Lue keskustelun säännöt.
Ai eikö työ aja psykoosiin? minut ainakin ajoi
06.01.2013 |
tein vuosia työtä ilman kiitosta ja lopuksi sain työnantajat haukut sekä pilasi maineeni tässä kylässä levittämällä jouruja minusta.
Minä todellakin vaivuin psykoosiin, joka vei minulta loppuiäksi työkyvyn.
t. 42v työkyvyttömyyseläkeläinen
Kommentit (12)
...mikä sinänsä on ihan oikein, myös evoluution näkökulmasta. Ikävää tässä on se, että näitä elämään väsähtäneitä sitten elätetään ja paapotaan vuosikymmeniä. Annettaisiin vaan luonnon hoitaa homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mikä sinänsä on ihan oikein, myös evoluution näkökulmasta. Ikävää tässä on se, että näitä elämään väsähtäneitä sitten elätetään ja paapotaan vuosikymmeniä. Annettaisiin vaan luonnon hoitaa homma.
vaikkapa parin vuoden kuluttua.
Itse ap ei koskaan uskonut kokevansa tämmöistä. Minähän olin vahvoista vahvin, ikävä kyllä jokaisella on jossain kohtaa murtumispiste
kannattaa miettiä, mistä "älähtää". On hölmöä sinulta itseltäsi verrata itseäsi kaksikymppiseen, työtävieroksuvaan nuoreen. Tilanteesi on selkeästi erilainen.
Sama juttu, kun joku kirjoittaa tänne, ettei ymmärrä, miksi koko perheen - äiti, isä ja lapset tarvitsee mennä ruuhka-aikaan ruokakauppaan, niin jo älähtää ainakin kymmenen yh:ta, että "miten pääsen kauppaan ilman lapsia". YH.n tilanne on ihan eri kuin perheen, jossa on kaksi aikuista.
Tai kun sanotaan, että subjektiivinen päivähoito pitää poistaa normaaleilta perheiltä, niin jo älähtää jokainen sosiaalisin perustein tarhapaikan tarvitseva perhe, että kyllä me tarvitaan kun ei olla normaali perhe. No, eivät ole ei, mutta jos aloituksessa puhutaan normaalista perheestä, niin se ei varmaan tarkoita ei-normaalia perhettä.
Ymmärtänet siis ap pointtini... tilanteesi on ikävä, mutta ainakin olit tehnyt enemmänkin kuin parhaasi ja yritti pitkäänkin elättää itse itsesti, toisin kuin se yksi pikkupissis, joka itkee tukia
no joo, sulla "vähän" eri tarina kuin tuossa toisessa ketjussa olevalla 20sellä pikkutytöllä, joka on huolissaan kun yhteiskunta ei elätä häntä täysin kouluja käymnätöntä pikkulikkaa, joka on kuintekin lapsen jo osannut mennä vaivoikseen tekemään - ja yhteiskunnan elätettäväksi. Hän ei pitänyt ainoasta saamastaan työstä puhelinmyyjänä ja SE "sai hänet psykoosiin". Vertaatko todella omaa tilannettasi häneen? Olisiko kannattanut lukea koko ketju ennen kuin alat ruikuttaa omaa kohtaloasi täällä? Onko avauksessasi tältä kantilta katsoen mitään järkeä?
avauksessani ei varmasti ollut järjenhiventäkään, mutta muistuttaisin kuitenkin, että kaikkea ei kannata aina väheksyä tai torpata alkuun. Muistan vieläkin miten esimies maireasti hymyillen ilkeili minulle. Ilkeily muuttui vuosien aikana mitä julmemmaksi henkiseksi pahoinpitelyksi. Ei edes työterveyshuolto ymmärtänyt tilannetta eikä välittänyt ymmärtää. Vikahan on minussa, kun työnantaja ei minusta pidä. Vaativat irtisanomaan itseni ja sen tein. Onneksi oli joku taho jossain joka minutkin koppasi ja näki todellisen tilani. Vieläkin sattuu, kun muistelen tuota aikaa. ap
Toiset ei vaan kestä työelämää tai mitään muutakaan. Valtaosa tekee työtä ihan ilman mitään ongelmia. Poikkeuksena tietysti palstamammat joilla on AINA paskat työkaverit, paska pomo ja paska työpaikka. Kumma kun aina sellaiset löytyykin. :=)
Sulla on kuitenkin ollut alttius sairastua psykoosiin, jossain kohtaa raja ylittyi, ja ok, tossa tapauksessa se voi olla työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä"
Mulla oli vähän sama juttu, sairastuin kun ruvettiin jakamaan potkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no joo, sulla "vähän" eri tarina kuin tuossa toisessa ketjussa olevalla 20sellä pikkutytöllä, joka on huolissaan kun yhteiskunta ei elätä häntä täysin kouluja käymnätöntä pikkulikkaa, joka on kuintekin lapsen jo osannut mennä vaivoikseen tekemään - ja yhteiskunnan elätettäväksi.
Hän ei pitänyt ainoasta saamastaan työstä puhelinmyyjänä ja SE "sai hänet psykoosiin".
Vertaatko todella omaa tilannettasi häneen? Olisiko kannattanut lukea koko ketju ennen kuin alat ruikuttaa omaa kohtaloasi täällä?
Onko avauksessasi tältä kantilta katsoen mitään järkeä?
että tuo 20v teki ihan samalla lailla töitä kuin sinä?
" Puhelinmyyntiä yritin mutta meinasin joutua psykoosiin kun en kestänyt sitä, ..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oleskeluyhteiskuntalaisen perustelut.
ikävä juttu mutta näyttäis että unohdit itse asettaa rajat. yksi tärkeimpiä juttuja aikuisuudessa.
avauksessani ei varmasti ollut järjenhiventäkään, mutta muistuttaisin kuitenkin, että kaikkea ei kannata aina väheksyä tai torpata alkuun.
Muistan vieläkin miten esimies maireasti hymyillen ilkeili minulle. Ilkeily muuttui vuosien aikana mitä julmemmaksi henkiseksi pahoinpitelyksi. Ei edes työterveyshuolto ymmärtänyt tilannetta eikä välittänyt ymmärtää. Vikahan on minussa, kun työnantaja ei minusta pidä. Vaativat irtisanomaan itseni ja sen tein.
Onneksi oli joku taho jossain joka minutkin koppasi ja näki todellisen tilani.
Vieläkin sattuu, kun muistelen tuota aikaa.
ap