Kaveri ei pysty käsittelemään koiransa kuolemaa

Todellakin vääristynyt suhde, kun ulistaan että koira on rakkaampi kuin oma elämä. Saa nähä riittääkö tälle tapaukselle edes 2 viikon sairasloma töistä. Taannoin sen koiran synttärit, nimpparit, joulut ja pääsiäiset juhlittiin kuin lapsen konsanaan. Lapsettoman sinkun hörhöilyä. Tukenahan tässä pitäisi olla, mutta kun mun mielestä ollaan nyt niin kaukana terveestä järjestä, että ei oikein meinaa sanat riittää.

Minulla oli niin kurja perhe, että teininä minut piti järjissäni vain koirani. Ilman sitä en olisi varmaan jaksanut elää niin kauan, että pääsin muuttamaan pois kotoa. Minulle koirani oli rakkaampi kuin yksikään perheeni ihminen. Kun koirani kuoli, pidin sen tuhkaa kaksi vuotta kirjahyllyssä, ennen kuin kykenin hautaamaan sen lemmikkien hautausmaalle. Yhä vielä kymmenen vuoden jälkeenkin välillä tupsahtaa mieleen, miten lempeästi koirani vilkaisi minua loikoillessaan auringonläikässä matolla tai miten koirani olisi nauttinut juostessaan jossain metsässä, jossa olen marjassa tms. Silloin suru on viiltävä, mutta se menee onneksi jo nopeasti ohi. Olen alkanut jo harkita uuden koiran ottamista. Onneksi minulla on nyt myös oma perhe, joka on minulle hyvin rakas.

Muutama päivä aikaa, ja jo pitäisi olla unohtanut koko asian? Ihmiset käsittelee surua eri tavalla, eri ajan. Anna toisen surra ja kirjoittaa tuskaansa. Jos jatkuu kuukausienkin jälkeen samalla voimakkuudella, etsi hänelle vaikka joku auttavan linjan numero, ja tiputa postiluukusta. Asiasta keskustelu ja kirjoittaminen on jo kuitenkin jotain.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 16:16"]

nyt alkaa jo tosissaan huolestuttaa. kaverilta kuoli vanha koira muutama päivä sitten, mutta hän puhuu koirastansa ja kirjoittaa siitä nettiinkin ihan kuin se vielä eläisi.
kaveri on jo jokusen vuoden hokenu sitä, miten tulee varmasti sekoamaan ja joutuu pitkälle sairikselle sit ku se koira kupsahtaa, ja nyt alkaa todellisuudentaju olla kyllä jo kateissa.

[/quote]

Ihan turha olla tuossa vaiheessa huolestunut. Eikä nyt tosiaan mitään avun hänelle hankkimista jos ei hän itse sitä pyydä. 

Tuo tapa puhua eläimestä kuin se vielä eläisi, on ihan vaan tapa pehmentää iskua omalle mielelle. Vaikka hän tietääkin, että koira on kuollut, niin kestääkseen hän on kuin ei tietäisikään. Kun kuolemasta on kulunut noin vähän aikaa, tässä ei ole yhtään mitään huolestuttavaa eikä se tarkoita että hän on menettämässä todellisuudentajunsa yleisesti. Joskus on myös kyse siitä, että myöntää kyllä täysin kuoleman itselleen, mutta ei halua kertoa siitä vielä muille, koska on liian herkkänä, ei halua pillahdella toisten edessä hysteeriseen itkuun tms joten päättää kertoa asiasta vasta kun on päässyt vähän enemmän yli asiasta.

Moni koiraharrastaja ja koiranomistaja kärsii vääristyneestä suhteesta lemmikkiinsä. Esimerkiksi pitävät sitä enemmin ihmisenä tai jopa jonkinlaisena lapsena kuin eläimenä ja siitä sitten seuraa kaikkea, esimerkiksi tuota mitä kerroit. Moni suree lemmikin kuolemaan kuin kyseessä olisi ihminen. Omalla työpaikallani yksi henkilö oli kaksi viikkoa pois työstä koiran kuoleman vuoksi ja ihmetteli sitten miksi sai varoituksen pomolta. Hänen mielestään hän sai olla tes:n nojalla kaksi viikkoa pois, koska "tessissä puhutaan lähiomaisesta ja hänellä ei ole muita lähiomaisia kuin koira joten koira on hänen läheisensä". Ei hyvää päivää tuollaisia pipipäitä! Heidän pitäisi oppia että koira on pelkkä eläin, eikä pitää sitä ihmisenä.

Koira on monelle peheenjäsen, se voi olla aluksi yhtä kova pala kuin perheenjäsenen kuolema, mutta kyllä siitäkin täyspäinen toipuu.

Itsellä meni varmaan kolme kuukautta ennen kuin pysyin puhumaan siitä että koira oli kuollut. Välttelin aihetta, koska tiesin pillahtavani itkuun jos olisi yrittänyt puhua siitä. Muutamalla puolitutulle kommentoin koirasta kysyttäessä aivan kuin se vielä eläisi, ettei siitä puhuta sen enempää.

No sen kandee oikeesti hakee apua, jos ei pysty käsittelee. vaik paikallisesta kriisikeskuksesta.

oon mäki ihan tosissani sen asian kanssa, että jos mun jompikumpi kissa kuolee (etenkin tapaturmaisesti tai ennenaikaisesti muuten), ni sekoan ihan takuulla ja oon pitkällä saikulla. mut mulla onki muitaki mielenterveysongelmia taustalla, ni ne heikentää mun kriisinsietokykyä.