Miksi aina näin (seuraa katkeroitunutta valitusta)

Miksi minulle käy aina näin. En saa onnea, en vaikka kuinka yritän. Olen kai tuomittu olemaan loppuelämäni yksin.



Erosin lähes 10 vuotta sitten. Minulla on ollut muutamia seurustelusuhteita, jotkut kevyitä, jotkut vakavampia. Yksikään ei kuitenkaan ole ollut uhka vapaudelleni. Yleensä suhteet ovat kaatuneet siihen, että en ole pitänyt miestä riittävän hyvänä isäpuolena lapselleni - enkä myöskään riittävän hyvänä kumppanina itselleni. En ole enää rakastunut ex-mieheeni, mutta sanotaanko näin että hän oli hyvä mies minulle. En halua huonompaa. Me vain onnistuimme sotkemaan asiamme perusteellisesti, ja ero oli välttämätön. En halua täysin samanlaista miestä (todellakaan), sillä tiedän kyllä mikä suhteen ajoi lunastukseen. Haluaisin kuitenkin riittävän hyvän miehen.



Olen siis ollut enempi vähempi sinkku kaikki nämä vuodet. Viime keväänä tapasin kuitenkin miehen, joka tuntui olevan Se Oikea. Tiesin melko heti, että tämä kaveri kyllä vielä koituu kohtalokseni. Rakastuin täysillä, halusin ja haluan häntä myös seksuaalisesti todella kovasti (ehdoton edellytys vakavalle suhteelle minun kanssani), löysin hänestä runsaasti piirteitä joita rakastan - no kaiken kaikkiaan luulin että hän on kohtaloni.



Olemme suunnitelleet yhteen muuttamista. Mies sanoo, että rakastaa minua. Minä rakastan häntä.



Mutta. Tämän tästä mies jää kiinni valehtelemisesta. Ei mistään isoista jutuista, ihan vaan pienistä valkoisista valheista joilla saa sopivasti pelastettua nahkansa tiukoista tilanteista. Eikä kadu valehtelemistaan. Ollenkaan.



Ihan suhteen alussa meille tuli takapakki, jonka jälkeen en ollut varma, voinko luottaa mieheen ollenkaan. Se on jäänyt kummittelemaan. Nyt nämä valkoiset valheet uhkaavat kaataa koko suhteen.



Mies on muuten ihana. Mitä teen? Jatkanko yrittämistä, yritänkö luottaa? Vai annanko periksi? Kun voi valehdella pienissä asioissa, voiko myös isoissa?



Olen kenties lapsellinen, mutta minua kirpaisee menettää perheidylli. Minä haluaisin perheen. Mutta kai se on niin, että en ikinä saa onnea, olen tuomittu olemaan yksin loppuikäni.



Mitä sinä tekisit?