Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehen sukunimen ottamista perustellaan usein sillä
28.06.2013 |
että sitten on koko perheellä sama nimi? Miksei vaihtoehtona ole naisen nimen ottaminen? En käsitä. Luin juuri erään blogin kommenttiboksia, jossa keskusteltiin kyseisestä aiheesta. Moni kertoi ottaneensa miehen nimen, koska heille on tärkeää, että koko perheellä on sitten sama nimi. Avatkaas nyt vähän. Vai onko kyse vain siitä, että miehet eivät suostu ottamaan vaimonsa nimeä?
Kommentit (58)
Jos nyt jokainen saisi tehdä sen valinnan ihan itse niinkuin haluaa.
Minulla miehen sukunimi vain ja ainoastaan yhdestä syystä: oma tyttönimi on ruma ja kamala ja miehen sukunimi lyhyt ja kaunis. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin miehen sukunimen, koska se tuntui niin yksinkertaiselta ja tavanomaiselta vaihtoehdolta ratkaista asia, joka ei herätä minussa mitään suurempia tunteita tai intohimoja. Jos parisuhteessamme olisi ollut jotain ongelmaa tasa-arvon suhteen tai minun olisi täytynyt jotenkin todistaa olevani takuulla yhtä itsenäinen ja päätäntävaltainen henkilö kuin mieheni, niin kai sitten olisin pitänyt oman sukunimeni. Onneki ei tarvinnut. Helppoa, kun on perheellä sama nimi.
Mieheni ei voi ottaa nimeäni, koska sukunimeni on vahvasti karjalainen, ja mieheni on länsisuomalainen. Ymmärrän täysin, osittain samasta syystä en ota hänen nimeään.
Mulla oli se ajatus, että en halunnut kantaa isäni sukunimeä. tosin minulla on nyt kaksoisnimi. Mulla oli joskus outoja tilanteita, että yhärinä ollessani isäni antoi mulle ja lapselle kyydin sairaalaan + tuli auttamaan paikan päälle. Joskus ihmiset luuli meidän olevan pariskunta ja siitä jäi sellainen insestinen olo omaan tyttönimeen liittyen.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 20:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 19:21"]
No, mä itse ainakin halusin että lapset kastetaan isän nimelle. Ja kun sitten parin lapsen jälkeen menimme naimisiin, olisi ollut aika älytöntä alkaa vaihdattaa kolmen ihmisen nimeä siksi, että minä olin se, joka halusi yhteistä nimeä. Kyllä se minusta oli fiksumpaa, että minä sen nimen vaihdan.
[/quote]
Miksi halusit että lapset kastetaan isän nimelle? Mä ainakin halusin ne omalle nimelleni, koska olen ne kantanut ja synnyttänyt. Jos vain yhden nimi näkyy niiden nimessä, niin totisesti se on mun.
[/quote]mä olen synnyttänyt, mutta kaikeksi onneksi joku on siittänyt, eikä se totisesti ole ollut nimetön tai oma sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 16:19"]
Mä en vastusta perinteitä, mutta perinteillä ei voi perustella miehen nimen ottamista. Suomessa oli vain n. 60 vuotta laki (tuli voimaan 1920-luvulla), jonka perusteella piti ottaa miehen nimi.
Sitä ennen käytäntö oli hyvin kirjavaa: Monissa paikoissa otettiin talon nimi, riippumatta siitä kumman talo se alunperin oli, vai ei kummankaan. Nimikin sitten vaihtui, jos jostain syystä vaihdettiin taloa. Joillain alueilla puolisot saattoivat pitää omat sukunimensä. Toisilla sukunimen virkaa toimitti ammattinimike, joka sekin saattoi vaihtua. Monilla ei ollut sukunimeä ollenkaan ja oli myös Maria Tapiontyttäriä yms. ilman varsinaista sukunimeä.
Eli perinne ei toimi perusteena, sillä sellaista perinnettä ei ole. Jos oikein perinteinen haluaisi olla, voisi ottaa nimekseen Marko Diplomi-insinööri tai Tiina Mäkikatu 4.
[/quote]
Tuon lain aikana oli kuitenkin vaihtoehtona ottaa yhdistelmä nimi. Mutta tavaksi alkoi muodotua että otettiin vaan se yksi nimi. Nyt vaihtoehtoja on enemmän mutta edelleen tuo sama vanha tapa miehen sukunimestä pitää pintansa. Eli on siinä vähän sitä perinnettäkin.
Otimme miehen nimen, koska se on tosi kaunis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 15:16"]
Ennen naisia pakotettiin/painostettiin valitsemaan miehen nimi. Sitten tuli tasa-arvo ja nyt naisia painostetaan pitämään oma nimensä tai jopa painostamaan miestään vaihtamaan nimeä. Edelleenkään nainen ei saa itse päättää nimeään, siitä on jotenkin tilivelvollinen kaikille ja varsinkin jos menet miehen nimen ottamaan niin olet luopio ja petturi.
Mitäs jos naiset sais kerrankin ihan itse valita sen nimensä, ilman että sitä paheksutaan ja sitä pitää selitellä? Eletään nyt sentään kuitenkin jo vuodessa 2013. Eikä se nyt kuitenkaan ole kuin sukunimi. Eikä muuten se tyttönimikään ole naisen oma nimi, joku muu senkin on aikanaan valinnut.
[/quote]
Kuka painostaa? Itse en ainakaan ole koskaan kuullut kenenkään käskyttävän muita pitämään tyttönimensä. Sen sijaan olen huomannut, että monesti miehen nimen ottamista itsestäänselvyytenä pitäviä naisia pidetään hieman yksinkertaisina ja vanhoillisina.
Miksei muuten tyttönimi muka ole oma nimi? Kun sitä ei ole itse valinnut?! No aika harva on valinnut etunimeäänkään, eikö sekään ole sitten oikeasti oma nimi?
[/quote]
Mitä muuta nämäkin ketjut on? Miksi yleensä naisen pitäis selitellä nimeään yhtään kenellekään. Ottaa tasan sen nimen minkä haluaa, ei kuulu muille. Tälläkin palstalla on jatkuvasti ketjuja joissa ihmetellään ja haukutaan naisia jotka on ottaneet miehensä nimen. Naisen sukunimi on suuren ihmetyksen aihe, vielä nykyaikana. Ei miehiltä tivailla sukunimiasioita lainkaan, naisilta tivataan jopa sitä miksei miehensä vaihtanut nimeä. En mä oikein käsitä tätä kiinnostusta toisen naisen sukunimeen.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 15:16"]
Ennen naisia pakotettiin/painostettiin valitsemaan miehen nimi. Sitten tuli tasa-arvo ja nyt naisia painostetaan pitämään oma nimensä tai jopa painostamaan miestään vaihtamaan nimeä. Edelleenkään nainen ei saa itse päättää nimeään, siitä on jotenkin tilivelvollinen kaikille ja varsinkin jos menet miehen nimen ottamaan niin olet luopio ja petturi.
Mitäs jos naiset sais kerrankin ihan itse valita sen nimensä, ilman että sitä paheksutaan ja sitä pitää selitellä? Eletään nyt sentään kuitenkin jo vuodessa 2013. Eikä se nyt kuitenkaan ole kuin sukunimi. Eikä muuten se tyttönimikään ole naisen oma nimi, joku muu senkin on aikanaan valinnut.
[/quote]
Kuka painostaa? Itse en ainakaan ole koskaan kuullut kenenkään käskyttävän muita pitämään tyttönimensä. Sen sijaan olen huomannut, että monesti miehen nimen ottamista itsestäänselvyytenä pitäviä naisia pidetään hieman yksinkertaisina ja vanhoillisina.
Miksei muuten tyttönimi muka ole oma nimi? Kun sitä ei ole itse valinnut?! No aika harva on valinnut etunimeäänkään, eikö sekään ole sitten oikeasti oma nimi?
[/quote]
Tuo on just sitä painostamista, se että pidät jotain toista tyhmempänä vain siksi että valitsee eri tavalla kuin sinä. Ja kun sillä asialla ei edes ole oikeasti sulle mitään merkitystä. Et sä mitenkään kärsi siitä että naapurin Mirja ottaa miehensä sukunimen ja tuskin Mirjakaan siitä kärsii. Miksi ihmeessä silloin Mirjaa pitää pitää jotenkin yksinkertaisena ja tyhmänä. Hän käytti tasan sitä samaa valinnanoikeutta kuin sinä, mutta päätti toisin. Sun mielestä päätti väärin ja on siksi tyhmä. Mutta onko tässä asiassa oikeaa ja väärää? Mun mielestä ei ole. Väärin sen sijaan on se ettei haluaisi antaa muille valinnanvapautta. Naapurin Mirja on tyhmä, joten hän ei saisi valita itse sukunimeään. Viisaammat saa siis päättää Mirjan sukunimen. Eli oikeasti naisilla ei ole aitoa valinnanvapautta. Jos sukunimestä ei päätä mies, niin silloin sen päättää toinen nainen. Tai ainakin haluaisi päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi välttyä ajatukselta, että ottamalla miehen sukunimen nainen samalla alistuu ajatukseen, että on nyt miehensä suvun omaisuutta.
Sama ajattelumalli kummittelee edelleen koko yhteiskunnassa: naimisissa oleva nainenhan ei voi saada lapsia muiden kuin oman aviomiehensä kanssa: lastensa isäksi hän voi väittää toista miestä vain aviomehensä (eli omistajansa) luvalla.
Kyllä se suurin painostus kohdistuu mieheen, joka pohtii tai erehtyy ottamaan vaimonsa nimen. Vähintään herättää ihmettelyä ja joutuu selittelemään etenkin aluksi vaikka kenelle niin tuttava- kuin työpiireissäkin. Hyvin vastaava kuin joku sivarinkäynti-päätös aiemmin oli.
Vaatii siis rohkeutta ja tahtoa mieheltä, siksi perinteinen malli on osapuolille helpompi. Taisi olla 3 tai 5 % nykyisin näitä, jotka ottavat vain vaimon nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 18:25"]
Ainoa mitä en voi sietää, on nämä kaksiosaiset sukunimihirviöt, jotkut laittaa kaksi pitkää ja rumaa nimeä peräkkäin, ja sitten niitä pitäisi toisten vielä muistaa, ja miten ne jaksaa kirjoittaa nimeään mihinkään kuponkiin, jossa on pieni tila nimelle...? En tajua. Onko se oma sukunimi nyt niin tärkeä? Ja jos on vielä kaksiosaisia nimiä muutenkin, huh huh.
[/quote]
Niin, että "olen avarakatseinen ja niin edelleen MUTTA en kaksoisnimiå kohtaan". Hieman tekopyhää.
Mikä vika niissä kaksoisnimissä nyt sitten on? Itselläni oli monta syytä ottaa kaksoisnimi. Esimerkiksi se, että haluan lapset miehen nimelle (miehellä ei sisaruksia jatkamassa nimeä kun itselläni taas monta), mutta pidän tyttönimestäni ja haluan pitää sekä. Sammalla haluan kuitenkin olla samanniminen lasteni ja mieheni kanssa. Eipä jäänyt muita vaihtoehtoja, ja nimmarikin on nyt paljon tyylikkäämpi kun setottelee pituudesta johtuen tyylitellysti.
Harkitsimaivojaan kaikkia vaihtoehtoja, kuten myös kokonaan uutta nimeä, mutta tämä vain sopi meille parhaiten. Silti vähän tympii nämä mielipiteet, että ihan mitä vain kunhan ei kaksoisnimi.
Kyllä mäkin ehdotin miehelle että otetaan mun nimi, mutta mies tiesi sen täysin huumoriksi, koska niin rumaa nimeä ei halua kukaan. Tai no, käly halus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 19:49"]
Ei voi välttyä ajatukselta, että ottamalla miehen sukunimen nainen samalla alistuu ajatukseen, että on nyt miehensä suvun omaisuutta.
Sama ajattelumalli kummittelee edelleen koko yhteiskunnassa: naimisissa oleva nainenhan ei voi saada lapsia muiden kuin oman aviomiehensä kanssa: lastensa isäksi hän voi väittää toista miestä vain aviomehensä (eli omistajansa) luvalla.
[/quote]
Mutta ihan samalla tavalla alistuu nainen joka haluaisi ottaa miehensä sukunimen, mutta ei voi tehdä sitä koska iso joukko naisia julistaa mm. netissä että miehensä sukunimen ottava nainen on tyhmä tai alistettu. Silloin naista alistaa vain toinen joukko, naiset jotka eivät halua antaa toiselle naiselle valinnanoikeutta.
Ja muuten ihan tiedoksesi, että isyyskanteen nainen voi nostaa ihan yksin, siihen ei tarvita aviomiehen lupaa. Eli siis avioliitossa syntyneen lapsen isyyden saa nainen vaihdettua ihan ilman aviomiehen lupaa. Sen kun hoitaa asian.
Meillä mies sanoi että hän ei todellakaan ole vaihtamassa sukunimeään eikä odota sitä minultakaan.Minä taas haluan että koko perheellä on sama sukunimi joten taivuin sitten ottamaan miehen sukunimen. Häistä vuosi ja edelleenkään en tunne uutta sukunimeäni omakseni, saas nähä vaihtuuko nimi takaisin vanhaksi jossain vaiheessa...
Kyllä se on mulle itsestäänselvyys, että naimisiinmentäessä otetaan miehen nimi ja jos lapsia syntyy avoliitossa, niin lapset isän nimelle. Kai minä olen niin vanhakantainen.. :)
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 19:49"]
Ei voi välttyä ajatukselta, että ottamalla miehen sukunimen nainen samalla alistuu ajatukseen, että on nyt miehensä suvun omaisuutta.
Sama ajattelumalli kummittelee edelleen koko yhteiskunnassa: naimisissa oleva nainenhan ei voi saada lapsia muiden kuin oman aviomiehensä kanssa: lastensa isäksi hän voi väittää toista miestä vain aviomehensä (eli omistajansa) luvalla.
[/quote]
Mulle tulee samanlainen olo. Että nyt astutaan tähän miehen sukuun, muutetaan oman suvun talosta pois ja ollaan miehen (ja miehen suvun) omaisuutta. Lapset ehdottomasti miehen nimelle, että kaikki tietävät kenen lapset on kyseessä.
Meillä on lapsi minun nimelläni, ei kiinnosta jos joku luulee, että isä on muu kuin mieheni. Toisaalta taitaa sen nähdä lapsen kasvoistakin, että tuohan se isä on... Aika harva täällä on myöntänyt suoraan, ettei mies suostuisi vaihtamaan nimeään. Silti monet kirjoittavat "minä joustavana taivuin ja otin miehen nimen" ja "minä halusin perheelle saman nimen". Itse tulen perheestä, jossa äiti on pitänyt tyttönimensä. Ei ole mitään traumoja, joskus joku on kysynyt, eivätkö vanhempani ole naimisissa. Itseäni vähän harmittaa, että sukunimeni on isäni nimi, koska äitini nimi olisi lyhempi, harvinaisempi ja napakampi. Isän nimi taas perinteinen Mäkinen-Lahtinen-Nieminen.
Halusin pois omasta harvinaisesta sukunimestä joten otin miehen sukunimen, joka on yleinen.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 13:26"]
Jos nyt jokainen saisi tehdä sen valinnan ihan itse niinkuin haluaa.
Minulla miehen sukunimi vain ja ainoastaan yhdestä syystä: oma tyttönimi on ruma ja kamala ja miehen sukunimi lyhyt ja kaunis. Kiitos.
[/quote]
Mulla oli sama syy. Etunimi rimmaa nätisti sukunimen kanssa ja olin helpottunut, kun sain nimen vaihdettua pitkän ja tönkön tyttönimen takia.
Mies taas on sen verran vanhanaikainen, että meillä olisi ollut aikamoiset keskustelut, jos en olisi vaihtanut nimeä. Päästiin helpolla :)
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 20:06"]
Kuka painostaa? Itse en ainakaan ole koskaan kuullut kenenkään käskyttävän muita pitämään tyttönimensä. Sen sijaan olen huomannut, että monesti miehen nimen ottamista itsestäänselvyytenä pitäviä naisia pidetään hieman yksinkertaisina ja vanhoillisina.
Miksei muuten tyttönimi muka ole oma nimi? Kun sitä ei ole itse valinnut?! No aika harva on valinnut etunimeäänkään, eikö sekään ole sitten oikeasti oma nimi?
[/quote]
No just tällainen on minustakin sitä painostusta. Eikö se ole hyvä, että valinnan saa tehdä ihan vapaasti?
[/quote]
Totta kai valinnan saa tehdä vapaasti, sehän on jo ihan laissakin. Et vain voi kieltää ihmisiä ajattelemasta, että jokin mitä teet on typerää.