Loppuraskaus

Samoilla viikoilla mennään täällä ja samat vaivat päällä. En jaksaisi odottaa vauvan tapaamista....vaikka synnytys jo pelottaa. Esikoinen siis kyseessä. :-)

Viikko 37+3 eikä oo koko raskausaikana ollut vielä näin hyvä olo. Saan nukuttua 8 h yöunet, pystyn käveleen kun vauva ei oo enää poikittain, ei okseta enää. Pukamia ei oo tullut. Oliskin ollut tällasta koko ajan.

Mulla 33+4 ja oikeaan kylkeen sattuu käytännössä jatkuvasti kun vauva on koko raskauden ajan ollut lievästi oikealle kääntyneenä ja nyt varsinkin on jo niin pitkä että painaa ja potkii siihen koko ajan.

Öisin ei saa nukuttua kun pitää herätä aina kääntämään kylkeä ja pissalle.

Hengitys ahdistaa ja haaroväliin sattuu. Limakalvot on niin kuivat että kirvelee koko ajan tai kutittaa. Yksi pissatulehduskin oli, mutta se on sentään ohi.

Väsyttää koko ajan ja päivällä meinaan nukahtaa kesken hommien.

Kirjoitin ahdistusaloituksen, huomenna laskettu ja olen ihan hermoraunio. En muista tällaista aiemmista raskauksista, tämä on kerrassaan täysin perseestä. Vauva uhkaa syntymisellä jatkuvasti, supistuksia tulee öisin ja en saa nukuttua, ja sitten kuitenkaan ei synny. Olen niin täynnä koko raskautta ettei mitään rajaa, haluan vain synnyttämään. Eka lapsi syntyi vähän lasketun jälkeen, toka viikkoa ennen. Koskahan tämä kolmas ilmestyy, en jaksaisi enää yhtään odottaa. Olen niin kamala hermokimppu, että lähipiirillä on tekemistä. Saati itsellä, en tykkää yhtään olla tällainen.

Viidettä odotan, viikkoja 38+1... vauva on arvioitu jo kaks viikkoa sitten 3,5kg että vois mun puolesta syntyä, ettei olis kovin iso... Edellinen arvioitiin 2 päivää ennen synnytystä 3,5 kiloiseksi ja hups keikkaa kun kaveri olikin 4,5 kg! Oloni on todella hyvä, mulla oli ihan hanurista tää raskaus aina viikolle 30 asti... Kaikki mahdolliset vaivat, närästys, suonikohjut, paha olo, unettomuus, säryt, kivut ja kolotukset... Nyt ei vaivaa yhtikäs mikään, ei oo supistuksia eikä merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä! Joka raskaus menny yli, aina vaan enemmän kuin edellinen... Viimeksi odotettiin 11 päivää joten nyt voinen todeta että kai tässä vielä kolme viikkoa menee ainakin :) Toisaalta, saanpahan tehtyä nyt kaikkia hommia, mitkä jäi tekemättä silloin puolivälissä kun odotin sitä ihanaa aikaa! Synnytys jännittää tosi paljon, ei koskaan ennen olekaan näin paljoa jännittänyt.. Esikoisen syntymä oli pisin ja hankalin, mutta sen jälkeen olenkin synnytellyt 2-5 tunnissa nämä muut ja helposti.. Ja tuon nuorimmaisen, jättivauvan synnytyksessä oli niin täydelliset puudutukset etten tuntenut yhtään mitään ponnistusvaiheessa.. Joten ei hajuakaan mistä tämä pelko jännitys tulee?! Hormoonit heiluu! tsemppiä kaikille odottajille ja koittakaa kestää, kyllä se joskus loppuu se raskaus :)