Nyt ollaan kusessa. Auttakaa todella pyydän.
Meillä on tilanne aivan solmussa: ongelma parisuhteessa ollut jo pitkään. Tänään kärjistyi niin, että mies katsoi silmiin ja sanoi tiukasti, lopeta, hiljene heti tai vedän sua turpaan. Mene heti pois minun silmistäni.
Meillä on pieniä lapsia ja olemme miehen kanssa kaikessa mahdollisessa erilaisia. Minä koen hyvin raskaaksi, että mies on todella huolimaton lasten suhteen. Kun lehdessä oli juttu, että lapsi pudonnut kerrostalon ikkunasta, eka ajatus oli että se olisi voinut käydä mun mieheni kanssa. Hän unohtelee ikkunoita auki mm. sängyn vierestä, vaikka pienet villit lapset ja olen sanonut ettei laiteta sitten ollenkaan jos ei viitsi vahtia. Hän unohtaa perusrutiinit joita pitänyt tehdä jo vuosikausia: lapsen iltalääkkeen antaminen, pyörässä turvavoitten kiinnittäminen lapselta jne. Tokaisee että no voi voi, ei nyt vaan sellaista tullut muistettua. Kuitenkin hän on omissa asioissaan todella tarkka ja pikkumainen, ja mitättömistä asioista huoömauttelee meille.
Minä nalkutan asiasta. Nalkutan ja paljon, ja tiedostan että sekin menee yli ja haukun miestä rumasti. Sanoin tänään, että kaiken muun voisin ymmärtää mutten holtittomuuden lasten suhteen, siihen en vaan voi suhtautua lungisti! Mutta mun nalkuttaminen asiasta meni yli ja tiedän sen, en taas tiedä miksi mä olen niin pikkutarkka ja hysteerinen. No, mies oli rauhallinen ja sanoi vaan että minkä hän sille voi ettei muista, ole sinä tarkempi ja muistuttele häntä enemmän. Ja kuitenkin valittaa minulle, että olen liian tarkka ja huomauttelen - mielestäni todella epäloogista!! Haluaisin olla rennompi, mutta kun tuntuu että vastuunkantaja olen minä, niin miten rentoutua...
Tilanne siis kärjistyi tuohon miehen kommenttiin mitä alussa kirjoitin. Sen jälkeen lähdin makuuhuoneeseen, mies meni sohvalle ja kuulin kun huokaili. Sitten hoiti lasten iltatoimet lempeästi. Mutta no, unohti sen tärkeän iltalääkkeen taas, menin lapsen perään vielä ennen kuin lähti nukkumaan.
Nyt muut nukkuvan, mä olen aivan.. en tiedä. En tiedä mistää mitään. Mitä tässä tehdä?! Apua. En usko että voidaan olla tässä tilanteessa.
Kommentit (95)
No eroa ei tuossa ole järkeä ja yksinhuoltajuutta hae.
Ja se sama mies hoitaa lapsia niin paljon, on hellä ja lempeä heille, tekee ruokaa jne.
Ihan hirveä tilanne. ap
Ja sitten jos eroan, lapsethan ovat kuitenkin miehen luona ja hänen kanssaan - johan se lasten etu sinänsä, kun ovat paljon isän perään ja mies hoitanut heitä paljon. MUTTA, silloinhan minä en ole siinä huolehtimassa lasten turvallisuuden ja niitten lääkkeitten yms. suhteen! Eli tämä mun ongelma ei poistu. ap
Väkivallalla uhkaaminen on todella paha juttu, rajanylitys. Minusta sinun kannattaisi keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa. Esim. kirkon perheasiain neuvottelukeskukseen voi mennä yksinkin puhumaan perheterapeutin kanssa. Se on maksuton paikka.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:48"]
No eroa ei tuossa ole järkeä ja yksinhuoltajuutta hae.
[/quote]
Ja millähän perusteella yksinhuoltajuutta? Ai niin, av-palstan mukaanhan mies on aina syypää eroon.
Tuossa tapauksessa saattaa mies ehtiä hakea ero ennemmin, jos ap vielä nalkutustaan tarpeeksi jatkaa. Ei kukaan sellaista vuosikausia jaksa kuunnella.
Miehesi ei muista asioita ja sinä tiedät sen. Mikset voi esimerkiksi silloin ottaa asiaksesi tuota lääkkeen antamista ja tarkistelua ilman nalkutusta. Mulla on ihana mies joka myöhästelee ja unohtelee asioita mutta muissa asioissa on aivan upea. Olen ottanut tavakseni paikata nuo hänen miinuksensa. En itsekään ole täydellinen mutta mies ei huokaile mun mokien perään. Ei sellaisessa parisuhteessa voi elää jossa ei tiedosta ja tajua erillaisuutta. Kaikkea ei tarvitse katsoa läpi sormien mutta mun mielestä sulla on nyt nauhan pää hukassa...
Mihin voisin huomenna soittaa ja mistä "kehtaa" kysyä neuvoa? Jotenkin lasten neuvolaan soittaminen tuntuu ylivoimaiselta. ap
mies ei voi ottaa omaa paikkaansa jos et anna hänelle tilaa hengittää. Onko mies todella niin piittaamaton, etä hukkaa lapset jossain liikkuessaan vai pelkäätkö asiaa niin kovasti, että maalaat piruja seinille? Onko lääke sellainen että sen unohtuminen saa aikaa pahoja seurauksia?
Ei lapsia nalkuttavalle äidille erossa, vaan paremmalle hoitajalle, eli isälle.
Mä tiedän, että mä liioittelen! Mies on monella tapaa niin hyvä isä, ja en käsitä miksi olen niin ylihysteerinen lasten suhteen. SIksi tämä tilanne onkin ihan hirveä, koska mä ymmärrän tuota miehen raivoakin minua kohtaan. Minä käytin henkistä väkivaltaa kun nalkutin ja haukuin taas lasten edessä! Tunnen häpeää itseäni kohtaan. Ja samalla tiedostan, että väkivallalla uhkaaminen on todella vakava juttu, joka on otetta tosissaan ja jotain tässä on tehtävä! En osaa sanoa miten suuresti liioittelen pelkoa, että miehen kanssa sattuu jotain. Onhan se holtiton, esim nuo turvavöitten jättämiset. Mutta missä määrin mä liioittelen taas sitten? Ihan sekaisin olo.. ap
Löytyisikl jostain näistä apua:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/mista_apua/
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/vahempainpuhelin/
Soita tai kirjoita missä tahansa vanhemmuuteen liittyvässä asiassa. Toinen vanhempi, vapaaehtoinen tehtävään koulutettu päivystäjä, keskustelee kanssasi puhelimessa tai vastaa nettikirjeeseesi. Voit soittaa tai kirjoittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti.
Vanhempainpuhelimen numero on 0600 12277.
Puhelimeen vastataan
maanantaisin klo 10-13
tiistaisin klo 10-13 ja 17-20
keskiviikkoisin klo 10-13
torstaisin klo 14-20
Puhelu maksaa 0,08 e / min + pvm/mpm.
Vanhempainnetin kirjepalveluun voi kirjoittaa kysymyksiä ympäri vuoden ja vuorokauden. Päivystäjämme vastaavat henkilökohtaisesti viesteihin kahden viikon sisällä. Halutessaan voi käydä saman päivystäjän kanssa kirjeenvaihtoa kahden kirjeen verran.
Onko miehellä ad(h)d?Joillekin ihmisille tollaiset asiat ovat vaan vaikeita. Lapsista huolehtimisen ongelmaan ero ei paljoa auta, kun kukaan ei sitten ole isän luona niistä lääkkeistä huolehtimassa.
Oleta että joudut aina itse varmistamaan tietyt asiat. Mun mies on hyvin samantyylinen joidenkin asioiden suhteen. En edes mainitse hänelle vaan tarkastan ja teen asiat itse jos on jäänyt tekemättä - ei ole niin kova vaiva.
Ehkä te tarvitsette enemmän kahdenkeskistä aikaa jolloin voitte jutella kaikki asiat halki rennossa ilmapiirissä vaikka ulkona jossakin.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:55"]
Ei lapsia nalkuttavalle äidille erossa, vaan paremmalle hoitajalle, eli isälle.
[/quote]
Eli onko tässä suurin syy minussa? Kannattaako mun yrittää puhua miehen kanssa vai mitä tehdä huomenna?! En tiedä, jotenkinhan tämä tilanne saatava kuntoon eikä ainakaan pahemmaksi! ap
Mitä ero auttaa? Entä jos menisitte YHDESSÄ hakemaan apua. Voimia sinulle kovasti toivon. Ymmärrän tilanteen toivottomuutta, mutta uskon että jos haluatte MOLEMMAT apua, niin voi muuttua paremmaksi.
Suosittelen samoin perheneuvolaa. Siellä ymmärretään lapsiperheiden tilanteita ja saa tukea koko perheelle.
Tässä vaan, miten mä voin katsoa miestä vielä silmiin ja uskallan olla samassa talossa sen kanssa? Olen aina ajatellut, että jos toinen uhkaa tai mitään väkivallan suuntaista, täytyy osata pistää poikki samantien. Toisaalta, tajuan, että mulla meni yli oma mollaamiseni äsken! Ymmärrän tavallaan miestä, mitä muuta se lopulta olisi voinut. Mutta jos nyt vaan tässä jatketaan, niin tavallaanhan hyväksyin tuon sen uhkauksen. ap
Ja silti, niin järjetöntä, minä en tahtoisi että perhe menee rikki. Miehessä on paljon hyvää, meillä on paljon hyvää, tiedostan omat virheeni mutten osaa oikein korjata tätä nalkuttamista ja toisaalta tunnen vihaa miehen holtittomuutta kohtaan! Apua todella, mitä tässä tehdä.