Epäitsekkyys ja masennus!

Uhrautuminenkin on pohjimmmiltaan itsekästä. Haluat muiden ihmisten hyväksyntää ja kehuja, ostat rakkautta tekemällä asioita toisten hyväksi. Kun todella sisäistät tämän asian, alkaa elämäsi helpottaa. Auttaminen ei ole kiltteyttä, se on itsensä tärkeäksi tekemistä. Et oikeasti edes halua että muut pärjäisivät, silloinhan sinulla ei olisi mitään virkaa, et olisi tärkeä. Lakkaa yliarvioimasta oma tärkeytesi muiden ihmisten elämässä.

Ja lakkaa valittamasta siitä että olet väsynyt, kun kuitenkin olet tunkemassa joka paikkaan auttamaan.

Ap, täällä kans sama ongelma. Olisi ihanaa vaan jättää kaikki oman onnensa nojaan mutta pelottaa miten heille käy. Perhepiirissä yksi narsisti joka voi saada paljon pahaa aikaan ellen ole jatkuvasti vahtimassa. Toisaalta tuntuu siltä ettei ponnisteluistani ole mitään hyötyä koska uhrit menevät samaan lankaan toistuvasti. Onko tässä mitään järkeä? Ei tässä kyllä ole. Helpottaisi jos uhrit ilmoittaisivat, että haluavat tulla huijatuiksi ja että eivät kaipaa apuani ja että tietävät mitä tekevät. Silloin voisin jättää kaiken sikseen mutta kun vaikuttaa siltä, että uhrit eivät itse tajua. Kun ei tiedä haluavatko uhrit olla uhreja. Sanoisivat perkele suoraan. Olen niin kyllästynyt.

Kakkonen, oletko itse kärisnyt tuosta vai miten osaatkaan kirjoittaa noin osuvasti? Jos lopetit auttamisen, miten siihen reagoitiin/miten itse selviydyit "syyllisyyden taakasta"?

Itse olen pyristelemässä irti yhdestä tällaisesta suhteesta ja tiukkaa tekee. Ajanpuute ja raskauden aiheuttama väsymys ovat olleet selityksiäni ja hyvin on pelittänyt pari kk.

Ahaa, siis auttaminen on itsensä tärkeäksi tekemistä? Lopetetaanpas kaikki toistemme auttaminen sitten, jokainen pärjätköön omillaan. Näytetään nyrpeää naamaa pulassa oleville.

Vai onko sairaalloinen epäitsekkyytesi vain sitä, ettet halua ottaa vastuuta omasta elämästäsi? Jos et halua uhrata itseäsi niin lopeta. Ei kenenkään ole tarkoitus jaksaa auttaa kaikkia muita. Miksi et osaa arvostaa itseäsi omana itsenäsi?

Tuli tuosta auttamisesta mieleen yksi aforismi, jotenkin "Majakat eivät kulje ympäriinsä etsimässä pelastettavia laivoja. Ne pysyvät paikallaan loistamassa valoa."

...eli auttaa voi, jos pyydetään ja joku hakeutuu juuri sinun autettavaksi ja sinulla on siihen keinot ja voimavarat, mutta muiden tarkoitushakuinen pelastaminen, avun tyrkyttäminen on epätoivoista itsensä tärkeäksi tekemistä.