Miksi lähihoitajat luulevat itsestään aina liikoja?
Huvittavaa suorastaan, miten aina ne alikoulutetut ja työpaikan nokkimisjärjestyksessä alimpina olevat luulevat itsestään liikoja ja ovat olevinaan niin kauhean korvaamattomia. Just ne lähärit, siistijät, kaupan kassat, tms duunarit, joilla ei oikeasti ole minkäänlaista päätäntävaltaa yhtään mihinkään, tekevät itsestään kuitenkin turhantärkeitä ja besserwisseröivät kuin viimeistä päivää.
Onko kyseessä jonkinlainen defenssimekanismi? Voi ressukoita. Suorastaan huvittaa. Moni vasta pari vuotta lähihoitajana ollut antaa puheissaan ymmärtää kuin olisi tehnyt uraa vastaavana ylilääkärinä jo viimeiset 30 vuotta...
Kommentit (69)
Meidän työpaikalla ei ole nokkimisjärjestystä ja kyllä välillä olen korvaamaton, ihan yhtä korvaamaton kuin kuka tahansa, joka tekee työtään eli kukaan ei ole. Ja kyllä todella tuntee itsensä paremmin tietäväksi kun omainen tulee sanomaan että ei saa kävelevää vanhusta vessaan, kuinka saamaton sellainen ihminen on?
kevään yhteishaussa, jos ei nyt syksyllä tärpännyt.
Elämäsi taitaa muutenkin olla vähän vaikeampaa kun meillä muilla...?
Kyllä olen aika tärkeä, kun olen vanhusten hoivakodissa yökkönä yksin vastuussa 18 ihmishengestä. Vai voitko todella, ap, sanoa, että en ole tärkeä?
Jokainen lähäri olisi syvällä sisimmässään tahtonut tulla sairaanhoitajaksi tai lääkäriksi. Tai ylipäätään ihan joksikin muuksi. Kuka edes tahtoo opiskella lähihoitajaksi? Siis kaikista maailman ammateista, kaikista mahdollisista koulutuksista? Eiköhän lähäriopinnot ole se ihan vihoviimeinen epätoivoinen vaihtoehto sellaiselle, joka ei mihinkään muualle pääse eikä lukupäätäkään oikeastaan ole.
tarvitse taas jankata samasta asiasta:D
vai oliko tämän tarkoitus saada aikaan maksiketju maksimammoille.
kyllä mä arvostan siistijöitä, eikä ainakaan meidän koulussa olevat tee itsestään numeroa. Siistijä on henkilö, jonka työtä ei huomata mutta auta armias kun tämä ei ole tehnyt työtään, sen kyllä huomaa!
t. amis 17v
Jokainen lähäri olisi syvällä sisimmässään tahtonut tulla sairaanhoitajaksi tai lääkäriksi. Tai ylipäätään ihan joksikin muuksi. Kuka edes tahtoo opiskella lähihoitajaksi? Siis kaikista maailman ammateista, kaikista mahdollisista koulutuksista? Eiköhän lähäriopinnot ole se ihan vihoviimeinen epätoivoinen vaihtoehto sellaiselle, joka ei mihinkään muualle pääse eikä lukupäätäkään oikeastaan ole.
Itse ainakin arvostan omaa ammattiani (kun muut eivät sitä tee) ja pidän tärkeänä että on niitäkin ihmisiä jotka haluavat hoitaa vanhuksia ja huolehtia heistä kun heidän omat lapsensa ei syystä tai toisesta sitä voi tehdä. Huono palkka, 3-vuorotyö, viikonloput ja juhlapyhät töissä...hmmm sitä voisi kai sanoa kutsumusammatiksi.
Terkuin Lähihoitaja isolla alkukirjaimella
persoonaa ja kyllä löytyy joka ikäluokasta hoitajaa, jotka nokkivat itseään kokeneempia ja kouluttautuneempia työkavereita. Vähättelevät muiten osaamista ja suurieleisesti ja -äänisesti pätevät.
Onneksi tuollaisia mahtuu vain 1-2 työpaikkaa kohden ja suuri osa on miellyttävää sakkia.
Sitten on taas muutama aivan mahtava apu-, perus- tai lähihoitaja, jotka ovat ammatillisia, osaavia ja ihmisinä sangen miellyttäviä. Heidän ei tarvitse tehdä numeroa itsestään tai osaamisestaan, sillä se huokuu heistä joka työvuorossa. Heidän aikanaan potilaat voivat hyvin, samoin työkaverit.
Ollaan heidän elämässään kokonaisvaltaisesti. Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat niitä vierailijoita, joita tarvitaan joskus.
Lähihoitaja saa kuitenkin olla aitiopaikalla monessa elämässä ja se on kunnia-asia.
T: tojtori, jonka on itse ja jonka läheiset ovat saaneet hyvää hoitoa lähihoitajilta, jotka ovat täysin alipalkattuja
pitää omistautua kovasti ja palkka on mitä on. Oikeastaan ihmisläheisen luonteen hyväksikäyttöä. Sana 'kutsumus' on kyllä kirous joissakin ammateissa.
Sen sijaan arvostan ammattilaista, joka pitää omaa työtään arvokkaana ja suhtautuu siihen vakavasti. Sitä enää harvoin kohtaa. Moni hoitaja jaksaa puhua työstään intohimoisesti ja tosissaan.
-opettaja
ja kyllähän me usein niistä potilaista tai asukkaista osataan paljon kertoa,koska olemme heidän kanssaan koko ajan tekemisissä, kuuntelemme heitä samalla kun käytämme vaikka vessassa tai suihkussa. Saamme sitä kautta paljon tietoa heidän kunnostaan, kuulumisistaan jne.
Sairaanhoitaja saattaa käydä ottamassa verikokeen tai pistämässä lääkettä, siihen se jääkin. Lääkäri taas määrää lääkettä, tekee vain sen lopullisen diagnoosin ja se on siinä.
Joten sanoisin, että lähihoitajat tietävätkin potilaasta tai asukkaasta eniten!
Minäkin vuosikymmeniä hoitoalalla ollut (vanhalla koulutuksella) ja lähdin opiskelemeen lähihoitajaksi ja heti napsahti. Aloin heti tärkeilemään. Kerron aina jokaiselle kaikesta kaiken. OIkeasti hei... onko ap katkera kun ei ole päässyt opiskelemaan lähihoitajaksi.
Samoin kuin esim. omaishoitaja osaa parhaiten kertoa omaisensa voinnin, ei suinkaan lääkäri tai sh!
Haluan todella olla auttamassa, en olla ketään ylempänä, enkä piikkejä pistelemässä.
Sinulla on oikeus pohtia tätäkin asiaa. Hyvää joulun odotusta sinulle =)!
T. lähihoitaja