Millaisia oikein ovat nuoret aikuiset asperger-naiset?

Kuuntelen konemusaa (psykedeelinen trance, ambient jne).

-Ei siedä puristavia vaatteita

-Tarvitsee (vaativaan asiantuntija)työhönsä rauhaa ja hiljaisuutta eikä sitä saa ja ahdistuu

-Ei kykene syömään kuin erittäin hyvlaatuista ruokaa

-Pitää koirista enemmän kuin useimmista ihmisistä

-Ei pitänyt itsestään selvänä perhe-elämää ja äitiyttä

En ole koskaan päässyt perille siitä miksi kukaan ei halua olla mun kaveri. Kaikenlaista olen yrittänyt mutta tuntuu ihan kuin mulla olisi joku aura joka karkottaa ihmiset. Onko se juuri se asperger?



Tykkään myös kovasti aikatauluttaa ja luoda itselleni sääntöjä, ilman niitä kokisin maailman pelkkänä kaoottisena mössönä, ja olen hyvin tarkka siitä millaisissa vaatteissa viihdyn, mutta nämä asiat eivät todellakaan näy päälle päin.



Mitäs muuta uskaltaisin kertoa... Se minussa on nimenomaan epäaspergermainen piirre etten ole oikein löytänyt omaa alaani enkä ole oikein hyvä missään minkä seurauksena olen nyt komekymppinen kouluttamaton työtön. Olen myös naimisissa ja minulla on lapsi. Kaikki työt mitä olen tehnyt ovat olleet hyvin ihmisläheistä asiakaspalvelua, enimmäkseen lasten parissa. Ehkä perhe-elämässä asperger näkyy siinä etten jaksa seurustella väkisin miehen sukulaisten ja kavereiden kanssa jos näiden seura ei minua kiinnosta.

väsyn fyysisesti ja henkisesti seurassa, jos täytyy olla pidemmän aikaa. Jälkeenpäin, vaikka juhlien jälkeen, täytyy saada olla rauhassa ilman seuraa jotta palaudun ja stressi purkautuu.



Minulla on se yksi asia josta jaksan olla kiinnostunut, onneksi löysin tavan tienata elantoni sillä.



En siedä puristavia vaatteita, en esim voi käyttää rintaliiveja sillä tuntuu että tukehdun jo ajatuksesta.



Käytän aina samanlaisia vaatteita, minulla on yhden valmistajan housuja, toisen valmistajan toppeja ja kolmannen valmistajan pitkähihaisia paitoja sekä tietyntyypisiä neuleita. Näistä saan koostettua sikäli vaihtelevia asuja (vaatteiden väreissä on vaihtelua) että en usko muiden huomaavan että mulla on aina "samat vaatteet" päällä.



En tee asioita joita minun "tulisi" tai "olisi pakko" tehdä. Jätän kaikenlaista ihan pokkana tekemättä.



Seksisssä olen aina mielestäni ollut omassa elementissäni, eli vaikka puhumalla kommunikointi voi olla ongelmallista niin seksissä saan vapautua ja tavallaan ilmaista itseäni ja olla lähellä toisia.

- erakkomainen omasta tahdostani, en jaksa ystävyyssuhteita aktiivisesti, olen kuitenkin parisuhteessa



- viihdyn parhaiten tietokoneen ääressä tai valokuvaamassa



- omistan kattavan tietovaraston ja pidän kiinnostavista keskusteluista netissä, pystyn ilmaisemaan itseäni paremmin kirjallisesti



- oikeassa elämässä en jaksa juurikaan keskustella jos ei ole pakko, olen opetellut small talkin mutta en koe tarpeelliseksi käyttää sitä enkä tunne oloani kiusalliseksi hiljaisina hetkinä (tai oikeastaan muissakaan sosiaalisissa tilanteissa - koska en vain välitä)



- osaan olla empaattinen ja näin vanhemmin olen oppinut reagoimaan "oikein" erilaisiin tilanteisiin, välttämättä tapahtuma ei kuitenkaan herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia



- olen pikkutarkka ja noudatan rutiineja, en kuitenkaan mitenkään neuroottisesti, tms.



- pidän siitä että tavarat on järjestyksessä ja tykkään siivoilla



- minulla on vahvat mielipiteet ja periaatteet, joita en pelkää tuoda esille



- olen viimeiseen asti lojaali ihmisille, joista välitän, pidän myös aina heikomman puolta ja koen olevani oikeudenmukainen

Samaistun täysin myös minua edelliseen kirjoittajaan.

Inhoan kovia ääniä, äkkinäisiä liikkeitä, hyperaktiivisia ja kovaäänisiä ihmisiä, kirkkaita värejä ja valoja, liikkuvia ja välkkyviä mainosbannereita, maiskuttavia ääniä/kuorsausta, yms.



Tykkään kaikista tosi kirpeistä, tulisista ja suolaisista mauista, rakastan piirakoissa ja pizzassa palaneita reunoija, pidän bensan ja maalin hajusta, inhoan vaniljaa/kookosta, yms. tuoksuja.



En voi sietää vaatteissa niitä pesuohjelappuja tai muutenkaan kiristäviä osia/raapivia saumoja. En voi nukkua jos sängyssä on jotain murusia, tms.

mun täytyy saada täyttää teekuppi täyteen niin, että tyhjää reunaa näkyy noin sentti maksimissaan. Jos saan vajaan kupin teetä (joku toinen kaataa) niin tuntuu että koko juttu on pilalla ja koko kupillinen menee hukkaan.



Samaten voileipä pitää voidella koko pinnan laajuudelta, muuten sekin menee hukkaan.

Porukka kertoo olevansa täysin epäsosiaalisia, surkeilla sosiaalisilla taidoillaan jotenkuten pärjäileviä erakoita, joita toiset ihmiset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Silti mies ja jopa lapsi löytyy. Millainen mies voi olla noin epätoivoinen?

Porukka kertoo olevansa täysin epäsosiaalisia, surkeilla sosiaalisilla taidoillaan jotenkuten pärjäileviä erakoita, joita toiset ihmiset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Silti mies ja jopa lapsi löytyy. Millainen mies voi olla noin epätoivoinen?

mainitsin aiemmin että eroottisissa kohtaamisissa (jos ei tarvitse ruveta juttelemaan;) olen elementissäni. Sillä tavalla sain miehen ja niitä lapsiakin.

Joo, ja lisäksi miehellä oli elämässään aiempää kokemusta autisteista (ei kumppanina tosin), ja siihen nähden tällainen aktiivinen aspergertyyppi menee ihan helposti.

Up

Mulla on kaikki nuo piirteet joita ketjussa on tullut esille, pienin muunnoksin, esim. minun on pakko käyttää rintsikoita, mikä ärsyttää mua suunnattomasti!

tässä ketjussa kuvatut henkilöt, mutta mulla ei ole asperger-diagnoosia. Myöskään ystäväni eivät pidä mua asperger-tyyppinä.



Mutta kyllä, minäkään en voi pitää puristavia enkä epämukavia vaatteita enkä kenkiä. Puseroiden pesulaput kutittavat ja ärsyttävät ja rintaliivit ovat epämukavia. Rintsikoita pidän vain työpäivinä ja tärkeissä tilaisuuksissa, koska on "pakko".



Säikyn yllättäviä ja kovia ääniä. Kesti kaksi vuotta ennen kuin totuin työskentelemään maisemakonttorissa - mutta totuin.



Ihmisten seura on mulle välttämätöntä, mutta silti usein uuvuttavaa. Nautin, kun puoliso on välillä muutaman päivän pois kotoa, niin ettei häntä tarvitse huomioida mitenkään.



Juhlissa kuten työpaikan pikkujouluissa en viihdy ollenkaan selvin päin. Siksi joko lähden pois heti ruokailun jälkeen tai alan ryypätä.



Koulussa olin liikunnassa tosi huono. Olin hoikka ja sopusuhtainen, mutta yleisurheilulajeissa jumbosijalla. Pallopeleissä en meinannut oppia sääntöjä. Minua häiritsi, että säännöt olivat minusta niin mielivaltaisia ja käsittämättömiä esim. pesäpallossa ja koripallossa. Oli vaikea oppia uimaan enkä koskaan oppinut pyöräilemään.



Minun on paljon helpompi kirjoittaa kuin puhua asioistani.



Kuitenkaan en ole asperger eikä mulla ole todettu muutakaan vastaavaa oireyhtymää. Masennusdiagnoosi tosin on, mutta sehän on eri juttu.

Porukka kertoo olevansa täysin epäsosiaalisia, surkeilla sosiaalisilla taidoillaan jotenkuten pärjäileviä erakoita, joita toiset ihmiset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Silti mies ja jopa lapsi löytyy. Millainen mies voi olla noin epätoivoinen?

Kumpikin puuhailee omia juttujaan ja sopivasti keskustelevat. Lasten kanssa, ja varsinkin omien kanssa sosialisointi taas on ihan erilaista kuin aikuisten ihmisten. Lapset ovat suoraviivaisia.

Porukka kertoo olevansa täysin epäsosiaalisia, surkeilla sosiaalisilla taidoillaan jotenkuten pärjäileviä erakoita, joita toiset ihmiset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Silti mies ja jopa lapsi löytyy. Millainen mies voi olla noin epätoivoinen?

En huomannut tuota, voi olla jotkut noin kuvailivatkin, mutta itse en ainakaan ole "täysin epäsosiaalinen, surkeilla sosiaalisilla taidoilla jotenkuten pärjäilevä erakko". Vaan kuten ketjussa useimmat kuvailivat. Juhlista poistun 10 aikaan jollain syyllä, jonka jotkut nyt, kun olen perheenä, tulkisevat niin että haluan rajoittaa mieheni juhlimista. Koska mieskin haluaa lähteä samaan aikaan. Monet suuttuvat koska kohteliaasti pidän yhteyttä mutta en niin tiiviisti. Harvoin menee niinpäin että itse olisin se osapuoli jonka seuraa ei kaivata, vaan itse kaipaan paljon rauhaa joka tulkitaan miten ihmiset tyypillisesti tulkitsevat. Diagnoosin mainitseminen ei ongelmaan auta. Ruuhkavuosissa ongelmana on jo perheestä muodustuva sosiaalisuus, mikä vähentää jaksamista muiden kanssa.

Ketjun muut vastaajat kuvailivat monet muut sensitiivisyys-piirteet oikein hyvin.

Omalla kohdalla joissain asioissa menee tosin neuroottisuuden puolelle, ja siihen tarvitsen kodissa joitain omia kaappeja tms joissa on oma

"järjestys".

Kaiken kaikkiaan aikuisen elämä on sen verran stressaavaa, että sairaana ollaan kokoajan.

Up

Löydän itseni todella useasta kuvailusta mutta en ole saanut diagnoosia eikä kai kukaan ole epäillytkään minulla olevan noita piirteitä. Olen todella empaattinen ja tunteellinen ihminen, eikö autistiseilla juuri päin vastoin?

Up