Ura-ahdistus: Ehdottakaa jotain ammattia!

No millä tuon itsetunnon saa sellaiseksi että voi toimia jossain ammatissa huoletta? En ole ap, mutta olen yrittänyt. Turhaan. Terapiaa en kyllä ole koittanut, kun rahatilanne on mitä on.

Te jotka pelkäätte tekevänne virheitä, teetekö niitä oikeasti enemmän kuin muut? Kaikkihan tekevät virheitä työssään ja oikeast niillä on todella harvoin suurempaa merkitystä. Miettikääpä vaikka miten usein saa asiakaspalvelussa huonoa palvelua, tulee väärä tuote, jotain unohtuu ym. söheltämistä. Paskaa palvelua joo mutta ei niistä potkuja saada.

Olen yksi näistä virheitä pelkäävistä, enkä usko tekeväni niitä enemmän kuin muutkaan. Jopa ehkä keskimääräistä vähemmän, koska olenkin juuri niin tarkka kaikessa mitä teen. Mutta ongelma onkin, että siitä aiheutuu ihan kauhea stressi, kun miettii kotona sitten vielä töiden jälkeen koko illan, että "tulikohan siihen paperiin yksi kirjoitusvirhe?" tai "ei kai se asiakas/työkaveri luullut, että tarkoitin sitä, vaikka tarkoitinkin tuota, ei kai se loukkaantunut?". Niin siis tämä ongelma ulottuu siihen myös, että jokainen sanottu sanakin punnitaan tarkasti, jonka vuoksi lörpöttely ei onnistu ja tulee se epäsosiaalisuuden tunne. Hullu mikä hullu ;)  

On yksi pakko-oireisen häiriön muoto se, että miettii koko ajan olemattomia tehtyjä virheitä ja muiden sanomisia. Sen taustalla taas on monesti muita ongelmia. Joten jos on mahdollista käydä ammattiauttajan pakeilla niin se kannattaa, jossain vaiheessa elämää saattaa havahtua niihin kaikkiin asioihin, mitä ei ole uskaltanut tehdä pelkkien "harhojen" vuoksi ja sitten ei enää ole samoja mahdollisuuksia niihin.

Kaikille ei vain riitä töitä, ja jos oma psyyke on noin hauras ja sen lisäksi ei ole ammattitaitoa oikein mihinkään, niin heikoltahan se näyttää. Eli ensiksi terapiaan, ja sitten sen perusteella joko työkyvyttömyyseläkkeen haku tai opintoihin haku ja ammatillisen pätevyyden hakeminen. Ilman mielenterveyttä ja koulutusta ei taida olla asiaa työmarkkinoille tänä päivänä. Edes jomman kumman on oltava kunnossa.

Ap tässä, tällä kertaa selvinpäin. Olen mielenterveydeltäni muuten terve, mutta ujo ja yksityisyyttä kaipaava. En pelkää virheiden tekemistä, ja koen olevani kyvykäs työntekijä. En vaan ole mukava ja supliikki, en osaa verkostoitua, en osaa/halua markkinoida itseäni. En ole ilkeä, inhottava tai vastenmielinen. Mutta sellainen, joka ei pysty lähtemään mukaan leikinlaskuun tai smalltalkiin luonnostaan. Tajuan nämä tilanteet vähän myöhemmin, että hitto, olis pitänyt sanoa noin. Mulla on muutama hyvin sosiaalinen kaveri, joille nämä asiat menevät ihan eri lailla. Heillä oli kaksi päivää uudella työpaikalla aloitettuaan työkaverit facebook-kavereina, mulla ei kolmen kuukauden jälkeenkään. Mulla on ystäviä, pystyn olemaan rento tutustuttuani johonkuhun. En siis ole esim. autismin kirjolla.

En ole myöskään laiska tai haluton tekemään töitä. Olen nytkin työharjoittelussa, mutta epäilen, etten tule työllistymään sen kautta. Ajattelin ennen, että jos teen työni mahdollisimman hyvin, joku huomaa sen, ja minun ei tarvitse huolehtia työllistymisestä. Nyt olen kuitenkin seurannut saman alan sosiaalisia kavereitani, joilla on jo huikeat verkostot, ja joille tarjotaan koko ajan töitä, ja olen käsittänyt, että mahdollisuuteni ovat aika pienet. 

Ujous taitaa olla perusluonteessani. Kokemus sosiaalisesta kömpelyydestä ja ulkopuolisuudesta toki varmaan ruokkivat sitä. En usko että terapia muuttaisi tätä. Näen kuitenkin nyt jo paljon vaivaa hyvinvointini eteen (syön, nukun hyvin, liikun, yritän olla iloinen ja hyvä lähimmäisilleni). Uskon, että jotkut ihmiset vaan ovat ujoja ja yksityisiä. 

Jos olen työhaastattelussa samantasoisen tuttuni kanssa, hänet valitaan. Miksi? Koska hän on rento ja supliikki. Itse olen asiallinen, mutta jännittynyt enkä hyvä jätkä. Sellainen tylsä. Monet ovat tässäkin langassa epäilleet, että olen ujouden takia hauras mielenterveydeltäni. Tämä on kokemukseni mukaan se, miten yhteiskunta ja työnantajat suhtautuvat ujoon ja yksityiseen työnhakijaan: sosiaaliseen tyyppiin verrattuna hän on varmasti heikoilla mielenterveydellisesti, outo, ei sopeudu joukkoon ja ei ole hauska työkaveri. Vaikka jos minut on valittu töihin, olen työyhteisössä ollut luotettava, asiallinen ja mukava, vaikka en hauska ihmisille.

Plaah.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 13:30"]

Kaikille ei vain riitä töitä, ja jos oma psyyke on noin hauras ja sen lisäksi ei ole ammattitaitoa oikein mihinkään, niin heikoltahan se näyttää. Eli ensiksi terapiaan, ja sitten sen perusteella joko työkyvyttömyyseläkkeen haku tai opintoihin haku ja ammatillisen pätevyyden hakeminen. Ilman mielenterveyttä ja koulutusta ei taida olla asiaa työmarkkinoille tänä päivänä. Edes jomman kumman on oltava kunnossa.

[/quote]

Mulla kyllä on koulutus. Päässä voi jotain vikaa olla, mutta ei sentään niin paljon, että työkyvyttömyyseläkkeelle joutaisin. t. se virheitä pelkäävä

Voisit itse tuoda esiin ujoutesi jo työhaastettelussa. Eli olet jonkin verran ujo ja hiljainen ja ns hitaasti lämpiävä ihmissuhteissa mutta tutustuttuasi ihmisiin sopeudut kyllä joukkoon. Ja tuo esiin myös se, että työtehtävissäsi olet huolellinen, tarkka ja ahkera ja ujous ei työtehtävien suorittamiseen vaikuta millään tavalla ainakaan negatiivisesti; kahvikupin ääressä ja facebookissa lätisemisen sijaan sinulla on tapana keskittyä itse asiaan ja hoitaa ensisijaisesti niitä annettuja työtehtäviä tarkasti ja hyvin, ei tehdä työpaikasta ompeluseuraa.

Työhönottajissakin on ujoja ja varovaisia ihmisiä ja ottamalla itse asian esille, voit saada jopa lisäetua muihin hakijoihin nähden. Niinhän sitä sanotaan, että jos et voi jotain asiaa piilottaa, kannattaa korostaa sitä. Ja heikkoudetkin voi kääntää vahvuuksiksi.

Olet varmaan lukenut jo Keltikangas-Järvisen temperamenttikirjallisuutta, nimenomaan ujon ja varovaisen temperamentin merkityksestä. Toinen hyvä kirja Susan Cain: Hiljaiset - introverttien manifesti.

Totta, mitä tuo edellinen sanoi. Jos kerran olet jo koittanut sitä, että yrität lakaista ongelmaa maton alle, eikä se ole johtanut tuloksiin, voi ihan hyvin kokeilla tulta päin menemistä.

Minä luulen, että sun työpaikat on hyvin pienissä yrityksissä. Et pysty kilpailemaan satojen hakijoiden joukossa itseäsi näkyväksi. Mutta sellaisessa työpaikassa, minne haetaan ensimmäistä työntekijää, ei ole sitä valtavaa hakijaryntäystä, ei ehkä ole ollut mitään suuria ilmoituksia lehdissä, ei ehkä mollissakaan. Sellainen pieni yritys ei tarvi suupalttia, vaan luotettavan, ahkeran ja tunnollisen työntekijän.

Näiden työpaikkojen löytäminen voi olla haasteellista, mutta keksi keinoja. Meillä on yksi työntekijä. Tähän asti ollaan haettu työntekijöitä verkostojen kautta, kyselty, että tunteeko kukaan alan osaajaa ja meillä on yksi tuttu, jolla on paljon alan harjoittelijoita, niin häneltä kysellään, että tuleeko mieleen jotain tyyppiä, jota voi suositella.

Meidän ala on niin pieni, epäseksikäs eikä muutenkaan missään määrin suosittu, että ilmoittelemalla ei löydy yhtään ammattitaitoista tekijää. Muilta työnantajilta ja kouluista suoraan löytyy parhaiten.

minä tiedän mikä mättää: Sinulla ei ole omaa persoonaa, omaa minuutta. Et voi tarttua työhön, koska määrittelisit itsesi sen kautta ja "alemman tason" töihin et halua, koska haluaisit mielessäsi kurottaa jonnekin teinisarjan toimistoon, jossa kaikki ovat räiskyviä persoonallisuuksia, tuloksentekijöitä ja miljonäärejä.

Työ ei määritä sinua, sillä hankitaan elanto. On plussaa jos se on siedettävää tai jopa kivaa, mutta sen ei pidä olla liian iso osa ihmisen persoonaa... työn voi menettää milloin tahansa, mutta jos sinulla on jotain muutakin kuin työ, se ei murskaa sinua vaan jatkat elämistä ja etsit seuraavan työpaikan.

miksi otatte itsenne niin kamalan vakavasti? Kirjoitusvirhe tuli, no oho. Eteenpäin, sano mummo lumessa.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 23:02"]

minä tiedän mikä mättää: Sinulla ei ole omaa persoonaa, omaa minuutta. Et voi tarttua työhön, koska määrittelisit itsesi sen kautta ja "alemman tason" töihin et halua, koska haluaisit mielessäsi kurottaa jonnekin teinisarjan toimistoon, jossa kaikki ovat räiskyviä persoonallisuuksia, tuloksentekijöitä ja miljonäärejä.

Työ ei määritä sinua, sillä hankitaan elanto. On plussaa jos se on siedettävää tai jopa kivaa, mutta sen ei pidä olla liian iso osa ihmisen persoonaa... työn voi menettää milloin tahansa, mutta jos sinulla on jotain muutakin kuin työ, se ei murskaa sinua vaan jatkat elämistä ja etsit seuraavan työpaikan.

[/quote]

Totta, mutta oman alan löytäminen määrittää kyllä jossain määrin. Tai ainakin se auttaa töiden etsimistä, jos oikeasti on kiinnostunut jostain.

Ujous ei ole sairaus, mutta voi olla sairaalloista ujoutta, ja jollei ole joku huippunerokas matemaatikko tms niin on ehkä vähän vaikea löytää mieluisia töitä. Eihän siinä työhaastattelussa ihan autistiselta kannata vaikuttaa (tiedän koska itse olen usein vaikuttanut). En usko, että oikeasti ihmisen pitäisi olla joku jenkkiläinen hymyhirviö, kyllä useat ihmiset tykkää semmoisesta rauhallisestakin otteesta, mutta sekin on eri asia kuin täysin sisäänpäinkääntynyt

Ap ja muut samanlaiset, tuo huono itsetunto ei ole mikään pysyvä osa persoonallisuuttanne. Jos koette oikeasti halvaannuttavaksi ongelmaksi sen, että on mahdollisuus tehdä virhe, ette sovi oikein mihinkään työhön ennen kuin hoidatte tuon ongelmanne ensin kuntoon. Joka ikisessä työssä on mahdollista tehdä, ja myös tehdään, virheitä. Se on osa elämää ja on täydellisen välttämätön ihmisen perustaito selvitä eteenpäin tilanteesta, jossa itse tekee virheen.

Itsetunnon kohennuttua keksitte kyllä itsekin, millainen työ teille sopii. Ja kehtaatte myös toimia ammatissa ihan omalla nimellänne ja jopa meilitkin allekirjoittaa normaalisti!

miksi et onnistu hankkimaan itsellesi koulutusta? Siitä pitäisi aloittaa.

Jos teillä on samanlaisia kokemuksia, kertokaa miten olette pärjänneet!

ap

Kirjanpitäjä. Sopisit varmasti työhön ja töitä riittää eläkeikään asti. Harrasta vapaa-ajalla sitten niitä visuaalisempia asioita.

En usko, että sopisin kirjanpitäjäksi vain siksi, että olen ankea ihminen. Ap

Talousassari, laskuttaja

teollisuuspiirtäjä

koodari

sähköasentaja

nörtti

hae johonkin toimistotyöhön, minä ainakin tykkään. Siinä saa naputella rauhassa koneella ja tehdä annettuja tehtäviä. Ei pelottavaa, ei liian helppoa, ei liian vaikeaa. Esim vakuutuskäsittely, laskutus, sähköinen asiakaspalvelu.