes vaadita kun lapsi on liian ujo.
[/quote]
No ei ne villit todellakaan mitään käytöstapoja muista eikä anteeksi pyydä rohmutessaan herkut pöydästä. Silti heitä ei saa sanoa kasvattamattomiksi, mutta jos ujo ei sano päivää tädille, joka tunkeutuu 2 cm päähän nenästä, niin se on sitten huonoa käytöstä?
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 14:43"]
Olen ihan kauhuissani näistä vastauksista täällä. Todellako ihmisten mielestä lapsi voi olla sanomatta kiitos pöydästä noustessaan, ihan vain sen takia, että on ujo? Tuohan on ihan perus käytöstapa mikä pitää jokaisen osata. Eihän villi ja sosiaalinenkaan lapsi voi jättää sanomatta kiitos, koska on niin vilkas, että ei ehdi sanomaan kiitos. Voiko siis villtikin lapset jätttää käytöstavat pois, koska ovat villejä. Anteeksi ei tarvitse pyytää kun satuttaa toista, koska on villi, niin ei ehdi. Tai jos joku tervehtii, niin eihän villi lapsi ehdi tervehdykseen vastat kun on niin villi. Aivan älytön ajattelutapa! Ei mikään ihme, että nykyään Suomessa lapset on huonosti käyttäytyviä kun ei mitään perus käytöstapoja edes vaadita kun lapsi on liian ujo.
[/quote]
No ei ne villit todellakaan mitään käytöstapoja muista eikä anteeksi pyydä rohmutessaan herkut pöydästä. Silti heitä ei saa sanoa kasvattamattomiksi, mutta jos ujo ei sano päivää tädille, joka tunkeutuu 2 cm päähän nenästä, niin se on sitten huonoa käytöstä?
[/quote]
Kyllä meidän villit lapset joutuvat sanomaan kiitos. Yhdellä oli juuri syntymäpäivät ja seisoin vieressä joka kerta kun vieraita tuli ja sai lahjan ja kehotin sanomaan kiitos jos ei itse muistanut sanoa. Mutta katsoin siinä vieressä, että kiitos sanottiin. Jos meinasi karata johonkin, niin komensin takaisin sanomaan kiitos. Enkä vaan kohautellut olkapäitäni, että "se nyt on niin villi, että meni jo".
Enkä kyllä näe ruokapöydästä rohmuamistakaan minään villejen piirteenä. Meillä lapset odottaa, että aikuiset ottaa ensin. Toki yrittävät änkeä ja rohmuta, mutta se kielletään. Koska haluamme opettaa lapsille käytöstapoja, emmekä verhoutua sen villeyden taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 23:10"]
Siis oikeesti nyt. Aikuinen pahoittaa mielensä siitä kun lapsi ei sano kiitos? Ehkä ap voisi itse miettiä omaa mielenterveyttään.
[/quote]
No just... Eihän aikuinen tietty saa vaatia peruskohteliaisuutta kuningas lapselta... Ottaa päähän tämä iänikuinen pölinä siitä, ettei aikusiella saa enää olla mitään oikeuksia, jos paikalla on yksinkin mukula!
Ei tuommoinen ole normaalia ujoutta. Mullakin on ujo lapsi, tosi ujo. Mutta olen vaatinut, että pitää tervehtiä, sanoa kiitos ja hei hei ym. Minusta pitää ja saa vaatia, jos on vain uusista ihmisistä johtuvasta normaalista ujoudesta kysymys. Tuttujen kanssa lapsi on suorastaan riehakas.
Ymmärrän ap.tä hyvin, se on ärsyttävää, kun lapsi ei puhu, mutta mutistia ei voi pakottaa puhumaan.. taustalla voi olla jokin varhaislapsuuden traumaattinen tapahtuma tms.
Itsellä pieni aavistus, että varhaislapsuuden tunnekylmä hoito/laiminlyönti aiheuttaa mutismia. Mutta se on vain oma aavitus.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 22:44"]
Lapsiporukassa enemmänkin pomottava. On perheen ainoa lapsi.[/quote]
Onko teiltä vastaajilta mennyt tämä ap:n kertoma täysin ohi?
Mielestäni ei ole oikein sallia lapsen vetäytyä piiloon avaamaan lahjaansa. Vanhempien tulisi tuntea paremmin lapsen perimmäinen tunteenosoitus, eikä vedota ns. helppoon selitykseen "ujosta lapsesta". Kyseessä kuitenkin jo aika iso lapsi, jonka olisi hyvä opetella sosiaalisia taitoja ennen koulun alkua. Kasvatuksella on suuri merkitys eikä kaikkea voi kätkeä "ujouden" taakse (vaikka vanhemmat olisivat kuinka väsyneitä), varsinkaan, jos lapsi itse osoittaa käytöksellään pomottelua ikätovereitaan kohtaan.
Lapsi ei osaa oma-aloitteisesti tervehtiä aikuisia ellei häntä siihen erikseen rohkaisevasti opeteta. Sama asia kuin kiitoksen opettelu. Lasta voi toki ujostuttaa mutta se on ihan eri asia kuin huono käytös.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 00:13"]
Ei ole koskaan ollut "reipas ja sosiaalinen". Harrastaminen on ollut todella vaikeaa, koska ei uskalla jäädä yksin eli muiden lasten kanssa harrastamaan. Yritetty on ihan kaikki. Roikkuu ja itkee paniikissa.
[/quote]
No, ei ihme, kun kerran pakotetaan "harrastamaan"! Mikä se harrastus on, onko se tytön oma toive vai vanhempien valinta harrastukseksi? Mites olisi, jos antaisitte tytön vain ihan olla ja touhuta omia juttujaan? Siis ihan ilman minkäänlaista pakkoa tehdä itselle vastenmielisiä juttuja, onko se aivan mahdotonta?
Minä ujona tyttönä olisin varmaan tehnyt itsemurhan, jos minut olisi pakotettu "harrastamaan" toisten joukkoon. Onneksi sentään minun vanhempani olivat järki-ihmisiä ja antoivat minun olla. Nykyisin tekstiä suoltuu niin virtuaalisesti kuin reaalimaailmassakin, mutta 35-40 vuotta sitten aika ja luonteeni oli ihan toinen.
No tää ei varmaan ole kovin suosittu mielipide täällä, mutta kyllä mun mielestä ujoltakin voi vaatia käytöstapoja. Toki kasvatustyö pitää tehdä ennen vierailutilannetta ja varsinkin ujouden hyväksyminen ja itseluottamuksen kasvatus.
Musta tuntuu, että monesti ujoutta ymmärretään ihan hirveän paljon enemmän kuin olisi tarpeen ja monesti se pahentaa tilannetta. Jos ujo ihminen harjoittelee tutussa ympäristössä niitä normaalin sosiaalisen elämän vaatimuksia, niin pikkuhiljaa se itseluottamus ja rohkeus kasvavat.
mulla on kolme lasta, joista yksi on ujo.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 22:52"]
Minun mielestäni johtuvat vain ujoudesta. Huonoa käytöstä olisi tervehtimisen sijaan haistatella tai kiittämisen sijaan haukkua lahjaa.
[/quote]
Huh huh! Eli ujolta huonoa käytöstä siedetään kunhan se verhotaan ujoudeksi. Entä jos reipas ja uskaltava lapsi jättää tervehtimättä ja kiittämättä. Se taitaisi kuitenkin olla huonoa käytöstä, vai? Kyllä ujoltakin peruskäytöstavat pitää vaatia!
Aika ihme kommentteja tässä keskustelussa. Missään muussa maassa tällaista käytöstä ei katsottaisi läpi sormien ja annettaisi lasten sanella sääntöjä. Kyllä 6vuotiaalta voi jo vaatia alkeellisimmat käytös ja sosiaalisuustavat. Tosin eihän niitä suomessa osaa monet aikuisetkaan...
Meillä lapseni toimivat lähes samoin,kun naapuri on käymässä. Tämä täti kun urputtaa koko ajan, on äänekäs ja omien sanojensa mukaan reipas. Kailottaa suureen ääneen, että nyt pitää kiittää (vaikka ei olisi saanut mitään) ja nyt täytyy oppia tervehtmään. Lapset menevät ihan lukkoon, kun heihin käydään käsiksi.