Kolmaskymmenestoinen Viikko

Kiitos tästä! :)



Minulla on ollut tosi tympeä raskaus ja sori vaan, mutta on kivaa että jollain muullakin on. ;) Jostain syystä nuo mielialan heilahdukset ovat jääneet ihan alkua lukuunottamatta pois. Tai no, heilahteleehan se; taju pois-väsymyksestä melkein hereillä olemiseen...

Ihana teksti:):) Nauroin kippurassa viiltävälle sarkasmillesi:) Muistan kyllä noita kommentteja hyvin itsekin. Yksi oli juhlissa, jossa suuri osa vieraista oli juuri ihaillut, että minusta ei takaapäin huomaa raskautta lainkaan. Vauvamahani oli valtava, mutta aivan suoraan edessä. Tunsin itseni valaaksi, joten kivat kommentit lämmittivät mieltäni. Sitten paikalle saapui rouva, joka suoraan ääneen ilmoitti: "on sinulla valtava maha, mutta onneksi takapuolesi on levinnyt samassa tahdissa!" En tiennyt itkeäkö vai nauraako... Miten raskaana olevan naisen vartalo voikaan olla niin vapaata riistaa?? Koko raskauajan sain kuulla hauskoiksi tarkoitettuja kommentteja vauvojen lukumäärästä ja siitä, että lääkäri oli erehtynyt ultrattuaan vain yhden vauvan. Kuuden kuukauden aikana päivittäin saaneet kommentit eivät TODELLAKAAN jaksaneet naurattaa minua, mutta pääasia, että muilla oli hauskaa;);)

Kiitos ihanasta blogistasi! Olen raskausviikoissa himpun sun perässä ja uteliaana kurkin aina blogipäivityksiä, jotta tiedän, mitä on luvassa, ja ennen kaikkea, päivänpiristyksen takia! Kiitos siis!



Tuo vartalonkommentointi närästää myös itseäni paljon enemmän kuin kahvi tai mausteinen ruoka. Onhan muutos perushoikasta 80A-kupista 75DD-puhveliksi tietysti silmiinpistävä (riippuu katsojan silmien korkeudesta kuinka kirjaimellisesti), mutta rajansa kommentoinnilla.



Oletko muuten päässyt osallistumaan viime aikoina juhliin, tai onko joku muu? Osaatteko suositella pikkumustia mekkoja mallia muumi? Ei mitään superkallista eikä glitteristä, kiitos... :) Vilalla oli yksi rintojen alapuolelta löysä polvipituinen malli, mutta selkäpuolen "sukkahousumateriaali" ei säväyttänyt.

Hannele: Minä olen löytänyt KappAhlista monia isovatsaiselle sopivia vaatteita. Alkusyksystä ostin mustan trikookankaisen mekon (saattaa olla tunikakin). Yläosa v-aukkoinen ja on rintojen alta hieman rypytetty. Alaosa on väljä ja pituus polveen asti. Mielestäni sopii hyvin juhliinkin. On mukava päällä, ei kiristä mistään. Saa käyttäjänsä kyllä näyttämään norsulta, mutta siihen alkaa jo pikkuhiljaa tottua :)

Kiitti mahtavasta blogista! On hienoa ja tsemppaavaa, kun tietää, että joku muukin kärsii. Täällä ollaan vasta alkumetreillä (8+ jotain), mutta olen liki valmis vaikka syömään sitä keltaista lunta, että pääsisin pahoinvoinnista. Ja on se nyt kumma, kun mies ei kertakaikkisesti ymmärrä, että kun haluaa sipsejä niin HALUAA SIPSEJÄ. HETI. Onneksi saan tänään... oi autuutta! Eipä tässä paljon muuta oikeen pysty syömäänkään. Paitsi piimää ja muussia.



Mielialavaihtelut on aika raivostuttavia. Itkevä raivotar ei ole esteettisesti maailman kaunein näky... ja mies ei taida jaksaa raahata mua koko matkaa sipsihyllyltä autolle. Eipähän tarvii käydä kaupassa ja raahata painavia kasseja. Kun ny sais jostain ees ne megakoon verkkarit niin ahdistais ainakin fyysisesti vähän vähemmän. Kaikki kunnia silti paksuna olemiselle ja tsemiä meille kaikille kauniille paksukaisille!! :)

Liisa: Aikamoinen veto kyllä :D Minä olisin yrittänyt tintata, mutta en jaksanut juosta edes omaa lantiokommentin antajaa kiinni...

Hannele: Noin kuukausi sitten oli syytä olla juhlapukeissa, ja oli sama ongelma. Raskaana olevat naiset ilmeisest eivät juhli, koska en löytänyt mitään. Mistään. Kenenkään äitiysvaateosastolta. Kävin sitten espanjalaisen vaateketjun normaaliosastolta kokeilemassa "omaa" kokoani pari kokoa suurempia mekkoja, ja ne sopivat! Löysin hienon puolireiteen saakka ulottuvan punaisen koltun joka istui täydellisesti! Tosin näytin joulukuusenkoristeelta tämän kuulani kanssa punaisessa värissä mutta se nyt on sivuseikka. ;)

Hapsenkakkiainen: Ensinnäkin, loistonicki :D Sipseillä ja muusilla täälläkin pärjättiin. Kotijuusto oli kanssa kovassa huudossa pari viikkoa. Mutta sekä sinulle että miehelle tiedoksi: kyllä se menee ohi (Isäntä nyökkäilee vieressä) . Ja viikko sen jälkeen kun se menee ohi et enää muista että koskaan olikaan paha olo. Hyvin me kaikki mimmit vedetään :) Ja kaikki Isännät. Varsinkin kaikki Isännät.

Vaikka vauva-suunnitelmat on tuolla parin vuoden päässä, teki mieli kopioda ohjeet talteen, vaikutti niin asialliselta. Tsemppiä.

Meillä vietettiin hauska koti-ilta, minä nauroin vedet silmissä tietokoneella ja mies pelaili pleikkaa ja ihmetteli että mitä se vaimo nyt oikein lukee. Päässään varmaan miettiny että nyt se onneton on menettänyt viimesenkin järjen tuikahduksen. :D

Meillä "Mini-projekti" on ajankohtainen vuoden sisään. Saas nähdä saanko revittyä siitä yhtä tehokkaasti huumoria kuin sinä. :) Onnellista loppuodostusta. Sait jälleen yhden uuden seuraajan. :)

Kiitokset hauskasta blogista! Täytyy muistaa nämä ohjeet kun muuttuvat ajankohtaisiksi. Meillä lapsentekohommat on vasta alkumetreillään, mutta säännöllisesti käyn täällä silti lukemassa mitä tuleman pitää, kun joskus tärppää. Tsemiä loppuraskauteesi. :)

Olet aivan oikeassa! Minullakin oli aina ruokalista paidan etumuksessa ja varsinkin lapsen isää hävetti kovasti julkisilla kahvipaikoilla ja käski laittaa takkia tiukemmin kiinni ;) Ruokatahrojen lisäksi siinä oli aina kahvivana....

Itse ihailin torilla (ensimmäinen oli masussa) kauniita nukkejen vaatteita. Minulla oli älyttömän valtava maha. Torimyyjäkin vain nauroi: Ei nuo ainakaan mitenkään päin voisi mahtua tuon vauvan päälle,joka noin isosta mahasta tulee... Silloin vielä nauratti. Mutta sitten ei enää naurattanut kun siskoni alkoi arvostelemaan että raskaanakin saa meikata...hmmm... en meikannut edes ei-raskaana ollessani?!?!



Mutta...onnellista odotuksen jatkoa! Ja kun jäät mammalomalle niin ensimmäiset päivät on haahuilua ja sitten alkaa se kuuluisa pesänrakennusvietti....;)

muahhahhaa! kiitos taas piristyksestä. mä yhdyn ehdottomasti noihin ohjeisiin. eilen kuulin ekan kerran tuon onko-siellä-tosiaan-vaan-yksi-kommentin. viikkoja tänään 31+0. ja toinen oli melkein huudahdus, että "mitä? vasta tammikuussa???". kyllä lämmitti mieltä. :)

nimim. sormet turpoo, naama kukkii ja suklaanhimo on mieletön.

Kiitos Kulta hauskasta blogista!! Kun luin kirjoituksiasi, nauroin ihan vedet silmissä!! Syynä 1. teksiti on TODELLA hauskaa 2. raskauden takia itkuksihan se nauraminen sitten muuttuu ja 3. ison raskausmahan hytkyminen narun tahdissa ei ole mikään maailman ihanin tunne... =)



Yhdyn kirjoituksiisi ihan täydestä sydämestä.. Miten toiset näyttävät niin hyvältä ja hyvin voivalta loppuun asti....??!! Itselläni on tänään viikkoja 33+2: naama kukkii, keuhkoja on jäljellä ehkä juuri nimeksi, alimmat kylkiluut potkittu mutkalle aikoja sitten, aina on joko nälkä tai sit vaan hirveä himo jotain (yleensä suolasta), jos tästä enemmän voi vielä närästää niin höngin varmaan liekkejä, kävellessä kun yrittää pitää jalkoja mahdollisimman lähellä toisiaan niin se sattuusattuusattuu (jos ei halua vaappua kuin ankka puolelta toiselle jalat harallaan), plus että mahassa viiltää-ahistaa-puristaa-supistaa... Turvotus vielä puuttuu, mutta eiköhän sillekin löydy vielä aikaa. =) Joskus olen kuullut kun on sanottu että "voi kun se raskaus oli niin ihanaa aikaa" (itsekkin tainnut päästää suusta jotain tuohon suuntaan). Yllä mainittua listaa lukiessa... juu kyllä tätä olotilaa kannattaa kadehtia.. =)



Muiden kommentit eivät ole missään vaiheessa härinneet: siskon mielestä tarvitsen jo "valas kuljetuksen" ja esikoiseni (2v) mielestä "äitillä on möhömaha" (kuunneltu liikaa rölliä) =) mutta se, että töissä vanhemmat tädit ja vielä oma äiti tulee tökkimään ja silittelemään ja lepertelemään "niin ihanalle vauvamasulle" ja "kukas se sielä on" jne,jne... Aargh!!! NÄPIT IRTI!!!!



Voimia loppuraskauteen!! Myös Isännälle!! =)

Jenni: Henkkoht rassaa eniten ehkä se kun ihmiset kommentoivat ettei enää ole paljon jäljellä. Joo, toki totta, mutta vielä 2 kuukautta Minin potkupallona tuntuu aikamoiselta ikuisuudelta...

elina. : Täällä päässä taas "mitä? JOKO tammikuussa?" jota seuraa spekuaatio siitä mahtaako sieltä tulla täysin kehittynyt vauva laisinkaan. Ja taas saa Isäntä tähdätä niitä tainnutusnuolia :)

Niknoo: Hah, ei ne ukot aina ymmärrä että mukavuus menee ennen ulkonäköä. Itse olen tippunut 10 sentin korkkareiltani aikoja sitten, ja entinen hypermeikattu, tarkka-vaatteistaan minäni viihtyy varsin hyvin verkkareissa ja tukka kampaamattomana. Ei aina vaan jaksa ;)

Naispaholainen: Onnea yritykseen!

Siiri: Meilläkin oli "vuoden sisään". Sitten "no jos tossa keväällä". Tai "jos vaikka helmikuun lopussa alotettais". Tuli "Jos tän levyn pillereitä syön vielä loppuun". Ja viimeiseksi "Eipä mikään hetki ole yhtä hyvä aloittaa kuin nykyinen!" ;)

Ulla: Asiallisuus on tästä kaukana, mutta pistä ihmeessä muistiin :D