Itsetunto, syyllistyminen ja äitiys

Luulenpa, että aika monille naisille äitiys on enemmän ylpeyden kuin syyllisyyden aihe, mutta ehkä syyllisyydestä saa raflaavampia lehtijuttuja.

Itse myös näitä syyllisyysjuttuja ihmettelen, en ole itse mistään osa-alueesta äitiyttä syyllisyyttä tuntenut.. Olen niin hyvä kuin osaan, en yhtään enempää.

Minä taas olen tuntenut syyllisyyttä, monestakin asiasta. Esikoisen synnyttyä sain koko ajan lisää syyllisyystaakkaa hyvää tarkoittavilta äitikavereiltani, jotka neuvoivat ja arvostelivat ja saivat lopulta minut tuntemaan, etten osaa tehdä mitään oikein. 

Syyllistin itse itseäni siitä, etten jaksanut käyttää parin kokeilun jälkeen kestovaippoja ja että jokapäiväiset monen tunnin kävelylenkit vaihtuivat aamupäivisin parvekeuniin ja iltapäivisin tunnin lenkkiin läheiseen ostoskeskukseen.

Kuopuoksen kohdalla syyllistyin imettämisestä, joka epäonnistui, vauvan terveydestä (syntyi sektiolla ja oli sairas, joten erityisesti anoppi yhdisti ja yhdistää nämä ja imetyksen puutteen edelleen). Ei tarvitse kuin ohimennen tällä palstalla mainita jotain näistä asioista ja samantien saa lokaa niskaan (miksi et yrittänyt tarpeeksi imettää, olet vain laiska ja mukavuudenhaluinen!).

Toki olen oppinut suodattamaan nämä, hymyilemään ja ajattelemaan, että kyse on meidän perheestämme enkä välitä ilkeistä kommenteista, mutta edelleen koen hetkiä, jolloin kaikkien sanomiset satuttavat. Juuri vähän aikaa sitten syyllistyin jopa sektioon päätyneestä synnytyksestäni - kolmen vuoden jälkeen!

En siis vello jatkuvasti syyllisyyden tunteista vaan ne välähtelevät päähän ja sieltä pois nopeina ajatuksina silloin tällöin. Silti tunnistan ne sieltä äitiydestä nauttimisen ja ylpeilyn lomasta. 

Nyt ehkä vähän sohaisen muurahaispesään, mutta kyllä minusta tietynlainen syyllisyys kuuluukin äitiyteen. Jos todella itsetyytyväisenä ajattelee, että tällaisena olen paras mahdollinen eikä peilaa itseään mihinkään muuhun, niin ei ehkä löydä niitä karikkokohtia, joita voisi parantaa tai joissa voisi ajatella asiaa muultakin kantilta. Ei meistä kukaan ole täydellinen eikä epätäydellisen hyväkään vaan aina on asioita, joita voisi tehdä toisin tai joista voisi oppia. Se syyllisyys vie asioita eteenpäin, kun sen tuntee terveellä tavalla silloin tällöin. Itse asiassa tästä taisi lukea juttukin jokin aika sitten Vauva- tai Meidän perhe-lehdessä. Jos ei muuta, niin se auttaa näkemään asioita myös muiden kantilta. 

Minulle on helppoa olla syyllistymättä puutteistani jotka ovat ns. oma asiani (esim. että liikunko liian vähän tai tuhlaanko liikaa vaatteisiin). Tajuan olevani puutteellinen ihminen, tiedän että jotkut ihmiset tuomitsevat tapojani, mutta en hirveästi välitä.

Sen sijaan syyllistyn asioista joihin liittyy muiden ihmisten tarpeita, siksi syyllistyn puutteistani äitiydessäkin. Jos minä en ole hyvä liikunnassa niin siitä kärsin vain minä, mutta jos en jaksa iltaisin töiden jälkeen viedä lapsiani liikuntaharrastuksiin niin pilaan heiltä sen osan elämää, jne.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 07:06"]

Nyt ehkä vähän sohaisen muurahaispesään, mutta kyllä minusta tietynlainen syyllisyys kuuluukin äitiyteen. Jos todella itsetyytyväisenä ajattelee, että tällaisena olen paras mahdollinen eikä peilaa itseään mihinkään muuhun, niin ei ehkä löydä niitä karikkokohtia, joita voisi parantaa tai joissa voisi ajatella asiaa muultakin kantilta. Ei meistä kukaan ole täydellinen eikä epätäydellisen hyväkään vaan aina on asioita, joita voisi tehdä toisin tai joista voisi oppia. Se syyllisyys vie asioita eteenpäin, kun sen tuntee terveellä tavalla silloin tällöin. Itse asiassa tästä taisi lukea juttukin jokin aika sitten Vauva- tai Meidän perhe-lehdessä. Jos ei muuta, niin se auttaa näkemään asioita myös muiden kantilta. 

[/quote]

Mä taas oon sitä mieltä, että syyllisyys on sellainen tunne, joka ei auta kehittymään (ainakaan mulla). Kyllä mä tiedän, etten ole mikään täydellinen äiti (tai ei kai kukaan ole) ja että mokaan ja teen tyhmästi useinkin, mutta en mä siitä oikein syyllisyyttä osaa tuntea.

Mua auttaa parantamaan käytöstäni se, että tiedän oman lepsumiseni tekevän elämästä lopuksi hankalampaa. Jos väsyneenä huudan taaperolle "ole hiljaa", tiedän, että se ei todellakaan hiljennä lasta, vaan pahentaa tilannetta.

Mä en usko, että nämä puheet syyllisyydestä ovat vain raflaavissa lehtijutuissa, kyllä täälläkin näkee, miten helposti ihmiset syyllistyvät ja syyllistävät.

Ap

Ap

Taidatte olla aika nuoria äitejä. Syyllisyyttä saa oikein kunnolla maistaa sitten, kun kasvatuksen tulokset näkyvät lapsen ollessa iso. Koska jokainen teistä tekee virheitä. On niin totta se sanonta, että pienet lapset, pienet murheet. Kyllä syyllistäjiä ja syyllisyyttä löytyy paljon enemmän sitten, kun lapsi on koulussa ja kasvatuksenne virheet näkyvät koko yhteiskunnalle.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 09:05"]

Taidatte olla aika nuoria äitejä. Syyllisyyttä saa oikein kunnolla maistaa sitten, kun kasvatuksen tulokset näkyvät lapsen ollessa iso. Koska jokainen teistä tekee virheitä. On niin totta se sanonta, että pienet lapset, pienet murheet. Kyllä syyllistäjiä ja syyllisyyttä löytyy paljon enemmän sitten, kun lapsi on koulussa ja kasvatuksenne virheet näkyvät koko yhteiskunnalle.

[/quote]

Se on varmasti totta, itse asiassa mun piti kirjoittaa tämä jo aloitukseeni, mutta unohtui. (Tosin en ole kyllä mitenkään nuori äiti.) Tämä avaukseni kuitenkin sai inspiraationsa siitä Vauva-lehden jutusta, ja siinä puhuttiin nimenomaan vauvojen ja taaperoiden äideistä.

Ap 

Mielummin poden syyllisyyttä joistain asioista kun luulen olevani ylijumala ja täydellinen äiti joka tekee asiat just niin kuin itse näkee parhaaksi eikä näe itsessään mitään vikaa. Seison kuitenkin syyllisyyteni takana ja toivon että sitten kun lapset ovat aikuisia voin todeta syyllisyyteni turhaksi. Että kai sekin riippuu siitä, hallitseko se syyllisyys koko elämää vai onko se vain ihan sellaista tervettä järjenkäyttöä. 

Ja kaikki äidit eivät ole hyviä ja toimi lapsensa parhaaksi vaikka niin ehkä luulevat ja uskovat. Ikävä kyllä. Monen äidin ajatukset ja toimintatavat ovat itsekkäitä koska he haluavat olla tietynlaisia äitejä eivätkä kuuntele lasta vaan menevät omien uskomuksiensa perässä sokeasti (esim. pakkoimettäminen, kotiäitiys kunnes lapsi on kymmenen jne.)

Se, että tuntee itsensä ylijumalaksi ja se, että tuntee syyllisyyttä, ovat mielestäni ääripäitä. Sinne väliinkin mahtuu kaikenlaista. Itse en pidä syyllisyyttä kovin hedelmällisenä tunnetilana, vaikka ei siltä tietenkään välttyäkään voi. Mun mielestä esim. se, että ahdistuu satunnaisten ihmisten äitiyteen liittyvistä kommenteista, ei varmastikaan ole hyväksi kenellekään. 

Ap

Hmm. Meillä löydettiin meidän perheelle sopiat tavat toimia ja saatiin asiat rullaamaan mallikkaasti. En tunne syyllisyyttä että ei olla tehty kaikkea korkeimmilla mahdollisilla äitiyspisteillä. Mutta hyväksyntää olisin halunnut ja se että meidän tapaa elää niin kovasti dissattiin, se veti mielen matalaksi. Siitä huolimatta että tiesin meidän perheen voivan hyvin.

Olen tottunut ajattelemaanihan itse ja tehnyt asioita monen monta kertaa toisin kuin muut. Olen tottunut valintojeni ihmettelyyn, ällistelyyn ja paheksuntaankin enkä ole kaivannut yleistä hyväksyntää. Olikin aikamoinen isku vasten kasvoja kun huomasin miten paljon muhun vaikutti tuntemattomienkin ihmisten sanomiset vauvanhoitoon liittyen mm. netissä.

Aloin toivoa että olisin voinut suorittaa enemmän niitä äitiyspisteitä - en siksi että olisin kokenut ne jotenkin lapsille tai perrheelle paremmiksi - vaan siksi että olisin saanut ulkopuolisilta päänsilittelyjä piikittelyn sijaan. Näin silti että tiesin että meidän asiat on kunnossa.

Thänk gaad vauva-aika on kauana takana! Nyt omien valintojen mukaan eläminen on taas paljon helpompaa.

Kuka teitä niin kovasti syyllistää? Itselläni ei ole ympärillä sellaisia ihmisiä, joilla olisi tuollaiseen tarvetta. Tai sitten meistä näkee niin helposti että kaikki on hyvin, joten suut pysyvät kiinni. Ainoa jolla on koskaan ollut huomauttamista minusta äitinä on yksi sellainen omassa elämässään epäonnistunut kaunainen kummajainen, joka ei kai ole koskaan edes nähnyt minua lapsen kanssa. Joten ymmärrettävästi en pane tälle "mielipiteelle" hirveästi painoa :-D :-D. Jos teitä yritetään syyllistää jostain, kannattaa ottaa huomioon sen henkilön motiivit....