Miksi sinä olet lihava?

Olen lihava, koska mulla on paljon läskiä. Päässä.

Olen lihava, koska ahmin ruokaa. Tai en oikeastaan ruokaa vaan makeita herkkuja.

- Hyötyliikunta väheni ajokortin ja auton hankkimisen myötä.

- Masennuslääkkeiden sivuvaikutuksena oli suunnaton syömishimo, jota en osannut tai jaksanut hillitä.

Olen lihava, koska syön yhtä lääkettä, joka tarvitsee hurjat kalorit imeytyäkseen ja toista lääkettä joka saa syömään ne kalorit.

Olen pitkään syönyt hiukan enemmän kuin kulutan. Välillä on ollut kantapää tai polvi kipeä, jolloin liikkuminen on liian vaikeana ja kipeänä jäänyt tekemättä. Välillä on ollut isoa murhetta ja stressiä, joita suklaa lieventää. Ja suklaan lisäksi toinen heikkouteni on juusto.

Olen lihava:

-vihaan liikuntaa, jokaista lajia. En siis liiku.

-rakastan karkkia, välillä on päiviä etten syö muuta.

-sain lapsena vain terveellistä ruokaa rajoitetusti, olin silti pullukka. Miksiköhän?

Olen lihava, koska ruoka ja nami auttaa taistelemaan masennusta vastaan, inhoan liikuntaa, nuorena minua rangaistiin liikunnalla ja olin urheilullinen, siitä jäi kuitenkin inho sitä kohtaan. tykkään kyllä kävellä pitkiäkin lenkkejä. olen tällainen b-luokan lihava ihminen, kyllä yritän laihduttaa, vähentämällä ruokailua ja lisäämällä liikuntaa, nyt kun on uudet lääkkeetkin ja toivon että saan itseni aktivoitumaan, niin seli seli, haukkukaa vaan, ihan sama, olette jo lytänneet mut niin, ettei enään vaikuta, olen paska

Syön paljon tavallista ruokaa ja herkkuja. Lihapullia tai muuta "tervellistäkin" ruokaa voin syödä vaikka kuinka paljon. Lisäksi karkkia syön usein, joskus joka päivä, ja 8 euron irtokarkkipussi ei ole mitenkään ihmeellinen (miehen kanssa syödään yhdessä, minä usein enemmän). Liikun paljon, ehkä sen ansiosta en ole tämän isompi. Helppoa se on lihota, suht helppoa oli myös laihtua (70kg->54kg), mutta sitten aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa ja nykyisin painan sitten 73kg. Normaalin painon raja menee minulla 62 kilossa. 

Olen lihava, koska lihoin muutama vuosi sitten tietyistä syistä yhtäkkiä n. 30 kiloa ja en ole vielä pystynyt niitä karistamaan, haluaisin kyllä mutta en vaan jaksa. Monesti olen aloittanut mutta motivaatio lopahtaa ja siihen se jää. Tiedän, että jos vain pääsisin kunnolla alkuun niin saisin varmasti laihdutettua melko vaivattomasti, koska tykkään liikunnasta ja minulla on ihan hyvä kunto, mutta se aloittaminen on vaan niin vaikeaa!

Suhteeni ruokaan on aina ollut ihan häiriintynyt. Aikuisiällä olen painanut kaikkea 42-100kg (raskaana)  väliltä. Lasten syntymien jälkeen paino vakiintui n. 87 kiloon, mistä olen nyt saanut kymmenen kiloa kovalla työllä pois, mutta normaalipainoon on yhä kymmenen kilon matka. En usko, että tulen ikinä olemaan sinut syömisen, liikkumisen ja kehoni kanssa, mutta mieluummin olisin taas epäterveellisen laiha, sitä ei tarvinnut niin hävetä

Koska tykkään yksinkertaisista, helppoa nautintoa tuottavista asioista kuten ruoka, alkoholi, romanttiset elokuvat, seksi ja shoppailu. 

Miehenikin on lihava. Mieheni tykkää metallimusiikista ja penkkiurheilusta, Top Gearista, rasvaisesta ruuasta, pornosta, viinasta ja nyrkkeilystä.

Lapsemmekin ovat lihavia. Lapsemme tykkäävät videopeleistä, pikaruuasta, löhöilystä ja vittuilusta.

Olen lihava koska olen laiska. Olen lihava koska en arvosta itseäni. Syön lohduttaakseni alemmuudentunnettani. Makaan sohvalla ja tungen kaloreita suuhuni. Olen lihava koska en tiedä mitä tekisin elämälläni. Jokaisen pitää syödä. Olen pitänyt siitä kiinni. Olen lihava, koska olen niin väsynyt etten jaksa muuta kuin maata sohvalla. Ei ole muuta huvia kuin syöminen. Olen roskväkeä ja syön epäterveellisesti. Ylpeys saa minut kehuskelemaan rahvaanomaisuudellani. Lihon koska olen tyhmä ja saamaton. Ne estävät minua muuttumasta. Yritän tehdä lapsistani samanlaisia.

Mulla on nälkä (ja jano). Liikunkin aika paljon, mutta syön ja juon enemmän kuin kulutan.

Yksi syy on, etten pysty liikkumaan niin paljoa kuin tarvitsisi suhteessa syömiseeni. Toivun vakavasta sairaudesta, joka turvotti ja jonka jäljiltä en ole jaksanut liikkua enkä pystynyt niin paljon kuin ennen.

Sairaus sekoitti elimistön (mm. kortisoni). Ensin laihduin 10 kg, sitten lihoin 15, kun oli kova nälkä enkä voinut liikkua juuri lainkaan. Nyt on kilot tallella, mahtaako pysyäkin.

Masennusta myös joo. Liikun silti koko ajan ennemmän ja pyrin vähentämään syömistä. Syön ja juon kai usein myös suruuni, jota on eri syistä. Kun olen todella masentunut, en syö juuri lainkaan. Hyvin menee siis...

Enpä kerro hehee.

Mä olen lihava edelleen vaikka olen jo laihduttanut 70 kg, vielä 30 kg nin näytän hoikalta.

Ennen vihasin liikuntaa ja söin väärin.Elintavat olen muuttanut täysin, tsempit muille mä painun lenkille :D

Olen laiska liikkumaan.  Syön ihan tavallista kotiruokaa (liikaa), mutta en niin kauheasti mitään rasvaisia erikoisherkkuja.  Olen painanut 16 vuotiaana 53kg ja sen jälkeen olen lihonut 1-1,5kg /vuosi.  Tahti on ollut maltillinen, mutta nyt ei 43 vuotiaana ja 90 kiloisena paljon naurata. 

Teen yötyötä ja siihen liittyvät elämäntavat kerryttävät kiloja keskivartaloon.

En ole mikään ulkonäköön panostaja muutenkaan, niin vähäiset ylikilot eivät koskaan ole haitanneet mua.  Vasta viime vuosina kun paino nousi yli 80 kg:n olen hävennyt vartaloani ja läskiys vaivaa mua joka päivä, inhoan itseäni läskinä.

Olen lihava, koska minulla ei ole itsehillintää ja olen sokeririippuvainen ja joudun olemaan kotona päivät pitkät ( = ruokakaappien välittömässä läheisyydessä).

Syön liikaa. Mässäilen. Olen tunnesyöppö.

Olen lihava, koska syön liian suuria määriä tavallista ruokaa. Kerran viikossa roskaruokaa, muuten hyvinkin terveellisesti. Mutta liikaa. Makea ei ole ongelma, ja liikun paljon. Silti olen aika lihava, tai ainakin ylipainoinen.

Olen lihava, koska syön liian suuria määriä tavallista ruokaa. Kerran viikossa roskaruokaa, muuten hyvinkin terveellisesti. Mutta liikaa. Makea ei ole ongelma, ja liikun paljon. Silti olen aika lihava, tai ainakin ylipainoinen.