Nyt se sitten tapahtui, teini tuli kännissä kotiin..
Soitin 15-vuotiaalle pojalleni ennen yhtätoista ja kuulin heti puhelimessa että ääni sönkkäsi. Tuli kohta siitä kotiin ja kalja haisi kilometrin päähän..
Olen jo vuosia miettinyt, mitä teen sitten kun tällainen päivä koittaa ensimmäisen kerran ja miettinyt kaikenlaista sanottavaa ja puhuttavaa valmiiksi. Nyt sitten olenkin vain jotenkin hirveän surullinen enkä oikein saanut sanottua mitään. Poika meni suoraan petiin ja myönsi, että kaverin kaveri on täysi-ikäinen ja ostanut heillekin olutta.
Hyvä vaan että pojalle tuli huono olo ja huomiseksi on lattialla siivottavaa.. Vein nyt ämpärin sängyn viereen ja annan nukkua. On jotenkin mieli tyhjä. En osaa ruveta huutamaan, se tuntuisi aika tekopyhältä ottaen huomioon että tismalleen saman ikäisenä itsekin aloitin alkoholikokeilut ja ihan kelpo kansalainen minustakin kasvoi.
Mitä te olette tehneet vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (29)
En nyt osaa muuta sanoa, mutta muistuttaisin, että kannattaa kertoa pojalle että kotiin saa aina tulla, oli sitten missä kunnossa hyvänsä
En nyt kyllä ymmärrä miksi otat asian niin vakavasti... Kyllä me kaikki kokeillaan alkoholia juuri tuossa iässä. Ei siitä tarvii ottaa noin paljoa stressiä...
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 00:06"]
En nyt kyllä ymmärrä miksi otat asian niin vakavasti... Kyllä me kaikki kokeillaan alkoholia juuri tuossa iässä. Ei siitä tarvii ottaa noin paljoa stressiä...
[/quote]
No ainakin suurin osa (veikkaan, ettei suurin osa täällä myönnä vaikka uhattaisiin että olisi maistanut alkoholia ennen kuin on ollut vähintäänkin täysi-ikäinen).
Hieno homma on se, että poika tuli kotiin ja huomenna kannattaa siitä sanoakin. Vaikea kyllä itsekään keksiä, mitä sanoisi. Pettymys varmasti tulisi ilmaistua ja toki on myös hyvä muistuttaa, ettei alkoholin juominen ole terveydelle kovin hyvä asia (varsinkaan noin nuorena). Mutta älä huuda äläkä nalkuta vaan kerrot kaiken rauhallisesti.
Me haettiin tyttö tuossa iässä poliisiasemalta, olivat kaverin kanssa juoneet ja poliisi oli korjannut puistosta pois. Kaveri oli aivan tuiskeessa, tytöltä mitattiin n. 0,5 promillea. Minä huusin kuin hyeena, isi otti rauhallisemmin. :) Tyttö sai puhuttelun ja arestia. Ehkä enemmän nyppi se, että tytär väitti menevänsä erään kaverin luo yöksi, joka oli sitten väittänyt tulevansa meille yöksi... mentiin siihen vanhaan. :) Otti se ihan opiksi, ja ei meillä lapset muutenkaan ole pyörineet pitkin kyliä viikonloppuisin. Tämä oli toivottavasti vain poikkeustapaus. Kyllähän se kaikenlainen kokeilu kuuluu tuohon ikään, kun pitää irtautua vanhemmista vaikka toisaalta haluaisi vielä olla pikkuinen... Parasta vaan kun tekee selväksi, että välittää siitä teinistä ja tekee selväksi ettei ko. käytös ole hyväksyttävää.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 00:15"]
Jos olis ollu mun muksu ni remmistä olis tullu! Meilläpäin ei alaikäset juo alkoholia, eikä pämppää kaupungilla kaiket yöt! Voit syyttää vain itseäsi tässä tilanteessa, paskasti oot kasvattanu lapsesi!
[/quote]
ja seuraavaksi olisit löytänyt itsesi oikeudesta....
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 00:03"]
turpaan vasta sitten aamulla!
[/quote]
VÄÄRIN, et sä oikeesti voi tehdä noin
Välittömästi annettu palaute menee parhaiten perille
Miksi? Kyllä lasta pitää kurittaa, vanhat tavat kunniaan! Ei täällä kukaan sosiaalitantoille vasikoi saatana!
Miksi? Kyllä lasta pitää kurittaa, vanhat tavat kunniaan! Ei täällä kukaan sosiaalitantoille vasikoi saatana!
Mulla ei vielä omia lapsia edes, mutta todella vaikea tietää mitä ajattelen tai sanon, jos oman lapsen kohdalla tuo tulee tapahtumaan. Itse ja mieheni olemme molemmat olleet näitä äärimmäisen kilttejä tapauksia, jotka on juoneet känniin eka kerran vasta täysi-ikäisenä. No ehkä lapsista tulee samanlaisia tai sitten ei...
Jaa. Me vanhemmat emme ole olleet humalassa alaikäisinä, joten mitenkähän suhtautuisimme alaikäisten lastemme humalajuomiseen? Muuten kyllä yritämme me vanhemmatkin olla huononakin esimerkkinä lapsillemme, jotta lapsemme voivat ylpeillä olevansa vanhempiaan parempia, joten olisikohan tässä paikka olla ylpeä lapsistaan?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 00:06"]
En nyt kyllä ymmärrä miksi otat asian niin vakavasti... Kyllä me kaikki kokeillaan alkoholia juuri tuossa iässä. Ei siitä tarvii ottaa noin paljoa stressiä...
[/quote]
Tätä asennetta mä en käsitä.
t. mamma, joka ei ole koskaan kokeillut alkoholia.
OT: Oli meitä kaksi, jotka yläasteella vastasivat koulun omaan kyselyyn ettei ole käytetty, kun siellä tehtiin aiheesta galluppi ja tulokset julkaistiin. Vieläkään en tiedä, kumpi niistä uskovaisten perheiden lapsista vastasi tuohon kyselyyn, että on maistanut, kun toinen ei-maistaneista olin minä, vai oliko se sitten joku muu. Kyselyssä luki nimenomaan, että ehtolliisiviiniä ei lasketa. Sukupuolia ei mainittu, olisi ollut liian tunnistettavaa. Mikä siinä on toisille niin vaikea uskoa, että toiset ei kokeile koskaan ja toiset kokeilee vasta täysi-ikäisenä. Mulla paras kaveri oli maistanut, mutta ei minun kanssani, kun en halunnut, vaan serkkujensa kanssa kesälomalla.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 03:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 00:06"]
En nyt kyllä ymmärrä miksi otat asian niin vakavasti... Kyllä me kaikki kokeillaan alkoholia juuri tuossa iässä. Ei siitä tarvii ottaa noin paljoa stressiä...
[/quote]
Tätä asennetta mä en käsitä.
t. mamma, joka ei ole koskaan kokeillut alkoholia.
[/quote]
minuakaan ei alko kiinnostanut alaikäisenä, ei vaan kiinnostanut. Vanhin lapsi nyt 17 ja vaikka on täysi-ikäisiä kavereita jotka joskus ottavat kaljaa, häntä ei kiinnosta. On täysin absolutisti ihan omasta tahdostaan, eikä taustalla ole edes mitään uskonnolla uhkailua tm. Totesi vain että hänellä on järki päässä.
Eli ei, kaikki me emme kokeile alkoholia juuri tuossa iässä.
Kaikki eivät mene massan mukana.
Kyllä mulle nousi ensimmäisenä tunne siitä, että mun ihana pieni vauva ja alkoholi, miten ne mahtuu samaan lauseeseen?
Nyt on aamu ja sillä on edelleen huono olo. En ole vielä motkottanut mitään vaan kehotin juomaan nestettä ja syömään sekä jotain makeaa että suolaista. Keskustelusessiot pitää odottaa iltaan kun pääsen töistä kotiin..
Muistelen omasta teini-iästä, että mullakin oli sellaisia kavereita, jotka eivät uskaltaneet mennä kotiin kännissä. Ei minkään uskonnon tai ideologian takia, yhdenkin isä oli poliisi. Ei mulle sellainen asenne ole tullut mieleenkään. Vieläköhän sellaisia koteja / vanhempia on, ettei lapsi uskalla kotiinsa mennä..?
ap
Suhtautuminen riippuu hyvin paljon siitä millainen poika muutoin on. Onko hän sellainen tyyppi, joka hyvin mielellään pakenee todellisuutta, ei kohtaa mielellään arkipäivää sellaisena kuin se on, vaan haahuilee aivan omissa jutuissaan. Silloin vaarana että alkoholista tulee hänelle pakopaikka. Silloin ensimmäisillä kerroillakin on merkitystä.
Jos poika taasen reipas urheilullinen nuorukainen jolla normaaleja reippaita kavereita eikä mitään reppanoita, niin silloin tuo kokeiu menee olankohautuksella. Hän tietää sen, että alkoholi on vain reppanoita varten olivat he nuoria tai aikuisia.
Jonkin lapsia ne siideripissiksetkin ovat.
Vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa. tuo tunne kyllä, kun näkee lapsen ensimmäistä kertaa noin, ei siitä osaa suuttuakkaan vähän ankeaa.