Neuvoja yöimetyksen lopetukseen!?

en suosittele mitään kikkoja. Jos on jo valmiiksi univelkainen ja ei apuja saatavilla läheltä, niin paras keino on hyväksyä asia ja oppia vaan sietämään se. Koita hakea parempi asento, jonka lapsikin hyväksyy. (tuon ikäinen ehkä osaisi käydä tissillä vaikka olisit selälläänkin? Meillä 1v10kk pitää öisin nännistä kädellä kiinni, ihan sama missä asennossa olen kunhan en mahallaan..ja se kiinnipito siis riittää että on turvaa nukkua.)

Siirsin vauvan omaan huoneeseen nukkumaan. Viikon ajan heräs kerran yössä tissille, sitten ei enää sitäkään. Ja kunnollinen iltapala jotain kiinteää, ettei tule kesken unien nälkä, ei 10kk vanhalla pitäis enää tulla. Jos vauvan saat nukahtamaan omaan sänkyyn, niin kyllä se rupee sujumaan! Alku voi olla vaikea, mutta kyllä se siitä. Teet itsellesi palveluksen myös ja nukutte jatkossa kaikki paremmin, kun olette eri sängyssä.

en suosittele mitään kikkoja. Jos on jo valmiiksi univelkainen ja ei apuja saatavilla läheltä, niin paras keino on hyväksyä asia ja oppia vaan sietämään se. Koita hakea parempi asento, jonka lapsikin hyväksyy. (tuon ikäinen ehkä osaisi käydä tissillä vaikka olisit selälläänkin? Meillä 1v10kk pitää öisin nännistä kädellä kiinni, ihan sama missä asennossa olen kunhan en mahallaan..ja se kiinnipito siis riittää että on turvaa nukkua.)

Ihana tuo, pitää kiinni :) Pienestä voi joskus olla mini-ihmisellä turva ja onni kiinni

selvästi tarvinnut enää ruokaa yöllä. Kun vauva halusi tissiä, otin syliin ja paijasin. Meillä se oli aika lailla kerrasta poikki. Ehkä viikko meni kun vauva melskasi yöt mutta sitten ymmärsi ettei tissiä ole enää tarjolla. Nyt (ikää 11kk) nukkuu yöt (klo 20-08) heräten muutaman kerran mutta menee yleensä nopeasti ja nätisti takaisin nukkumaan. Aamusin köllötellään vierekkäin - ihanaa!

Siirsin vauvan omaan huoneeseen nukkumaan. Viikon ajan heräs kerran yössä tissille, sitten ei enää sitäkään. Ja kunnollinen iltapala jotain kiinteää, ettei tule kesken unien nälkä, ei 10kk vanhalla pitäis enää tulla. Jos vauvan saat nukahtamaan omaan sänkyyn, niin kyllä se rupee sujumaan! Alku voi olla vaikea, mutta kyllä se siitä. Teet itsellesi palveluksen myös ja nukutte jatkossa kaikki paremmin, kun olette eri sängyssä.

Jos esimerkiksi on huonosti kiinteitä / allerginen / tms lapsi, voi hyvin olla nälkä öisinkin. Jos haluaa noudattaa suositusta 1v. asti imetyksestä, kuuluu siihen joissain tap. myös yöllä imetys. Ap:n ongelma ei kyllä ollut se, vaan tuttina toimiminen...

Voihan toisella olla läheisyydenkaipuu? Eroahdistus saattaa myös pitä yöt hankalina, ja siihen auttaa vain aika, ei missään nimessä lapsen hylkääminen.

en suosittele mitään kikkoja. Jos on jo valmiiksi univelkainen ja ei apuja saatavilla läheltä, niin paras keino on hyväksyä asia ja oppia vaan sietämään se. Koita hakea parempi asento, jonka lapsikin hyväksyy. (tuon ikäinen ehkä osaisi käydä tissillä vaikka olisit selälläänkin? Meillä 1v10kk pitää öisin nännistä kädellä kiinni, ihan sama missä asennossa olen kunhan en mahallaan..ja se kiinnipito siis riittää että on turvaa nukkua.)

Ihana tuo, pitää kiinni :) Pienestä voi joskus olla mini-ihmisellä turva ja onni kiinni

en suosittele mitään kikkoja. Jos on jo valmiiksi univelkainen ja ei apuja saatavilla läheltä, niin paras keino on hyväksyä asia ja oppia vaan sietämään se. Koita hakea parempi asento, jonka lapsikin hyväksyy. (tuon ikäinen ehkä osaisi käydä tissillä vaikka olisit selälläänkin? Meillä 1v10kk pitää öisin nännistä kädellä kiinni, ihan sama missä asennossa olen kunhan en mahallaan..ja se kiinnipito siis riittää että on turvaa nukkua.)

Ihana tuo, pitää kiinni :) Pienestä voi joskus olla mini-ihmisellä turva ja onni kiinni.

Meillä myös poika 8,5 kk tekee tuota lussuttamista, mutta olen huomannut se olevan suoraan sidoksissa uusien hampaiden tuloon. Nyt siellä suussa on 6 hammasta, ja tuloillaan seitsemäs, ja yöt välillä aivan samaa kuin ap:llä.

Elikkäs nyt tykyttelee ja seuraava vaihe on itkuiset yöt ja pullottava ien, jolloin tiedän antaa särkylääkettä. Voisiko teillä olla tästä kyse, ap?

Osa tekstistä jää pois? t.4 ja 7

Oli pakko siirtää lapsi pinnasänkyyn kun 9kk-ikäisenä ryömi sängystä alas..

Samalla sitten luovuttiin yötissistä, koska se oli meilläkin toiminut enemmänkin tuttina.

Varauduttiin pahimpaan.. Ja yllätys! Kaksi yötä meni siihen että poika itki, rauhoittui syliin, jatkoi unta, heräsi, itki, rauhoittui syliiin jne.. Kolmantena yönä nukahti kahdeksalta ja heräsi vasta seuraavana aamuna kahdeksalta!

Sai päivisin kuitenkin vielä rintaa kunnes oli 1v3kk.

Meillä kanssa yöt meni tosi risaiseksi. Lopulta yöt oli sitä, että vauva heräsi ja itki jokaiseen heräykseen tissiä ja tätä tapahtui n 20min välein. Ajattelin,että vauva ei osaa nukuttaa itseään kuin rinnalle ja se häiritsi vauvan unta,joten siirsin vauvan nukkumaan ómaan sänkyyn ja erotin syömisen ja nukkumisen. Rytmityksen vaihdos,vauva syö kun herää, sitten leikki ja aktiviteetti ja sitten uni. Tämän oppi viikossa ja oli kyllä vaivan väärti, niin vauvan kuin äidinkin kannalta. Vauva nukkuu nyt 20-08 osaten nukuttaa itsensäyöllä herätessään kevyestä unesta.

Jos esimerkiksi on huonosti kiinteitä / allerginen / tms lapsi, voi hyvin olla nälkä öisinkin. Jos haluaa noudattaa suositusta 1v. asti imetyksestä, kuuluu siihen joissain tap. myös yöllä imetys. Ap:n ongelma ei kyllä ollut se, vaan tuttina toimiminen...

Voihan toisella olla läheisyydenkaipuu? Eroahdistus saattaa myös pitä yöt hankalina, ja siihen auttaa vain aika, ei missään nimessä lapsen hylkääminen.

Meillä oli kamalaa hulinaa yöt 8 kk iästä 1-vuotiaaksi asti. Silloin katkesi kamelin selkä, ja otimme kerrasta poikki -tyylisen unikoulun. Periaatteena tassuttelu, mutta ennen kuin tassuttelu alkoi toimia, piti parina yönä pitää itkevää vauvaa sylissä muutamat itkut (kesti aina n. tunnin verran se tissin perään itkeminen, mutta yksin ei jätetty, vaan sylissä itki protestinsa).

Meilläkään ei kiinteät maistuneet aiemmin, kun vauva oli niin kovasti rintamaidon perään, mutta kun yöimetys oli lopetettu, alkoi ruokakin maistua kuin taikaiskusta. Meillä unikoulu oli ehdottomasti paras ratkaisu. Olisi kamala ajatella, että yöhulinat olisivat jatkuneet enää yhtään pidempään.

Ap:lle suosittelen unikoulua. Esikoinen siksi aikaa vaikka mummolaan hoitoon, niin ei joudu heräilemään itkuihin. Ja muista, että jos päätät pitää unikoulun, niin sitten pidät sen päätöksen, vaikka yöitku jatkuisi tuntikausia. Parin yön päästä ei jatku, jos olet johdonmukainen, rauhallinen ja lempeä.

Jos esimerkiksi on huonosti kiinteitä / allerginen / tms lapsi, voi hyvin olla nälkä öisinkin. Jos haluaa noudattaa suositusta 1v. asti imetyksestä, kuuluu siihen joissain tap. myös yöllä imetys. Ap:n ongelma ei kyllä ollut se, vaan tuttina toimiminen...

Voihan toisella olla läheisyydenkaipuu? Eroahdistus saattaa myös pitä yöt hankalina, ja siihen auttaa vain aika, ei missään nimessä lapsen hylkääminen.

Meillä oli kamalaa hulinaa yöt 8 kk iästä 1-vuotiaaksi asti. Silloin katkesi kamelin selkä, ja otimme kerrasta poikki -tyylisen unikoulun. Periaatteena tassuttelu, mutta ennen kuin tassuttelu alkoi toimia, piti parina yönä pitää itkevää vauvaa sylissä muutamat itkut (kesti aina n. tunnin verran se tissin perään itkeminen, mutta yksin ei jätetty, vaan sylissä itki protestinsa).

Meilläkään ei kiinteät maistuneet aiemmin, kun vauva oli niin kovasti rintamaidon perään, mutta kun yöimetys oli lopetettu, alkoi ruokakin maistua kuin taikaiskusta. Meillä unikoulu oli ehdottomasti paras ratkaisu. Olisi kamala ajatella, että yöhulinat olisivat jatkuneet enää yhtään pidempään.

Ap:lle suosittelen unikoulua. Esikoinen siksi aikaa vaikka mummolaan hoitoon, niin ei joudu heräilemään itkuihin. Ja muista, että jos päätät pitää unikoulun, niin sitten pidät sen päätöksen, vaikka yöitku jatkuisi tuntikausia. Parin yön päästä ei jatku, jos olet johdonmukainen, rauhallinen ja lempeä.

Hei, unikouluasiaa! Lukekaa kaikki tuo linkissä oleva teksti. On siis tutkittu, että unikoulu ei olekaan ehkä niin järkevä ratkaisu mitä on ajateltu.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

Otteita;

Vauvojen unihäiriöt

Kuuden kuukauden iässä vauvan kehitys etenee nopeasti sekä motorisella että emotionaalisella alueella. Tässä, kuten myöhemmissäkin voimakkaan kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Useimmiten apua unihäiriöihin haetaankin kuuden kuukauden ja yhdeksän kuukauden välissä. Aiemmin kohtuullisen hyvin nukkunut vauva on tässä vaiheessa alkanut tarvita huomattavasti enemmän aikuisen apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.

Pystyyn nouseva vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyttelevä. Samalla vauva on vakiinnuttamassa valikoivaa kiinnittymissuhdetta vanhempiinsa. Vauvan havahtuminen erillään olemiseen lisää pelkoa nopeasti.

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta.

Unihäiriöiden hoitomallit

Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen ”vaatimuksia” vanhemmat ”näyttävät hänelle kaapin paikan” eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.

Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.

Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita.

Suomessa paljon esitelty unikoulumalli on kuvattu Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisemassa kirjasessa ”Unikoulu kotona”. Se lähtee yllä mainittujen unihäiriöiden hoidon perusperiaatteista mutta painottaa vahvasti, ettei yli puolivuotiaan vauvan yöllistä hätää tule missään tilanteessa hoitaa ruualla. ”Yli puolivuotias lapsi ei tarvitse yösyöttöä”. Oman sängyn ja oman huoneen merkitystä lapselle korostetaan perustellen, että lapsen on hyvä herätä yöllä samassa paikassa, jossa on itse illalla nukahtanut.

Lapsen yöllinen vaativuus kehotetaan tässäkin mallissa torjumaan, mutta ei yhtään samalla vahvuudella kuin ensin kuvatussa. Lapsen luo voidaan siinä mennä toteamaan, että on yö ja aika nukkua. Lapseen suoran kontaktin ottamista on kehotettu vahvasti välttämään. Pulmana on tilanne, jossa lapsen hätä on niin suuri, että vanhemman sanallinen rauhoittaminen ei lainkaan auta. Myös yli puolivuotiasta lastaan imettävän äidin on vaikea toteuttaa tätä unikoulumallia.

Montrealin McGillsin yliopiston professori Klaus Minden kehittämä malli eroaa perinteisistä unikouluista korostaessaan unihäiriöisen vauvan aitoa tarvetta saada apua sisäisen tilansa säätelyyn. Siinä luodaan vahva rytmi päivään, jolloin vauvan kanssa ollaan paljon aktiivisessa vuorovaikutuksessa. Yöllä itkevää lasta ei jätetä yksin, vaan hänen luokseen mennään silloin, kun itku ei ole rauhoittumassa itsekseen (ei siis heti, kun vauva alkaa itkeskellä, jolloin hän saattaa vielä tyyntyä ilman apua). Yleensä vauvan luo menee isä (tai isän ollessa poissa, jotakin toista äidille läheistä aikuista, joka suostuu tähän rooliin), jotta äitiin liittyvä ehdollistunut muisto maidosta ei aktivoituisi. Hänelle on annettu ohje puhua vauvalle hiljaa ja rauhoittavasti ja laskemaan käsi tyynen vahvasti hänen päälleen. Iso painava käsi rauhoittaa useimmiten tilanteen.

Näin otetaan huomioon ihmisen stressikeskuksen suorat yhteydet tuntoaistiin, korostaen, että kosketus ja nimenomaan tasainen, melko voimakas ja tarvittaessa rytminen, riittävä kosketus selkään tyynnyttää paremmin kuin muu. Jos tämäkään ei auta, lapsi tyynnytetään sylissä rauhallisesti keinuttamalla, mutta hänet lasketaan heti hänen tyynnyttyään takaisin sänkyyn. Aistiärsytyksen määrä pyritään koko ajan pitämään mahdollisimman vähäisenä. Tämä merkitsee mm. sitä, ettei lapsen kanssa aleta seurustella. Jos vauva sitä tarvitsee, häntä voidaan imettää kerran yössä, vähäeleisesti, hämärässä huoneessa ja ilman stimuloivaa katsekosketusta. Yömaidosta pyritään puolen vuoden iässä eroon antamalla lapselle riittävä ateria illalla. Pelkästään äidinmaidolla olevat puolivuotiaat heräilevät nimittäin usein nälkään.

Kaikessa hyvässä unihäiriöiden hoitotyössä vanhempien kanssa keskustellaan sekä ennen interventiota että sen aikana. Heidän tulee saada tarpeeksi tietoa vauvan unesta ja vauvan säätelyjärjestelmistä sekä niistä tavoista, joilla aikuinen voi fyysisesti tyynnyttää hätääntyvää vauvaa. Jos isät sitoutuvat hoitamaan vauvan yöaikaisen tyynnyttämisen rytmitysvaiheessa, unihäiriö todennäköisesti korjautuu. Samalla vanhemmat ja erityisesti isä saavat kokemuksen kyvystään auttaa vauvaa tämän hädässä, mistä on paljon apua myöhemmin uusien kehityshaasteiden edessä.

Psykologi Katja Rantala on usean vuoden ajan käyttänyt Helsingin Pohjoisessa terveyskeskuksessa Montrealin mallia. Se on osoittautunut vähintään yhtä tehokkaaksi kuin perinteiset, lasta itkemään jättävät unikoulumallit.

Oikeasti unikoulu (lempeä) on paras päätös minkä olen tehnyt kahdesti tuossa samassa tilanteessa. Meillä ei kestänyt kuin yhden yön molemmilla vauvoilla päästä irti huvitissistä öisin. Elämänlaatu parani päivisinkin merkittävästi kun univelka jäi pois.

Hei, unikouluasiaa! Lukekaa kaikki tuo linkissä oleva teksti. On siis tutkittu, että unikoulu ei olekaan ehkä niin järkevä ratkaisu mitä on ajateltu.

No hei vaan itsellesi. Viestisi ei kuitenkaan selittänyt, miksi unikoulumallimme olisi ollut huono. Emme jättäneet 1-vuotiastamme yksin itkemään. Hän oli itkiessäänkin koko ajan sylissä, itse olimme rauhallisia ja lempeitä, mutta samalla päättäväisiä. Olimme turvallisia vanhempia, jotka opettivat lapselleen, miten yöllä nukutaan.

Ja nykyisin meillä nukutaan hyvin. Sekä lapsi että me vanhemmat olemme iloisempia ja tyytyväisempiä. Yhä väitän, että meille tuo unikoulu oli paras mahdollinen ratkaisu. Säälin yhtä työkaveria, jonka vaimo yhä imettää öisin heidän hulisevaa 1,5-vuotiastaan, ja mies on aina töissä kärttyisä ja väsynyt. Sekin vain vahvistaa mielipidettäni.

-nro 11

Juu eli siis lisään aloitukseeni vielä; poika syö todella hyvin ja illallakin vielä samankokoisen satsin puuroa kuin 4-vuotias isosisaruksensa.



Tuota eroahdistusjuttua olen miettinyt, koska hän on todella paljon mun perään, eikä oikein kenenkään muun seurassa viihdy itkemättä - paitsi isänsä joka on tosi vähän kuvioissa mukana :( .. Meillä esikoinen nukkui perhepedissä kuten tämä kuopuskin, koska itse en kannata itkettämisiä tai omaan huoneeseen lykkäystä. Mielestäni lapsesta kyllä näkee (luonne), onko itekseen yöt viihtyvä vai läheisyyttä kaipaava. Jotkut vauvathan nukkuvat synnäriltä lähtiensä yöt mukisematta omassa sängyssään. Meillä on joutunut kumpasenkin nukuttamaan sylissä, ja ovat nukkuneet vieressä (paitsi päiväunet).



Nyt esikoinen on erittäin sikeä ja hyvä nukkuja, koskaan ei ole ollut uniongelmia (nukkuu pääsääntöisesti 20-08). Hänet siis pistettiin vanhempien välistä jatkettavaan taaperosänkyyn noin reilun vuoden iässä, pinnasänkyvaihe jäi välistä pois.



Pikkuherrakin kyllä nukkuu pitkät unet; esim. viime yönä / illalla nukahti klo 21 (syliini kun annoin iltarintaa), ja nukkuu edelleen (kello nyt yli yhdeksän aamulla). Jonkin verran heräili yöllä ja imeskeli tissiä. Ja sama juttu kun jollakin edellisellä kommentoijalla; pitelee sit toisella kädellä toisesta rinnasta / nännistä tiukasti kiinni, "äiti älä vain mene".