Mitkä ovat sinusta hyväksyttäviä syitä erota, jos on suhteessa lapsia?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 12:51"]

Niin, kysymys siinä jo tulikin.

[/quote]

Jos ukko piereskelee unissaan täytyy erota.

Sittenhän niitä vasta onkin. Lasten silmien ja korvien alla ei voi käyttäytyä niin kuin ilman niitä.

No ei niitä nyt oikeastaan ole. Jos joku on pakko sanoa niin väkivaltaisuus. Muutoin en pysty hyväksymään sitä että ihmiset luovuttaa ja eroaa. Pitää pystyä hyväksymään se ettei kukaan ole täydellinen. En koskaan sanois tätä ääneen missään mutta kyllä mä pidän suurin luusereina eronneita ihmisiä. Siis se on niin yleistä nykyään että se on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Itse oon antanut lupauksen olla yhdessä koko elämän, niin annoin sen lupauksen tosissani ja aion sen pitää.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:03"]No ei niitä nyt oikeastaan ole. Jos joku on pakko sanoa niin väkivaltaisuus. Muutoin en pysty hyväksymään sitä että ihmiset luovuttaa ja eroaa. Pitää pystyä hyväksymään se ettei kukaan ole täydellinen. En koskaan sanois tätä ääneen missään mutta kyllä mä pidän suurin luusereina eronneita ihmisiä. Siis se on niin yleistä nykyään että se on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Itse oon antanut lupauksen olla yhdessä koko elämän, niin annoin sen lupauksen tosissani ja aion sen pitää.[/quote]

Ei sille voi mitään, jos toinen lähtee lätkimään. Että älä pidä luuserina aina molempia.

Hyväksyttäväksi syyksi lasken väkivaltaisuuden ohella naisen uskottomuuden.

Ai että pitää hampaita kiristellen kärsiä koko loppuelämä ja pilata se lastenkin elämä, vaikka koko ilmapiiri kodissa on myrkyttynyt ja vanhemmat ei ystävällistä sanaa toisilleen sano?Perhe ei tee koskaan yhdessä mitään, eikä ole mitään sellaista me-henkeä, mutta kestää vain pitäisi.

Ei mikään. Lapsella on oikeus isään ja äitiin ja lapsen oikeudet menee aina vanhempien oikeuksien edelle. Vanhemmat eroaa siis vasta kun lapset ovat isoja. 

Avioeron saamista on vaikeutettava, jopa kokonaan poistettava. Sen voisi saada vain hyvin poikkeuksellisista syistä. Kun lapsen tekee on siitä kannettava vastuunsa.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:08"]

Hyväksyttäväksi syyksi lasken väkivaltaisuuden ohella naisen uskottomuuden.

[/quote]

Mutta et miehen uskottomuutta? Omituinen näkemys.

No kyllä se raja menee minusta siinä, millaisessa ilmapiirissä ne lapset siellä kodissa kasvavat. Jos vanhemmat eivät kykene sivistyneeseen yhteiseloon, on lastenkin etu, että erotaan.

Jos lapsia ei ole tai lapset ovat jo aikuisia, syyksi riittää mielestäni se, että jompi kumpi puolisoista ei halua olla toisen kanssa naimisissa.

Minä en ole luvannut pysyä naimisissa, olen luvannut tahtoa sitä. Minulle se tarkoittaa sitä, että tahdon luoda edellytykset, että voisimme pysyä naimisissa, mutta jos en siinä yrityksistäni huolimatta onnistu ja  niitä edellytyksiä ei ole, en koe että ero tarkoittaisi lupaukseni rikkomista.

Ihme höpinää, et eronnee on luusereita, ja itse ei aijo luovuttaa. Mitäs jos ukkos lähtee uuden matkaan, niin pidätkö vaan pitkin hampain kiinni ja et suostu luopumaan... Ja näitä kulissiperheitä on jo aivan riittämiin, et lopettakaa toi tekopyhäily

Minkä takia sitä sitten kutsutaan avioliittolupaukseksi? Tuo on vain kiva pikkuselitys jonka oot itselles kehittänyt jotta sulla olisi aina takaportti jos homma ei mennykään niinku strömsössä.

Olisipa kurjaa aikuisena kuulla, että vanhemmat olivat yhdessä vain minun takia....enpä haluaisi sitä harteilleni.

Mun mielestä on tekopyhää mennä naimisiin jos se ei tarkoittanutkaan mitään.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:22"]Minkä takia sitä sitten kutsutaan avioliittolupaukseksi? Tuo on vain kiva pikkuselitys jonka oot itselles kehittänyt jotta sulla olisi aina takaportti jos homma ei mennykään niinku strömsössä. [/quote]

Oletan, että tarkoitit tämän vastauksen minulle.

Siis olenhan minä luvannut, olen luvannut tahtoa. Se, että rakkaus on tahtomista, tarkoittaa, että sen eteen pitää tehdä työtä. Pitää tahtoa tehdä työtä sen eteen, ja sen minä olen luvannut.

Minulle on ihan sama, miten sinä kuvittelet minun asian sisäistäneen. Minulle tämä lupaus tarkoittaa enemmän kuin se, että ajattelisin sen tarkoittavan vain, että "Lupaan nyt pysyä naimisissa tämän miehen kanssa hamaan kuolemaan."

No mulle tuli ero, kun tulin raskaaksi toiselle miehelle ja tunnustin miehelle kaiken.

Henkinen ja fyysinen väkivalta. Alkoholi- tai muu päihdeongelma. 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:22"]Minkä takia sitä sitten kutsutaan avioliittolupaukseksi? Tuo on vain kiva pikkuselitys jonka oot itselles kehittänyt jotta sulla olisi aina takaportti jos homma ei mennykään niinku strömsössä. [/quote]

Oletan, että tarkoitit tämän vastauksen minulle.

Siis olenhan minä luvannut, olen luvannut tahtoa. Se, että rakkaus on tahtomista, tarkoittaa, että sen eteen pitää tehdä työtä. Pitää tahtoa tehdä työtä sen eteen, ja sen minä olen luvannut.

Minulle on ihan sama, miten sinä kuvittelet minun asian sisäistäneen. Minulle tämä lupaus tarkoittaa enemmän kuin se, että ajattelisin sen tarkoittavan vain, että "Lupaan nyt pysyä naimisissa tämän miehen kanssa hamaan kuolemaan."

[/quote]

Ei se tahtominen eroa avoliiton tahtomisesta mitenkään. Itse olen tahtonut tätä suhdetta 10 vuotta ja ensi kuussa mennään vihille. Tahdomme jatkossa yhtälailla kuin tähän saakka. Mutta ei elämää voi kukaan käsikirjoittaa ja vaan "päättää" että tässä olen ja pysyn kuin tatti.

Tahtominen ei kuitenkaan kanna. Jos toinen luovuttaa niin mitä siinä enää voi? Äitini jätettiin aikoinaan koska isä tahtoi jotain muuta 25 vuoden jälkeen. Sinä varmaan selität sen sillä että isäni ei mennyt aikoinaan, 50 vuotta takaperin äitini kanssa tosissaan naimisiin kun tahtoikin muuta sitten vuosikymmenien jälkeen. :)

Olen tismalleen samaa mieltä numeron 16 kanssa. Hyväksyttäviä syitä ovat siis henkinen ja fyysinen väkivalta. Alkoholi- tai muu päihdeongelma.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:22"]Minkä takia sitä sitten kutsutaan avioliittolupaukseksi? Tuo on vain kiva pikkuselitys jonka oot itselles kehittänyt jotta sulla olisi aina takaportti jos homma ei mennykään niinku strömsössä. [/quote]

Oletan, että tarkoitit tämän vastauksen minulle.

Siis olenhan minä luvannut, olen luvannut tahtoa. Se, että rakkaus on tahtomista, tarkoittaa, että sen eteen pitää tehdä työtä. Pitää tahtoa tehdä työtä sen eteen, ja sen minä olen luvannut.

Minulle on ihan sama, miten sinä kuvittelet minun asian sisäistäneen. Minulle tämä lupaus tarkoittaa enemmän kuin se, että ajattelisin sen tarkoittavan vain, että "Lupaan nyt pysyä naimisissa tämän miehen kanssa hamaan kuolemaan."

[/quote]

Ei se tahtominen eroa avoliiton tahtomisesta mitenkään. Itse olen tahtonut tätä suhdetta 10 vuotta ja ensi kuussa mennään vihille. Tahdomme jatkossa yhtälailla kuin tähän saakka. Mutta ei elämää voi kukaan käsikirjoittaa ja vaan "päättää" että tässä olen ja pysyn kuin tatti.

Tahtominen ei kuitenkaan kanna. Jos toinen luovuttaa niin mitä siinä enää voi? Äitini jätettiin aikoinaan koska isä tahtoi jotain muuta 25 vuoden jälkeen. Sinä varmaan selität sen sillä että isäni ei mennyt aikoinaan, 50 vuotta takaperin äitini kanssa tosissaan naimisiin kun tahtoikin muuta sitten vuosikymmenien jälkeen. :)

[/quote]

En tietenkään selitä, miten tuollaisen käsityksen sait? Ei kukaan voi tahtoa muuta kuin omasta puolestaan. Ja vaikka minä tahdon nähdä vaivaa tämän avioliiton eteen, jos meillä siitä huolimatta ilmapiiri kiristyy peruuttamattomasti emmekä voi tässä suhteessa hyvin, minä voin olla se, joka lähtee. Mutta ei se mikään kevyt takaportti silti ole, sitä minä tarkoitin. Tarkoitin, että en mielestäni riko lupaustani, kun tiedän tehneeni oman parhaani.

Täytyy kyllä kehua sua siitä että oot selvästi ajatellut tätä asiaa ja pohtinut kaiken hienosti niin että teit sä niin tai näin, niin toimit mielestäs oikein. Eli vaikka te eroaisitte sun halusta, niin et edes riko lupausta vaikka oot sellaisen antanut.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:23"]

Olisipa kurjaa aikuisena kuulla, että vanhemmat olivat yhdessä vain minun takia....enpä haluaisi sitä harteilleni.

[/quote]

Juuri näin! Kyllä minusta ihan onneton elämä riittää eron syyksi. Tietenkin siis vain siinä tapauksessa että tilannetta on edes yritetty korjata. Itse muistan olleeni helpottunut ja onnellinen kun omat vanhempani erosivat ollessani pieni lapsi. Minusta turvallisuus ja hyvä ilmapiiri kotona ovat lapselle tärkeämpiä kuin jonkun määritelmän mukainen "oikea" perhe.

Tämä siis jos kaiklea ei voi saada.