Ei kestänyt kantti Tosi tarinan sijaisperheellä tosi paikan edessä

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 12:12"]

Ihanko oikeasti jossain halaillaan joka arkipäivä lapsia kun tulevat koulusta? Meillä lapset tulee ihan tyhjään kotiin mutta eipä noita kouluikäisiä muutenkaan niin juuri enää halailla, eivät ole moneen vuoteen sellaista halunneetkaan.

[/quote]

Ihanko oikeasti luulet, että jos teillä ei jotain tehdä, niin ei sitten muuallakaan? Meillä ja monissa ystäväperheissä halaillaan joka käänteessä ja kouluikäiset könyävät syliin läksyjä tekemään jne.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 21:14"]

Minä ihmettelin sitä, että sijaisperhe ei ainakaan dokkarissa ollenkaan halannut poikaa esim. kun hän tuli koulusta. Moit sanottiin vakavalla naamalla ja kuulumisia sitten kyseltiin (sijaisäitikö se oli) mutta hellyydenosoituksia tai hymyjä ei ollut yhtään :-( .

[/quote]Samaa ihmettelin minäkin. Puhuivat, ettei poika osoita tunteita heitä kohtaan, mutta eivät kertaakaan osoittaneet mitään hellyyttä lapselle. Itse olen hoitanut paljon vietaita lapsia ja kyllä niitä on halattu ja sylitelty samoin kuin omiakin.

Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan!

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 20:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:30"]

Vaikeaa on olla sijaisvanhempi. Ei saisi kiintyä lapseen ja pitää omanaan, mutta pitäisi kiintyä ja pitää omanaan. Pitäisi olla superihminen joka jaksaa ja jaksaa. Teitpä niin tai näin, se on aina väärinpäin. Palkkio surkea ja työtä ympäri vuorokauden. Arvostusta ei heru. Ihmiset niin kovasti tietävät asioista, vaikka oikeasti eivät mitään tiedä. Mutta onneksi meitä kuitenkin on. Sijaisäiti.

[/quote]

No sä et kyllä selkeästikään hommaan sovi.

[/quote]

Millä perusteella ei sovi? Kyllä se on aika raskasta olla sylkykuppina sekä biojen suuntaan että ventovieraiden ihmisten suuntaan. Täysin tuntemattomat ihmiset kokevat asiakseen tulla sanomaan onko oikeassa homma vai ei ja onko tässä rahan takia vai ei jne. Jollekin pelkkä sijaisperhe on jo kirosana ja huudetaan naama vääränä ahneudesta ja rahastamisesta.

Kyllä suomen sossulaitoksessa on niin paljon mätää ettei mitään rajaa. Huolimalli on kehitetty mutta avun tarvistijat jäävät ilman apua kun tarkistellaan tyhjäntypisiä ilmoituksia milloin minkäkin ja kenenkin huolten perusteella. Oikeista ongelmaperheistä lapset otetaan huostaan lähes aina viimetingassa. Silloin kun ongelmia on jo liian paljon, lapsi on nähnyt ja kokenut aivan liikaa ja traumatisoitunut loppuelämäkseen. Ja kun halutaan säästää yhteiskunnan varoja niin lapset pannaan sijaisperheeseen koska se on halvempaa, kaunistellaan hieman ongelmia ja taustaa kunnes sitten hiljalleen, pala palalta alkaa oikea kuvio hahmottumaan. Lapsella voi olla niin pahoja käytöshäiriöitä että ei sovellu oikeasti perheeseen, ammattilaiset sanoo etteivät jaksaisi ympäri vuorokauden ja sijaisperheen on vain jaksettava. Pahimmillaan perhehoitajavapaat korvataan tietyllä rahasummalla koska ei ole resursseja järjestää vapaiden ajaksi lapsille muuta paikkaa. pahasti häiriintyneitä lapsia harvoin edes biosuku ottaa luokseen viikonloppua tai lomaa viettämään. Kaikissa kunnissa ei ole edes työnohjausta järjestettynä perheille, ei tehdä lakisääteisiä hoitosuunnitelmia vähintään 2krt/vuosi. Pahimmillaan huoltosuunnitelma tehdään kerran muutamassa vuodessa tai jopa kerran kymmenessä vuodessa (tiedän näin tapahtuneen!) mikä on väärin sekä lasta että sijaisperhettä kohtaan. Jaksamista ei välttämättä tueta millään tavalla.

En yhtään ihmettele että väsyy ja miettii miten jatkot kun esim. on kotona 24/7 lapsen kanssa joka häiriökäyttäytyy, kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä, kärsii monista erilaisista traumoista, valvoo päivin ja valvoskelee öin tuntikausia. Siinä väsyy jokainen.

Että mene vain itse kokeilemaan millaista on olla perhehoitaja! Huutava pula niin siitä vaan koulutukseen ja nauttimaan!

[/quote]

Tuntuu, että monet lähtevät hommaan epärealistisin mielikuvin, tekemään hyvää, parantamaan maailmaa,eikä aina ymmärretä, että suurimmalla osalla sijoitetuista lapsista on isoja ongelmia.

[/quote]

Kyllä suurin osaa ongelmiin varautua, mutta se että sossut kaunistelee tosiasioita sijoitusvaiheessa ja sen aikana on anteeksiantamatonta ja väärin. Lapsi joka tarvitsee pyskiatrista apua jatkuvasti ei kuulu perheeseen jossa vanhempina on tavallisia ihmisiä. Perhe jossa vanhemmilla psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus on jo eri asia, mutta silloinkin vain kun sossut toimii rehdin pelin säännöillä.

Kun lapsi on ollut laitoksessa ennen sijaisperheeseen päätymistä ja sieltä on raportteja, samoin perhentyön kautta, neuvolasta, läheisiltä jne. niin jos näitä tietoja ei rehellisesti, heti alussa kerrota niin sehän on huijaamista. Jos sanotaan että ei ole pystytty huolehtimaan perustarpeista (ruoka, juoma, puhtaus, läheisyys) on aika kaukana siitä että lapsi on ollut päiväkausia yksin, juonut pöntöstä ja syönyt kissanruokaa elääkseen, teljetty  komeroon, pesty kylmällä ja/tai kuumalla vedellä vanhemman mielen mukaan, lyöty, lapsi on nähnyt sopimattomia asioita jne. jne. Nämä kaikki tiedot olisi ollut jos se tieto olisi annettu.

Perhe jolle kerrotaan että lapsella ei ole ollut säännöllistä elämää, ei ruokaa, ei rajoja, ei puhtautta eikä hoivaa varautuu lapseen joka kaipaa läheisyyttä, hyväksyntää, rakkautta, rajoja, säännöllistä ateriaa ja pesulla käyntiä ja ohjaamista oikeisiin tapoihin. Ja varautuu siihenkin että kuherruskuukauden jälkeen astuu arki jossa testataan ja koetellaan.

Perhe ei kuitenkaan pysty varautumaan siihen että lapsi onkin nähnyt ja kokenut paljon, paljon sellaisia asioita joita aikuisenkaan psyyke ei kestä. Ei osata varautua siihen että lapsi on aggressiivinen, kielenkäyttö on järkyttävää, on erinäisiä fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia johtuen traumoista joita niinä ensimmäisinä vuosina on kokenut. Miten tällaisiin asioihin osataan varautua jos pohjatietoina on jotain muuta kuin se mitä se oikeasti on?

Toki joskus tilanne onkin hämärämpeitossa myös sossuille, mutta eikö ole lähtökohtaisesti lasta ja perhettä kohtaan väärin antaa virheellisiä ja valheellisia tietoja lapsesta? Tätäkin tapahtuu!

Toivoisin mm. pride-koulutukseen ihan avointa keskustelua siitä että sossun sanomisia pitäisi vähän kyseenalaistaa ja vaatia suoraan että tietoja annetaan rehellisesti. Miten voi punnita jaksamistaan ja kykyjään jos tiedot ovat väärät?

Itsestäni tiedän että pystyn antamaan rakkautta vieraillekin lapsille, pystyn tarjoamaan välittävän ja huolenpitävän kodin ja ilmapiirin jossa lapsi on hyväksytty omana itsenään. Mutta en pysty antamaan tarvitsemaansa lapselle joka on niin traumatisoitunut että oikeasti asiantuntijoidenkin mielestä tarvitsee psyykkistä hoitoa ja ohjausta kaikilla elämän osa-alueilla. Minulla ei ole koulutusta siihen. Toki terapeutit ovat erikseen ja mutta ennenkuin terapiakelkkaan pääsee niin aikaa ehtii usein kulua luvattoman kauan, jopa kuukausia, yli vuodenkin pahimmillaan.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 21:14"]

Minä ihmettelin sitä, että sijaisperhe ei ainakaan dokkarissa ollenkaan halannut poikaa esim. kun hän tuli koulusta. Moit sanottiin vakavalla naamalla ja kuulumisia sitten kyseltiin (sijaisäitikö se oli) mutta hellyydenosoituksia tai hymyjä ei ollut yhtään :-( .

[/quote]

Ihanko oikeasti jossain halaillaan joka arkipäivä lapsia kun tulevat koulusta? Meillä lapset tulee ihan tyhjään kotiin mutta eipä noita kouluikäisiä muutenkaan niin juuri enää halailla, eivät ole moneen vuoteen sellaista halunneetkaan.

[/quote]

Toki jos lapsi tulee yksin kotiin niin onhan se nyt eri juttu! Mutta eikö työpäivän päättyessä ja kotiin tullessa vanhemmat halaa lasta? Eikö niissäkään perheissä halailla joissa vanhemmat on kotona kun lapset tulevat koulusta? 

Itselläni 4 lasta, olen kotiäitinä ja kun koululaiset tulevat niin halaamme, istumme yhdessä välipalalle ja juttelemma päivän kulusta. Ihan samalla tavalla lapset ja minä halaamme töistä tulevaa isää joka ainoa päivä. Halaan lapseni kun lähtevät kouluun ja sanomme että rakastamme. isommat myös halivat pienempiään aina lähtiessä ja palatessa.

niinpä

Sossutädit kait ajatteli että venäläinen poika sopii hyvin sekaperheeseen jossa on kaksi eri kansalaisuutta. Yksi asia joka ihmetytti oli se että isä puhui suomea aksentilla josta oli vaikea saada selvää niin miten erillaisilla ongelmilla varustettu eri kaksikielinen lapsi sijoitetaan sinne matkimaan sitä erikoisesti puhuvaa isäpuolta? Eikö tuossa tapauksessa lasta pitäisi laittaa perheeseen jossa puhutaan selkeetä kieltä?

Tuo pieni venäläispika puhui parempaa suomea kuin jennki-isä. Tokihan on niin, että lapsi oppii suomea sitten koulussa, harrastuksissa ja muiden perheen jäsenten kanssa, joita oli siis viisi.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 19:22"]Sossutädit kait ajatteli että venäläinen poika sopii hyvin sekaperheeseen jossa on kaksi eri kansalaisuutta. Yksi asia joka ihmetytti oli se että isä puhui suomea aksentilla josta oli vaikea saada selvää niin miten erillaisilla ongelmilla varustettu eri kaksikielinen lapsi sijoitetaan sinne matkimaan sitä erikoisesti puhuvaa isäpuolta? Eikö tuossa tapauksessa lasta pitäisi laittaa perheeseen jossa puhutaan selkeetä kieltä? [/quote]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 20:23"]

[/quote]

[/quote]

Herregud, missä realiteeteissa jotkut elää?

Miten et ymmärrä perustarpeiden tyydyttämisen puutteen tarkoittavan juuri tuota, mitä kuvailet? Luuleeko joku vielä tänä päivänä, vaikka on olemassa kaikki informaation lähteet, että "perustarpeiden tyydyttämättömyys" tarkoittaa jotain tyyliin, että ei anneta D-vitamiinia tai ollaan hetki henkisesti poissaolevia. Lue ihminen! Sanomalehtiä, maailmankirjallisuutta, katso ympärillesi, muualle kuin kotikadulle. Aina on ollut, myös Suomessa, lapsia joita hakataan, joka päivä. Lapsia, joiden kodeissa jääkappissa on vain olutta. Lapsia, joiden kakkavaippaa ei vaihda kukaan. Lapsia, jotka pidetään vauvasta asti aina sängyssä. Lapsia, joiden huoltajat harrastavat seksiä heidän silmien edessään. 

Nämä lapset otetaan huostaan. Nämä lapset sijoitetaan. Sitä se perustarpeiden tyydyttämättä jättäminen tarkoittaa. Jos tämä ei ole selvää esim. narkkari- tai alkoholistiperheestä tulevan lapsen kohdalla, sijaisvanhemmat eivät ole tehtävänsä tasalla.

[/quote]

Kun lapsi on ollut laitoksessa ennen sijaisperheeseen päätymistä ja sieltä on raportteja, samoin perhentyön kautta, neuvolasta, läheisiltä jne. niin jos näitä tietoja ei rehellisesti, heti alussa kerrota niin sehän on huijaamista. Jos sanotaan että ei ole pystytty huolehtimaan perustarpeista (ruoka, juoma, puhtaus, läheisyys) on aika kaukana siitä että lapsi on ollut päiväkausia yksin, juonut pöntöstä ja syönyt kissanruokaa elääkseen, teljetty  komeroon, pesty kylmällä ja/tai kuumalla vedellä vanhemman mielen mukaan, lyöty, lapsi on nähnyt sopimattomia asioita jne. jne. Nämä kaikki tiedot olisi ollut jos se tieto olisi annettu.

Perhe jolle kerrotaan että lapsella ei ole ollut säännöllistä elämää, ei ruokaa, ei rajoja, ei puhtautta eikä hoivaa varautuu lapseen joka kaipaa läheisyyttä, hyväksyntää, rakkautta, rajoja, säännöllistä ateriaa ja pesulla käyntiä ja ohjaamista oikeisiin tapoihin. Ja varautuu siihenkin että kuherruskuukauden jälkeen astuu arki jossa testataan ja koetellaan.

Perhe ei kuitenkaan pysty varautumaan siihen että lapsi onkin nähnyt ja kokenut paljon, paljon sellaisia asioita joita aikuisenkaan psyyke ei kestä. Ei osata varautua siihen että lapsi on aggressiivinen, kielenkäyttö on järkyttävää, on erinäisiä fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia johtuen traumoista joita niinä ensimmäisinä vuosina on kokenut. Miten tällaisiin asioihin osataan varautua jos pohjatietoina on jotain muuta kuin se mitä se oikeasti on?

Toki joskus tilanne onkin hämärämpeitossa myös sossuille, mutta eikö ole lähtökohtaisesti lasta ja perhettä kohtaan väärin antaa virheellisiä ja valheellisia tietoja lapsesta? Tätäkin tapahtuu!

Toivoisin mm. pride-koulutukseen ihan avointa keskustelua siitä että sossun sanomisia pitäisi vähän kyseenalaistaa ja vaatia suoraan että tietoja annetaan rehellisesti. Miten voi punnita jaksamistaan ja kykyjään jos tiedot ovat väärät?

Itsestäni tiedän että pystyn antamaan rakkautta vieraillekin lapsille, pystyn tarjoamaan välittävän ja huolenpitävän kodin ja ilmapiirin jossa lapsi on hyväksytty omana itsenään. Mutta en pysty antamaan tarvitsemaansa lapselle joka on niin traumatisoitunut että oikeasti asiantuntijoidenkin mielestä tarvitsee psyykkistä hoitoa ja ohjausta kaikilla elämän osa-alueilla. Minulla ei ole koulutusta siihen. Toki terapeutit ovat erikseen ja mutta ennenkuin terapiakelkkaan pääsee niin aikaa ehtii usein kulua luvattoman kauan, jopa kuukausia, yli vuodenkin pahimmillaan.

[/quote]

minullakin pisti silmään kun poika ei saanut mitään kosketusta, pientä tukan pörrötystä edes sijaisvanhemmilta taikka mitään iloista kannustavaa sanaa. eikä poika dokumentin perusteella vaikuttanut mitenkään mahdottomalta, omin neuvoin rauhallisesti tuli koulusta eikä muutenkaan vaikuttanut minusta häiriintyneeltä.

bioisältä ja "uudelta äidiltä" sentään sai vilpittömän näköiset halaukset.

tiedä häntä sitten mikä on totuus.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 00:27"]

Sääliksi kävi pikkupoikaa. Aivan väärä perhe hänelle. Perhe oli epärealistinen eikä soveltunut laisinkaan sijaisperheeksi. Pimulauma yläkerrassa eli omaa elämäänsä ja suhtautui täysin kylmäkiskoiseksi pikkumieheen, joka yritti koko ajan saada heihin kontaktia, tuli surullinen olo. Perheen nainen oli kuin kapakala, täysin tunteeton eikä ottanut poikaan mitään kontaktia, pariskunnan puheet hänestä koko ajan kuin jostain eläimestä, se sitä ja se tätä....ihan puistattavaa. Perheen isä sentään otti poikaan jotain kontaktia, mutta sillä naisella ei ollut mitään suhdetta lapseen. Tuollaiseen perheeseen ei pidä antaa yhtään lasta. Panin myös merkille, että kultainen noutaja oli ulkohäkissa, vaikka koira on seurakoira eikä mikään tarhakoira...jotekin ihan omituinen perhe. Toivottavasti noi sosiaalitantat tajusi edes jotain, uusia lapsia oli sinne jutun mukaan kuitenkin jo suunniteltu... Nainen puhui tosi törkeästi pojan isästä mm ovien lukitsemisesta ja tunkeutumisesta jne...huhhuh...tuntui olevan kovin pettynyt kun ei päässytkään pojasta eroon viikonloppuisin...rahan takia koko homma!

[/quote]

TISMALLEEN KUIN MINUN NÄPPÄIMISTÖLTÄNI!!

Meinasin kirjoittaa lähes sanasta sanaan samoin. Ihan samoja tunteita heräsi. Se perheen äiti (joka muuten näytti ihan Anneli Auerilta) ei ottanut mitään kontakstia poikaan ja juuri puhui "se sitä, se tätä". Lämpö puuttui kokonaan ja tuntui, että rahan takia on poika otettu tai paikkaamaan jotain aukkoa, joka on jäänyt kun kaikki biolapset on tyttöjä.

Ihmeen kylmäkiskoisesti suhtauduttiin tyttöjenkin taholta poikaan. Poika vaan haahuili siellä vailla mitään paikkaa ;(.

Isä edes jotenkin yritti, mutta hoono soomi oli minusta huono valinta sijaisisäksi. Lapshan on ihan sekaisin, kun yks puhuu venäjää, yks suomea, yks hoono suomea...

Lopulta poika osoittautuikin moniongelmaiseksi ja heitettiin perheen taholta sivuun :((.

Lämpö puuttui okonaan tuosta perheestä.

Musta on ihan järkyttävää, kun pidätte isän kielitaitoa jotenkin esteenä sijaisvainhemmuudelle. Heillähän puhuttiin kotona suomea, joten vaikka isällä olikin aksentti eikä hänen kielitaitonsa yltänyt natiivin tasolle, hänen arkikielensä kuitenkin oli suomi.

Olisittekohan te tuominneet erään mrs. O'Neilin, joka asui englanninkielisessä maassa, mutta oli äidinkieleltään ranskalainen. Hänellä oli viisi sijaislasta (tai en tiedä, mikä systeemi siinä maassa oli), joista osa enemmän tai vähemmän vammaisia, ja heitä hän sitten onnistui hoitelemaan siitä huolimatta, että puhui englantia murtaen.

Kyllä sijaisvanhemmat ovat kovilla. Mitään eivät osaa mammojen mielestä tehdä mielen. Mistähän tällainen angsti johtuu?

Onnistunut dokumentti kun herätti niin paljon sekavia tunteita. Oli kyllä aikamoinen juttu.

Katsoin tänään enkä ymmärrä ollenkaan miksi noin tunnekylmät ihmiset ryhtyy sijaisvanhemmiksi.?

Tuli mieleen et he odottivat pikku poikaa joka polvillaan kiittelee itkien joka päivä siitä armosta et saa asua heillä jne.

Se nainen puhui kuin olis mustasukkainen miehestään tälle pojalle eikä ne tytöt vilkaissutkaan poikaa.

Kamalia ihmisiä.

Mua mietityttää lapsen oikeudet kun tehdään tollasia ohjelmia. Onko tosiaan aikuisilla valta päättää miten ja milloin pieni lapsi esitetään telkkarissa ja ehkä pahennetaan koulukiusaamista yms.

Millä oikeudella poika ja isä nolattiin kaiken kansan edessä?

Toi oli muuten hyvä kysymys? Nolaaminen ja mustamaalaaminen? Onneksi tämäntyyppiset ohjelmat unohtuvat nopeasti mutta kuitenkin ei todellakaan mikään hyvä mainos koko ohjelma pojalle ja isälle.

Ohjelmaan on täytynyt olla suostumus sekä sijaisvanhemmilta, että lapsen isältä ja myöskin sosiaalityöntekijöiltä. 

Joo, FAS-lapsi työnnetään tuonne perheen riesaksi, laitokseen kuuluu.

Isä ihan kelvoton kasvattaja, ei pystyny estämään huostaanottoja alkkisäidin eläessä eli molemmat kelvottomia kasvattajia. Lasta ei pidä antaa ees isälle, tuhoaa lapsen lapsuuden aivan täysin, kun itsekkin on alkoholisti.

meillä Suomessa ei vieraat kävele sisälle luvatta ,se on kotirauhan rikkomista, maassa maan tavalla.

Lisäksi jos perseaukiselle venäläiselle ei kelpaa kirpparivaatteet, niin sitten voi mennä sinne ryssän maahan takaisin, se ukkohan on ihan elättinä täällä Suomessa, joten pitäis vaan turpansa kiinni ja olis kiitollinen, tuskin sais ees mielipidettä sanoa siellä ryssän maalla asioiden tilasta.

Siis aivan al-arvoista kommentointia siitä ,että miten näitä ryssiä pitäis kohdella, että ne viihtyis täällä Suomessa, pois vaan loisimasta luuserit täältä, kalliiksi tuklevat tuollaiset kittämättömät elätit.

Monet noista sijaisperheen ongelmista johtui siitä, että niillä ei ole koulutusta eikä ilmeisesti myöskään elämänkokemusta elämän varjopuolista saati ihmisistä. Ne oppii ne sit seuraavien sijoituslasten kohdalla, mutta just tolle pojalle AIVAN VÄÄRÄ sijaisperhe.

Miksikö? No näistä syistä:

1) Ne tiesi, että poika on ollut Virossa lastenkodissa. Viron lastenkodit on laitoksia, joissa osassa on edelleen Neuvostoliiton aikainen meininki. Ne on pahimmassa tapauksessa lastenvankiloita. Jo tästä olis niin sossun kuin noiden sijaisvanhempien pitänyt tajuta, että pojalla saattaa olla tunne-elämän ongelmia. Siellä saattaa olla ihan mitä hyvänsä taustalla. Ne asiat ei myöskään välttämättä johdu isästä, vaan pojan äidistä (isä kertoi toisessa haastattelussa, että äiti oli alkoholisti ja käytännössä yksinhuoltaja) ja laitossijoituksesta Virossa.

2) Poika tulee erilaisesta kulttuurista. Perheen isä oli amerikkalainen, joten olisi pitänyt tajuta että muualla ihmiset on erilaisia ?!?! Venäläiset on monesti tosi tarkkoja vaatteistaan, joten venäläiselle isälle voi olla kova paikka jos poika käyttää jotain kirpparikamaa. Meille ne vaatteet voi olla ihan OK, mutta venäläiselle ei. Ei sijaisperheen tarvi ostaa merkkivaatteita siks, et biovanhemmat vaatii mutta ennen ku ne angstautuu telkkarissa niin olisivat voineet ajatella asiaa.

3) Sijaisvanhemmat haukkui poikaa siitä, että poika ei osoita tunteita. Ööh? Poika on tuotu uppo-outona perheeseen, jossa puolet porukasta ei hyväksy sitä lainkaan. Ne teinitytöt voi käyttäytyä täysin normaalisti, mutta ei se POJAN oloa yhtään helpota. Aikuinen ymmärtää tuollaisen, mutta lapsi ei. Etenkään sellainen lapsi, jota on heitelty jo aikaisemmin sinne tänne. Lapselle jää vaan sellainen fiilis, että sitä pidetään vaan rahan takia.

4) Venäläiset on sosiaalisia ja vieraanvaraisia eli tottakai isä yrittää tulla sisälle kun hakee poikaansa. Se on luonteessa. Suomalaiselle äidille tää on järkyttävintä koskaan ja bioisä siis selkeesti juoppo-murhamies joka tunkeutuu kotiin. Sossu olis voinut keskustella tän asian järkevästi isän ja sijaisperheen kanssa - tai sit sijaisperhe vois parantaa käytöstapojaan.

5) Sijaisperheen isä ei käytännössä edes puhunut suomea. Oli asunut Suomessa vaikka kuinka kauan, mutta puheesta ei saanut kovin hyvin selvää ja muutenkin puhui tosi huonosti suomea. Sellaiseen perheeseen sijoitetaan sit lapsi, joka ei puhu suomea kovin hyvin eikä myöskään puhu englantia. Lapsi tuollaisilla taustoilla tarvitsee ihmisen, jolle pystyy puhumaan omalla äidinkielellään!

6) On ihan normaalia, että sijoitus/adoptiolapset leimautuu ensin vain toiseen vanhempaan. Eli perhe ei ole tehnyt omaa taustatyötä. Sijoituslapset on aina jollakin tavoin erityislapsia, jotka vähän enemmän kuin tavalliset lapset. Sitä paitsi tuo poika oli kasvanut isänsä kanssa, "äitikokemus" rajoittui alkoholistiin josta poika on pienenä varmasti joutunut pitämään huolta. Aika loogista ettei poika osaa ottaa kontaktia naisiin, koska ainoot kokemukset äideistä on alkoholisti-bioäiti ja erilaisten laitosten hoitajat.

Enkä ees kiistä ettei huostaanottoon olis voinu ollakin perusteita, mutta just tohon perheeseen ei olis pitänyt sijoittaa tuota lasta. Ehkä mieluummin niille olis pitänyt antaa ensin tukilapsia.

muistatko mita olen kirjoittanut katkerudesta? ja jos Uudenmaa ei tieda koulutuksen nimea,alkaa herran henkin nimen hudako taalla..kiitos.. 

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:30"]

Vaikeaa on olla sijaisvanhempi. Ei saisi kiintyä lapseen ja pitää omanaan, mutta pitäisi kiintyä ja pitää omanaan. Pitäisi olla superihminen joka jaksaa ja jaksaa. Teitpä niin tai näin, se on aina väärinpäin. Palkkio surkea ja työtä ympäri vuorokauden. Arvostusta ei heru. Ihmiset niin kovasti tietävät asioista, vaikka oikeasti eivät mitään tiedä. Mutta onneksi meitä kuitenkin on. Sijaisäiti.

[/quote]

No sä et kyllä selkeästikään hommaan sovi.

[/quote]

Niin vaan olen sopinut jo monta vuotta. Olen ottanut lapset omiksi ja perheenjäseniksi. Onneksi se on biovanhempien mielestäkin hyvä juttu.