Lue keskustelun säännöt.
Miten selviän erosta
06.04.2013 |
Mulla on 4kk ikäinen vauva miehen kanssa, jonka kanssa erosimme jo odotusaikana, sekä kaksi vanhempaa lasta edellisestä liitosta. Koko ajan olemme vauvan isän kanssa olleet kuitenkin enemmän tai vähemmän yhdessä, vaikka siis muutimme eri osoitteisiin raskausaikana. Mies oli mukana synnytyksessä ja ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä perheenä molemmissa osoitteissa, myös siis saman peiton alla... tilanne toimi hyvin, kunnes mies löysi muutamia viikkoja sitten huomattavsti nuoremman naisen, tai siis tytön, johon on nyt ihastunut ja tapaillut. En edes tajunnut itse, kuinka paljon se voi sattua, kun ei edes virallisesti yhdessä oltu enää, mutta tunteet on vaan niin vahvoja. Nyt tunnen olevani hylätty, petetty, yksin, mua jopa hävettää pienessä kylässä, että mies liikkuu nuoren tytön kanssa ja mä yksin vauvan kanssa... miten ihmeessä tästä jaksaa rakentaa jotain omaa elämää uudestaan? Onko jollain kokemuksia? Lasten vuoksi pitäisi jaksaa hymyillä, olla kasassa, mutta ahdistaa ja sattuu vaan niin paljon.. lisäksi pitäisi pystyä säilyttämään exän kanssa hyvät välit vauvan parhaaksi, jotta saisi hyvän isäsuhteen. mutta joka kerralla kun exän nään, tulee ikävä ja suru. Hän sanoo myös kaipaavansa, mutta eihän sillä ole enää mitään merkitystä, yhteenpaluuta ei tule...
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti sattuu nyt ja paljon, varsinkin vielä kun vauva-aikana on tunteet joka tapauksessa pinnassa. Et ole kuitenkaan tehnyt mitään väärin, sun ei todellakaan tarvitse hävetä mitään! Kulje lastesi kanssa ylpeänä missä vain.
Pidä huoli itsestäsi, niin jaksat huolehtia lapsistasi. Jos mahdollista, niin yritä saada itsellesi aikaa ja pieniä kivoja juttuja. Siis ihan pieniäkin juttuja, tietenkään pienten lasten kanssa ei voi lähteä pitkäksi aikaa johonkin, mutta jos esim. vanhempasi voisivat välillä katsoa pieniä, niin pääsisit vaikka käymään kylpylässä kaverisi kanssa tai jotain. Tai ihan vaan kahvilassa. Helposti kaikki omat pienet jutut jää, vaikka olisikin vanhemmat parisuhteessa. Käy kampaajalla, osta kivoja meikkejä, jotain vaatteita (sen mukaan miten talous sallii), eli muista myös huolehtia tuosta puolesta ihan sillä, että olet myös nainen ja kaunis itsenäsi (ei nyt niin, että pitäisi vaan itseään ehostaa, mutta ehkä tästä sai pointin). Jotenkin tuntui rivien välistä, että tuo uuden naisen nuoruuskin tuntui pahalta.
Muista kuitenkin, että isäsuhteen rakentaminen on isän vastuulla. Sun ei tartte nöyrtyä kaikenlaisiin systeemeihin tyyliin tuoda lasta isälle silloin kun isää sattuu huvittamaan jne. Ja esim. raha-asiat/elatus kannattaa sopia heti. Ei niin, että aluksi ostat kaikki ja sitten joskus "palataan asiaan". Eli heti sovitte systeemit kirjallisesti lastenvalvojalla. Jos ekan vuoden taivut kaikkeen, niin sitä laivaa on vaikea, jos ei mahdoton kääntää.
Loppujen lopuksi on varmasti teille parhaaksi, ettei isä ollut esim. paria ekaa vuotta mukana ja sitten tehnyt noin. Vaikka se nyt sattuu.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!
Älä sinä hyvä ihminen häpeä mitään. Kyllä se on tuore isä joka ennemmin hävetköön. Eikä se tyttönenkään mitään loistosaalista ole tainnut saada.
Kiitos, jotain tuollaista olen jo väkisin yrittänyt tehdä, piristää itseäni kampaajalla ym. Jotenkin vaan niin omituista, kun ei saa tunteita kuoletettua. Tavallaan vihaan exääni kun mietin miten se voi tehdä meille näin, vihaan sitä uutta tyttöystävääkin, olen mustasukkainen, ällöttää koko ajatus, silti rakastan kuitenkin niin paljon, että osa musta toivoo vielä exää takaisin, vaikka onkin täys paskiainen. mutta osaa olla ihanakin, enhän mä sitä muuten rakastais..- argh! ei olis uskonut, että aikuinen ihminen on näin rikki, eikä vaan osaa ottaa itseään niskasta kiinni... AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuistu ja keskity huolehtimaan lapsistasi. Ehkä vähitellen opit toimimaan miesten kanssa vastuullisella tavalla. Taidat tarvita tähän kaikkeen ammattilaisen apua. Aloita siitä, että hommaat itsellesi asianmukaisen ehkäisyn.
Kuulostaa tosi kurjalta. Auttaisiko, jos juttelisit asiasta jonkun kanssa? Voisit puhua neuvolassa asiasta ja kysyä mihin tahoon olla yhteydessä, olisiko mahdollista jutella asiasta vaikka perheneuvolassa tai jossain vertaistukiryhmässä. Voimia!