Pelkään, ettei lääkäri ota minua tosissaan.
Pahoittelen vuodatusta!
Olen syksymmällä menossa lääkäriin selvittelemään varhaisen osteoporoosin syitä (olen alle 35-vuotias). Taustalla on useiden vuosien amenorrea ja muita luustoa heikentäviä tekijöitä. Minun on varmaan pakko tavalla tai toisella tuoda esiin se, että vuosia jatkuneella syömishäiriöllä on osansa kokonaisuudessa. Murtumien ja muiden kipuongelmien vuoksi en pitkään aikaan ole päässyt liikkumaan kunnolla enkä enää ole alipainoinen; olen jopa tanakan puolella. Silti luulen, että syömishäiriö olisi lääkärille tarpeellinen tieto. Miten ihmeessä he voisivat ottaa minut vakavasti, kun painoni on keskiverto? Pelkään, että minut nauretaan ulos.
Kommentit (67)
Minusta jo tuo mitä kerroit tänne tiivistetysti kuulostaa uskottavalta, en näe mitään syytä miksi ammattilainen ei uskoisi ja tutkimuksin todentaisi. Syömishäiriöt on niin vakavia ja monitahoisia ja seurauksiltaan vaikka millaisia, että tietenkin se on tuotava esille.
Ymmärrän pelkosi hyvin, mutta ota huomioon se, että aika moni lääkäri on kuitenkin ammattitaitoinen ja tietää, ettei syömishäiriöiset ole kaikki alipainoisia, edes silloin kun anoreksia on aktiivinen. Tuo tieto on oikeasti tärkeä. Uskallat kertoa sen.
Itselläni on osittain sama tilanne. Olen lievästi ylipainoinen ja entinen syömishäiriöinen. Kukaan ei ota minulta painoa, sillä heillä on tiedossa, että siitä alkaisi uusi kierre. Jos painoa tarvitaan, eivät he näytä sitä minulle. Usko siihen, että saat hyvää suhtautumista. Minä ainakin olen saanut.
Varaudu zoomerkatseeseen. Esitä asiasi, mutta älä kerro mitään mikä voisi viitata "psyykeongelmiin". Esim älä puhu syömishäiriöstä tai millään tavalla osoita masennuksen merkkejä, epäluuloisuutta, epävarmuutta tai neuroottisuutta.
Jos lääkäri ei usko sinua tai ota vakavasti, et voi asialle mitään. On olemassa hyviäkin ja mukavia lääkäreitä, toivottavasti sulla hyvä tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Pelko ei ole aiheeton. Jos oket menossa julkiselle - niitä tuskin wattuakaan kiinnostaa. Se palkka tulee tilille ja lomat pyörii, teki homman miten juosten kusten tahansa. Älä siis odota mitään. Paskan saa pyytämättäkin.
Näinköhän olisi viisainta suosiolla perua koko aika...! Ainoana oljenkortena on luuntiheysmittauksessa varmistunut alenema, eli ei voi väittää, etteikö mitään vikaa olisi. Mutta epäilenpä, että naurut saan mukaani joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko ei ole aiheeton. Jos oket menossa julkiselle - niitä tuskin wattuakaan kiinnostaa. Se palkka tulee tilille ja lomat pyörii, teki homman miten juosten kusten tahansa. Älä siis odota mitään. Paskan saa pyytämättäkin.
Näinköhän olisi viisainta suosiolla perua koko aika...! Ainoana oljenkortena on luuntiheysmittauksessa varmistunut alenema, eli ei voi väittää, etteikö mitään vikaa olisi. Mutta epäilenpä, että naurut saan mukaani joka tapauksessa.
No et peru vaan menet. Älä usko netissä roikkuviin katkeriin ihmisiin, jotka yleistävät jonkin huonon kokemuksensa koskemaan kaikkea tai muuten vain kehittelevät katkeruuksissaan lannistavia ja pessimistisiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pelkosi hyvin, mutta ota huomioon se, että aika moni lääkäri on kuitenkin ammattitaitoinen ja tietää, ettei syömishäiriöiset ole kaikki alipainoisia, edes silloin kun anoreksia on aktiivinen. Tuo tieto on oikeasti tärkeä. Uskallat kertoa sen.
Itselläni on osittain sama tilanne. Olen lievästi ylipainoinen ja entinen syömishäiriöinen. Kukaan ei ota minulta painoa, sillä heillä on tiedossa, että siitä alkaisi uusi kierre. Jos painoa tarvitaan, eivät he näytä sitä minulle. Usko siihen, että saat hyvää suhtautumista. Minä ainakin olen saanut.
Kiitos, hyvä kuulla, että olet saanut asiallista kohtelua! Toivon kovasti, että ammattilaisilla olisi ymmärrystä näistä asioista. Paljon on varmasti merkitystä sillä, millainen henkilö sattuu kohdalle.
Jos nauraa, niin totea vain, että kyllähän se varmaan hassua on, että syömishäiriöstä toipuminen aiheuttaa painonnousua.
Vierailija kirjoitti:
No mutta, Mark Williams! En ollut ensin tunnistaa.
Jos osteoporoosin määritelmä täyttyy luuntiheysmittauksen perusteella tai ainakin jos tulee luunmurtuma helpositi niin lääkitys on paikallaan. Perushoitoa on riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saaminen vaikka pillereinä, liikunta ja tupakoinnin lopettaminen.
Osteoporoosin luulisi olevan nimenomaan terveyskeskuslääkärin hoidettavissa olevia sairauksi. Liikunnalla voi olla paljon merkitystä luuhun ainakin HS:n jutun mukaan, ks. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008566346.html.
Amenorrea ja osteoporoosi nuorella, lääkäri osaa kyllä tuosta jo vahvasti epäillä syömishäiriön olevan taustalla. Kerro siis vaan rohkeasti.
Valitettavasti muihin asioihin erikoistuneilla lääkäreillä ei taida ihan hirveästi olla ymmärrystä syömishäiriöistä, vaikka poikkeuksia onneksi on. Monille alipaino on edelleen se merkitsevä juttu, muut vain iskevät lautasmallin nenän alle. Toivottavasti sulle ei käy niin!
Se on tuossa tilanteessa aivan sama onko sinulla ollut anoreksia kun et enää ole alipainoinen. Nyt vaan selvitellään mikä se luidesi tilanne tarkkaan ottaen on ja hoito siihen. En mainitsisi syömishäiriöstä koska ei vaan ole enää oleellista onko se ollut yksi taustatekijä. Ennakkoluuloja on niin paljon lääkäreissä etten todellakaan riskeeraisi. Ehkä ainoastaan jos kysytään suoraan niin kertoisin asiasta.
Suomessa osa pelkää ettei ota tosissaan. Tai alkaa määräillä kysymättä tai tehdä kysymättä lähetteitä tutkimukseen josta ei sovittu yhdessä. Tai pelkää että tulee väärinkäsitys tai joku muu. Suomi on pelkojen maa. Eikö täällä joku voisi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Se on tuossa tilanteessa aivan sama onko sinulla ollut anoreksia kun et enää ole alipainoinen. Nyt vaan selvitellään mikä se luidesi tilanne tarkkaan ottaen on ja hoito siihen. En mainitsisi syömishäiriöstä koska ei vaan ole enää oleellista onko se ollut yksi taustatekijä. Ennakkoluuloja on niin paljon lääkäreissä etten todellakaan riskeeraisi. Ehkä ainoastaan jos kysytään suoraan niin kertoisin asiasta.
Juuri tällaisia ääliötä kannattaa välttää. Kun ei ole tietoa anoreksiasta, niin se näkyy kauas. 60% anorektikoista on lievästi ylipainoisia. Eikä paino ole suoraan verrallinollinen edes siihen, kuinka suuressa kuoleman vaarassa olet. Suurin osa kuolemista tapahtuu elektrolyyttien vajeen vuoksi. Ihmiset, valistakaa itseänne. Valitettavasti on tosiaan läkäreita ja hoitajiakin olemassa, jotka eivät tuota tiedä.
Voi ihminen rakas, Suomessa ei _ikinä_ pidä kertoa lääkärille jos menneisyydessä on jotain vakavempaa mt-ongelmaa. Haluatko apua luusto-ongelmaasi vai lähetteen psykiatrialle?
Vierailija kirjoitti:
Varaudu zoomerkatseeseen. Esitä asiasi, mutta älä kerro mitään mikä voisi viitata "psyykeongelmiin". Esim älä puhu syömishäiriöstä tai millään tavalla osoita masennuksen merkkejä, epäluuloisuutta, epävarmuutta tai neuroottisuutta.
Jos lääkäri ei usko sinua tai ota vakavasti, et voi asialle mitään. On olemassa hyviäkin ja mukavia lääkäreitä, toivottavasti sulla hyvä tuuri.
Niin kyllä ne lääkärit katsovat korteista,että mikähän sinulla mahtaa olla vikana. Kysyt lähtiessä, että NO, arvaapa veikkasitko oiken. Arvaapppa!
Sitten itketään mamiksella, että ei hoitanut vaivaa, jota ei viitsinyt edes lääkärille kertoa.
Kyllähän sitä tietoakin syömishäiriöstä löytyy. Voi pyytää paperit sieltä, missä sitä hoidettu/todettu, jos ei kerta omakannassa näy. Luottamus on kyllä hoitosuhteen perusta, joten kaikki vaan pöytään, jotta lääkäri osaa jatkohoitaa.
Pelko ei ole aiheeton. Jos oket menossa julkiselle - niitä tuskin wattuakaan kiinnostaa. Se palkka tulee tilille ja lomat pyörii, teki homman miten juosten kusten tahansa. Älä siis odota mitään. Paskan saa pyytämättäkin.