Lue keskustelun säännöt.
Miksi palstalla kummastellaan, ettei kehitysvammaista oteta mukaan ravintolaan?
11.03.2013 |
Ihan normaaleitakin lapsia katsotaan ravintolassa kieroon, saati että olis siellä muiden asiakkaiden syömistä pilaamassa joku kuolaava, mylvivä, itku-potku-raivareita saava vammainen. (itselläni on tällainen lapsi). Eikö vanhemmille riitä, se ettei edes kotona voi syödä rauhassa, pitäisi ravintolaillatkin vielä pilata?
Kuinka usein olet nähnyt vammaisen lapsen ravintolassa? Itse en muista nähneeni kertaakaan, vaikka esim monet downit varmasti pärjäisivät ihan ok.
Kommentit (18)
Minusta on bizarrea, jos yksi perheenjäsenistä suljetaan pois perheyhteydestä.
Vanhempien kahdenkeskiset hetket ovat yksi asia. Koko perheen juhlat toinen ja jälkimmäiseen todellakin kuuluvat KAIKKI perheen jäsenet.
http://www.viipaleita.net/blog/satu/2007/01/04/kotona_taas_2#item_1338
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:06"]
Minusta on bizarrea, jos yksi perheenjäsenistä suljetaan pois perheyhteydestä.
Vanhempien kahdenkeskiset hetket ovat yksi asia. Koko perheen juhlat toinen ja jälkimmäiseen todellakin kuuluvat KAIKKI perheen jäsenet.
http://www.viipaleita.net/blog/satu/2007/01/04/kotona_taas_2#item_1338
[/quote]
Oletko tullut ajatelleeksi asiaa sen vammaisen näkökulmasta? Itselläni on erityislapsi, joka lähinnä stressaantuu kun rutiinista poiketaan, oli se sitten hauska tapahtuma tai ei. Viimeksi kun menimme syömään ja karkkiostoksille jälkeenpäin, ilta meni kuunnellessa raivoamista ja valittamista + seuraavana päivänä oli aloittanut kaksi tappelua hoidossa sekä purrut hoitajaa. Stressiähän se oli, jännityksen purkautumista jne. Jatkossa ruokailemme ravintolassa ilman häntä, se vaan on kaikille osapuolille järkevämpää.
Meillä on aina mukana kehitysvammainen poikamme. On aina ollut. Käydään elokuvissa ja syömässä.
On kehitysvammaisia jotka ahdistuvat tavattomasti ravintolaympäristössä. Miksi pitäisi kiduttaa tuollaisella?
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:06"]
Minusta on bizarrea, jos yksi perheenjäsenistä suljetaan pois perheyhteydestä.
Vanhempien kahdenkeskiset hetket ovat yksi asia. Koko perheen juhlat toinen ja jälkimmäiseen todellakin kuuluvat KAIKKI perheen jäsenet.
http://www.viipaleita.net/blog/satu/2007/01/04/kotona_taas_2#item_1338
[/quote]
Oletko tullut ajatelleeksi asiaa sen vammaisen näkökulmasta? Itselläni on erityislapsi, joka lähinnä stressaantuu kun rutiinista poiketaan, oli se sitten hauska tapahtuma tai ei. Viimeksi kun menimme syömään ja karkkiostoksille jälkeenpäin, ilta meni kuunnellessa raivoamista ja valittamista + seuraavana päivänä oli aloittanut kaksi tappelua hoidossa sekä purrut hoitajaa. Stressiähän se oli, jännityksen purkautumista jne. Jatkossa ruokailemme ravintolassa ilman häntä, se vaan on kaikille osapuolille järkevämpää.
[/quote]
Olen. Mitä nuorempi lapsi on, sitä tärkeämpää rutiinipoikkeamat ovat tulevan kehityksensä kannalta. Ne ovat tietenkin haastavia ja jokaisesta haasteesta selviäminen antaa lapselle merkittävän adun tulevaisuutensa kohtaamisessa.
30+ kehitysvammaista sen sijaan en ikinä veisi paikkaan missä ei oletettavasti koe oloaan hyväksi. Siinä vaiheessa on jo valitettavasti fakkiutunut eli kasvatuksen ja elämänkokemuksen rajat lyövät vamman rajat sementtiin.
Osalla se tosin tehdään jo taaperona... jotta vanhemmat pääsisivät helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle on lähteminen kovin vaikeaa, mutta silti otamme hänet mukaan. Saattaa saada kunnon raivarit, kun tehdään lähtöä. Lähtemisen jälkeen kaikki kuitenkin sujuu. Me rakastamme häntä ja otamme hänet mukaan. Kotiin ei ole hyvä aina jäädä. Joskus isä menee kahdestaan kuopuksen kanssa, jos menot on urheilullisia. T.5
kehitysvammainen on kategoria, johon mahtuu niin hyvin monenlaista. Osan kanssa voi vallan mainiosti mennä ravintolaan, osan kanssa se on haastavampaa. Mä olen nähnyt monia monilla eri tavoilla vammaisia ravintoloissakin ja on meidänkin vammainen aina joukon mukana. Sillä kun on "vaan" motorisia ja puheentuoton vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:06"]
Minusta on bizarrea, jos yksi perheenjäsenistä suljetaan pois perheyhteydestä.
Vanhempien kahdenkeskiset hetket ovat yksi asia. Koko perheen juhlat toinen ja jälkimmäiseen todellakin kuuluvat KAIKKI perheen jäsenet.
http://www.viipaleita.net/blog/satu/2007/01/04/kotona_taas_2#item_1338
[/quote]
Oletko tullut ajatelleeksi asiaa sen vammaisen näkökulmasta? Itselläni on erityislapsi, joka lähinnä stressaantuu kun rutiinista poiketaan, oli se sitten hauska tapahtuma tai ei. Viimeksi kun menimme syömään ja karkkiostoksille jälkeenpäin, ilta meni kuunnellessa raivoamista ja valittamista + seuraavana päivänä oli aloittanut kaksi tappelua hoidossa sekä purrut hoitajaa. Stressiähän se oli, jännityksen purkautumista jne. Jatkossa ruokailemme ravintolassa ilman häntä, se vaan on kaikille osapuolille järkevämpää.
[/quote]
Olen. Mitä nuorempi lapsi on, sitä tärkeämpää rutiinipoikkeamat ovat tulevan kehityksensä kannalta. Ne ovat tietenkin haastavia ja jokaisesta haasteesta selviäminen antaa lapselle merkittävän adun tulevaisuutensa kohtaamisessa.
30+ kehitysvammaista sen sijaan en ikinä veisi paikkaan missä ei oletettavasti koe oloaan hyväksi. Siinä vaiheessa on jo valitettavasti fakkiutunut eli kasvatuksen ja elämänkokemuksen rajat lyövät vamman rajat sementtiin.
Osalla se tosin tehdään jo taaperona... jotta vanhemmat pääsisivät helpommalla.
[/quote]
Just joo, kruunu kiiltää ja silleen. Huoh. Koita nyt jo hyvä ihminen uskoa, että kaikkia lapsia ei voi opettaa rutiinipoikkeamiin ja että nämä samat tyypit ovat joustamattomia lapsuudesta aikuisuuteen, vaikka kuinka treenattaisiin. Ei siinä ole mukavuudenhalusta kyse, vaan lapsen huomioimisesta: hän on yksilö, joka ei viihdy vieraissa paikoissa eikä tahdo tehdä muuta kuin elää tutun, turvallisen arkirutiinin mukaan. Miksi hänet pitää siis raahata väkisin stressaantumaan paikkaan, jossa hänen yliherkät aistinsa ylikuormittuvat ja seuraava päivä kuluu palautuessa kokemuksesta?
Eivät nämä lapset/nuoret/aikuiset ajattele jäävänsä jostain paitsi. Päinvastoin; ovat kiitollisia kun ei tarvitse sosiaalisen paineen tms. vuoksi pinnistellä yhtään enempää. Kyllä perusihminen saa elämässään kokea epämiellyttäviä, arvaamattomia tilanteita ihan tarpeeksi muutenkin kuin järjestämällä niitä hänelle opetusmielessä.
Kerran ravintolassa syödessämme sinne tuli perhe Tourette-lapsen kanssa. No eihän siinä kauan mennyt, kun se alkoi huudella törkeyksiä muille asiakkaille. Ravintolapäällikkö meni sitten pöytään ja ulos saivat lähteä. Todella vastenmielinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:23"]
Just joo, kruunu kiiltää ja silleen. Huoh. Koita nyt jo hyvä ihminen uskoa, että kaikkia lapsia ei voi opettaa rutiinipoikkeamiin ja että nämä samat tyypit ovat joustamattomia lapsuudesta aikuisuuteen, vaikka kuinka treenattaisiin. Ei siinä ole mukavuudenhalusta kyse, vaan lapsen huomioimisesta: hän on yksilö, joka ei viihdy vieraissa paikoissa eikä tahdo tehdä muuta kuin elää tutun, turvallisen arkirutiinin mukaan. Miksi hänet pitää siis raahata väkisin stressaantumaan paikkaan, jossa hänen yliherkät aistinsa ylikuormittuvat ja seuraava päivä kuluu palautuessa kokemuksesta?
Eivät nämä lapset/nuoret/aikuiset ajattele jäävänsä jostain paitsi. Päinvastoin; ovat kiitollisia kun ei tarvitse sosiaalisen paineen tms. vuoksi pinnistellä yhtään enempää. Kyllä perusihminen saa elämässään kokea epämiellyttäviä, arvaamattomia tilanteita ihan tarpeeksi muutenkin kuin järjestämällä niitä hänelle opetusmielessä.
[/quote]
Mikä ihmeen kruunu?
Omasi kun kuvaat tietyn vamman kantajia ja haluat sen yleistä kaikkiin kehitysvammaisiin?
En tiedä kummastelusta, mutta jos vammainen esim. huutaa paljon, saa raivareita, paiskoo ruokaa/tavaroita niin pidän äärimmäisen epäkohteliaana että hänet viedään ravintolaan. Jos taas vammainen stressaantuu ravintolaruokailusta eikä nauti siitä niin en näe mitään järkeä viedä ravintolaan. Varmaan niitä rutiinipoikkeamia tulee harjoiteltua ihan muutenkin.
Jos taas mitään käytösongelmia ei ole ja vammainen nauttii (tai ei ainakaan kärsi tilanteesta) niin mikäs siinä ravintolassa ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:33"]
En tiedä kummastelusta, mutta jos vammainen esim. huutaa paljon, saa raivareita, paiskoo ruokaa/tavaroita niin pidän äärimmäisen epäkohteliaana että hänet viedään ravintolaan. Jos taas vammainen stressaantuu ravintolaruokailusta eikä nauti siitä niin en näe mitään järkeä viedä ravintolaan. Varmaan niitä rutiinipoikkeamia tulee harjoiteltua ihan muutenkin.
Jos taas mitään käytösongelmia ei ole ja vammainen nauttii (tai ei ainakaan kärsi tilanteesta) niin mikäs siinä ravintolassa ollessa.
[/quote]
Alkuosa viestistäsi oli silkkaa asenteellista paskaa joka soveltuu pieneen prossaan vammmaisista.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:33"]
En tiedä kummastelusta, mutta jos vammainen esim. huutaa paljon, saa raivareita, paiskoo ruokaa/tavaroita niin pidän äärimmäisen epäkohteliaana että hänet viedään ravintolaan. Jos taas vammainen stressaantuu ravintolaruokailusta eikä nauti siitä niin en näe mitään järkeä viedä ravintolaan. Varmaan niitä rutiinipoikkeamia tulee harjoiteltua ihan muutenkin.
Jos taas mitään käytösongelmia ei ole ja vammainen nauttii (tai ei ainakaan kärsi tilanteesta) niin mikäs siinä ravintolassa ollessa.
[/quote]
Alkuosa viestistäsi oli silkkaa asenteellista paskaa joka soveltuu pieneen prossaan vammmaisista.
[/quote]
En kirjoittanut viestiä, mutta mitä olen vammaisia nähnyt niin kyllä se taitaa olla niin että about puolet on näitä huutajia/riehujia ja toinen puolikas taas jotain muuta...kuljen julkisilla päivittäin ja samoilla bussilinjoilla matkustaa myös mm. downtyttö, Tourette-tyyppisesti oireileva nuorimies sekä joskus teinipoika, joka näyttää downilta mutta on huomattavasti aggressiivisempi. Tuo tyttö hokee koko ajan kovaan ääneen jotain; TS-poika aiheuttaa kiusallisia tilanteita kun tulee liian lähelle/haistelee toisia; toinen poika suuttuu helposti ja alkaa silloin syljeksimään. Mielestäni yksikään näistä nuorista ei ole siinä kunnossa, että he matkustaisivat ilman saattajaa yleislinjoilla, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasitko sen jos-sanan? Tiedät varmaan mitä se tarkoittaa? Miksi otat pulttia siitä jos keskusteluun otetaan mukaan myös ne hankalat tapaukset, ja sen jälkeen todetaan että jos vammainen ei häiritse ja nauttii niin ravintolareissuille ei näe mitään estettä?
Kaikki vammaiset eivät ole ravintolakelpoisia, monet ovat. Se että monet (tai jopa useimmat) ovat ei poista sitä tosiasiaa että kaikille ravintolakäynnit eivät sovi.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:33"]
En tiedä kummastelusta, mutta jos vammainen esim. huutaa paljon, saa raivareita, paiskoo ruokaa/tavaroita niin pidän äärimmäisen epäkohteliaana että hänet viedään ravintolaan. Jos taas vammainen stressaantuu ravintolaruokailusta eikä nauti siitä niin en näe mitään järkeä viedä ravintolaan. Varmaan niitä rutiinipoikkeamia tulee harjoiteltua ihan muutenkin.
Jos taas mitään käytösongelmia ei ole ja vammainen nauttii (tai ei ainakaan kärsi tilanteesta) niin mikäs siinä ravintolassa ollessa.
[/quote]
Alkuosa viestistäsi oli silkkaa asenteellista paskaa joka soveltuu pieneen prossaan vammmaisista.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:46"]
Huomasitko sen jos-sanan? Tiedät varmaan mitä se tarkoittaa? Miksi otat pulttia siitä jos keskusteluun otetaan mukaan myös ne hankalat tapaukset, ja sen jälkeen todetaan että jos vammainen ei häiritse ja nauttii niin ravintolareissuille ei näe mitään estettä?
Kaikki vammaiset eivät ole ravintolakelpoisia, monet ovat. Se että monet (tai jopa useimmat) ovat ei poista sitä tosiasiaa että kaikille ravintolakäynnit eivät sovi.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:33"]
En tiedä kummastelusta, mutta jos vammainen esim. huutaa paljon, saa raivareita, paiskoo ruokaa/tavaroita niin pidän äärimmäisen epäkohteliaana että hänet viedään ravintolaan. Jos taas vammainen stressaantuu ravintolaruokailusta eikä nauti siitä niin en näe mitään järkeä viedä ravintolaan. Varmaan niitä rutiinipoikkeamia tulee harjoiteltua ihan muutenkin.
Jos taas mitään käytösongelmia ei ole ja vammainen nauttii (tai ei ainakaan kärsi tilanteesta) niin mikäs siinä ravintolassa ollessa.
[/quote]
Alkuosa viestistäsi oli silkkaa asenteellista paskaa joka soveltuu pieneen prossaan vammmaisista.
[/quote]
[/quote]
Kaikki terveetkään eivät sovi ravintolaan.
Huomioitko sen - tasavertaisesti muiden asenteellisten lausumiesi kanssa??
Joo, eivät sovi, ja minusta heidän ei pitäisi silloin käydä ravintolassa. Mutta nyt ei puhuttu terveistä, joten en ottanut heitä mukaan.
Onko sinulle jotenkin erityisen vaikea myöntää että kaikki vammaiset eivät sovi ravintolaan, vai miksi moinen kiihkoilu jos joku sanoo että osalle vammaisista ravintolat eivät ole sopiva käyntikohde? Mitä asenteellista siinä on?
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:58"]
Kaikki terveetkään eivät sovi ravintolaan.
Huomioitko sen - tasavertaisesti muiden asenteellisten lausumiesi kanssa??
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:23"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 22:06"]
Minusta on bizarrea, jos yksi perheenjäsenistä suljetaan pois perheyhteydestä.
Vanhempien kahdenkeskiset hetket ovat yksi asia. Koko perheen juhlat toinen ja jälkimmäiseen todellakin kuuluvat KAIKKI perheen jäsenet.
http://www.viipaleita.net/blog/satu/2007/01/04/kotona_taas_2#item_1338
[/quote]
Oletko tullut ajatelleeksi asiaa sen vammaisen näkökulmasta? Itselläni on erityislapsi, joka lähinnä stressaantuu kun rutiinista poiketaan, oli se sitten hauska tapahtuma tai ei. Viimeksi kun menimme syömään ja karkkiostoksille jälkeenpäin, ilta meni kuunnellessa raivoamista ja valittamista + seuraavana päivänä oli aloittanut kaksi tappelua hoidossa sekä purrut hoitajaa. Stressiähän se oli, jännityksen purkautumista jne. Jatkossa ruokailemme ravintolassa ilman häntä, se vaan on kaikille osapuolille järkevämpää.
[/quote]
Olen. Mitä nuorempi lapsi on, sitä tärkeämpää rutiinipoikkeamat ovat tulevan kehityksensä kannalta. Ne ovat tietenkin haastavia ja jokaisesta haasteesta selviäminen antaa lapselle merkittävän adun tulevaisuutensa kohtaamisessa.
30+ kehitysvammaista sen sijaan en ikinä veisi paikkaan missä ei oletettavasti koe oloaan hyväksi. Siinä vaiheessa on jo valitettavasti fakkiutunut eli kasvatuksen ja elämänkokemuksen rajat lyövät vamman rajat sementtiin.
Osalla se tosin tehdään jo taaperona... jotta vanhemmat pääsisivät helpommalla.
[/quote]
Just joo, kruunu kiiltää ja silleen. Huoh. Koita nyt jo hyvä ihminen uskoa, että kaikkia lapsia ei voi opettaa rutiinipoikkeamiin ja että nämä samat tyypit ovat joustamattomia lapsuudesta aikuisuuteen, vaikka kuinka treenattaisiin. Ei siinä ole mukavuudenhalusta kyse, vaan lapsen huomioimisesta: hän on yksilö, joka ei viihdy vieraissa paikoissa eikä tahdo tehdä muuta kuin elää tutun, turvallisen arkirutiinin mukaan. Miksi hänet pitää siis raahata väkisin stressaantumaan paikkaan, jossa hänen yliherkät aistinsa ylikuormittuvat ja seuraava päivä kuluu palautuessa kokemuksesta?
Eivät nämä lapset/nuoret/aikuiset ajattele jäävänsä jostain paitsi. Päinvastoin; ovat kiitollisia kun ei tarvitse sosiaalisen paineen tms. vuoksi pinnistellä yhtään enempää. Kyllä perusihminen saa elämässään kokea epämiellyttäviä, arvaamattomia tilanteita ihan tarpeeksi muutenkin kuin järjestämällä niitä hänelle opetusmielessä.
[/quote]
Mä meinasin vastata samaa: Miksi väkisin kuljettaa ravintoloissa ( tms vastaavissa) ihmistä, joka ei noihin paikkoihin millään tavalla kaipaa, ei tule koskaan oppimaan niissä käymisestä nauttimaan, ei tule niihin koskaan omaehtoisesti menemään, ja jonka paikalla oleminen aiheuttaa vain ihan turhaa stressiä kaikille muille läsnä oleville?
Ihan oikeasti, MIKSI???
TOtta kai sellaisia lapsia, joiden tulevaisuus on tavisten seurassa omillaan on syytä karaista myös rutiinipoikkeamiin. Mutta jos lapsi on sen verran vammainen, että elämä tulee olemaan alusta loppuun asti niitä rutiineja, niin miksi niitä pitäisi väen vängällä rikkoa, ja näin hankaloittaa lapsen elämää? Mitä rakkautta se muka on?
Missä muka kummastellaan?