Lue keskustelun säännöt.
Kolin autoa,järkky reaktio mieheltä
27.12.2012 |
Kolhin auton ovea, tottakai vahingossa ja harmittaa vietävästi, onneksi on kuitenkin näitä tilanteita varten otettu kasko. Tulin kotiin ja mies oli pihalla ja kerroin sitten samantien että kävi vahinko. Järkyttävä huuto alkoi pihalla ja huusi että vitun lehmä mikä idiootti! Toki kuulen vastaavia kommennetteja koko ajan sisällä mutta tuntuu ton kolaroinnin lisäksi vielä pahemmalta tuo julkinen nöyryytys.
Kommentit (85)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet säälittävä ja miehesi vielä säälittävämpi.
ja kysyisin mieheltä vieläköon jotain sanomista?
Mutta tuntuu tosi pahalle jos naapurit kuuli.
mutta hävettää jos naapurit kuuli? Tän täytyy olla provo, koska kukaan ei voi olla noin tyhmä.
ja kysyisin mieheltä vieläköon jotain sanomista?
Mutta tuntuu tosi pahalle jos naapurit kuuli.
Nyt naapurit tietävät, millainen törppä miehesi on. Älä sinä mitään häpeile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi annat sen tehdä niin?
EN tiiä, en oo vielä saanut voimia miettiä mitä tekis. Välillä tuntuu et oon oikeesti surkea mutta kun olen muiden seurassa niin olen ihmisarvoinen. Oikeesti oon tosi väsynyt nimittelyyn mutta mistä sais apua?
Vahinkoja sattuu, sun miehes on tosi häijy.
Mun mies kolhi MINUN uutta autoani ja minkäs sille mahtaa. Mua otti pannuun, mutta olisko se huudolla ja nimittelyllä parantunut?
Ainoa mikä mua oikeesti harmitti oli se, ettei mun mies osannu sanoa sitä sanaa "anteeksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet säälittävä ja miehesi vielä säälittävämpi.
Oon niin oppinut suodattaan sisällä kaikkea roskaa. En enää edes tiedä että millaista olisi saada normaali kohtelua kotona.
Alkoi vain viestejäsi lukiessa päässä pyöriä väkivaltaisista parisuhteista selvinneiden tarinat. Siis ne tarinat siitä, miten parisuhde vei omanarvontunnon pikkuhiljaa ja lopulta ei tuntenut muuta ansaitsevankaan kuin turpiin vetoja...
Vai onko oikeasti kyse vain kulisseista sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahinkoja sattuu, sun miehes on tosi häijy.
Mun mies kolhi MINUN uutta autoani ja minkäs sille mahtaa. Mua otti pannuun, mutta olisko se huudolla ja nimittelyllä parantunut?
Ainoa mikä mua oikeesti harmitti oli se, ettei mun mies osannu sanoa sitä sanaa "anteeksi".
Ja harmittaa, mutta hänen mielestä olen suu virneessä. Tottakai harmittaa ja olen pahoillani ja sanoin etten minä nyt niin tyhmä oo että tahallani yhteistä omaisuutta rikon. Mutta se raivo sai vallan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi vain viestejäsi lukiessa päässä pyöriä väkivaltaisista parisuhteista selvinneiden tarinat. Siis ne tarinat siitä, miten parisuhde vei omanarvontunnon pikkuhiljaa ja lopulta ei tuntenut muuta ansaitsevankaan kuin turpiin vetoja...
Vai onko oikeasti kyse vain kulisseista sinulle?
Minulle on juuri käynyt noin, omanarvontuntoni on hävinnyt, paitsi kun olen muiden seurassa niin sitä vielä on mutta jos mieheni ilmaantuu paikalle niin iskee pelko tosta turpiintulosta.
Olet säälittävä ja miehesi vielä säälittävämpi.
Oon niin oppinut suodattaan sisällä kaikkea roskaa. En enää edes tiedä että millaista olisi saada normaali kohtelua kotona.
ajattele niitä lapsia ja vie ne pois tuon hullun luota!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä oli uusi auto, ja peruutin sen pihassa päin kylään tulleen naapurin traktorin jotakin peräkauhaa. Kun menin sisään itkien, mies vain totesi naapurin miehen kuullen, "että minustakin sitä Fordia on vaikea peruuttaa".
Eikä edes lähtenyt heti katsomaan perän ruttua, joi kahvinsa loppuun ja lähti vasta sitten. Naapurin miestä vain nauratti.
Itse naisena raivostuisin aivan samalla tavoin. Huolimatta kaskosta ei kolhiminen aivan ilmaista ole. Maksat omaavastuun. Olen autoillut parikymppisestä lähes viisikymppiseksi. Tuo vahinko oli aivan itse aiheutettu. Olen miehesi kanssa samoilla linjoilla. Kai maksat auton korjauksen, oven maalauksen. Huono kuski.
Ei tollainen ole normaalireaktio, eikä toisen nimittely muutenkaan.
Minäkin olen kolhinut meidän autoja, omani olen ajanut ojaan suoralta tieltä 2x ja peruuttanut ojaan, lyhtypylvääseen ja vaikka mitä.
Mies on vaan sanonut että voihan paska. Sitten se on alkanut selvittämään, paljonko maksaa korjaukset.
Tosin, se ei mielellään päästä mua oman autonsa rattiin :D
Miehellä oli uusi auto, ja peruutin sen pihassa päin kylään tulleen naapurin traktorin jotakin peräkauhaa. Kun menin sisään itkien, mies vain totesi naapurin miehen kuullen, "että minustakin sitä Fordia on vaikea peruuttaa".
Eikä edes lähtenyt heti katsomaan perän ruttua, joi kahvinsa loppuun ja lähti vasta sitten. Naapurin miestä vain nauratti.
Sait minut hymyilemään tälle päivää! Meillä ei tollasesta voi edes haaveilla. Ei kuulemma auta vaikka auto korjattaisiin, se on entinen ja virheeni peruuttamaton ja auto lähtee myyntiin koska vaikka korjattaisiin niin kohta se siitä kohtaa ruosteessa.
Itse naisena raivostuisin aivan samalla tavoin. Huolimatta kaskosta ei kolhiminen aivan ilmaista ole. Maksat omaavastuun. Olen autoillut parikymppisestä lähes viisikymppiseksi. Tuo vahinko oli aivan itse aiheutettu. Olen miehesi kanssa samoilla linjoilla. Kai maksat auton korjauksen, oven maalauksen. Huono kuski.
Kuluja ovat siis. Korjaus + maalaus, jonka ne maalaa ekalla kerralla todennäköisesti päin honkia, koska maalari tuli töihin krapulassa. Bonukset ehkä laskee jne.
Eli, paljon turhaa korjaamossa juoksemista ja joudutte maksamaan omavastuun. Lisäksi olette huonolla tuurilla ilman autoa yli viikon.
Kaikki siksi, että et viitsinyt keskittyä siihen peruuttamiseen.
tivasi ensin että soitinko poliiseja katsomaan ja todistamaan ja kiroili kun sanoin että minun näkökulmastani poliisia ei tarvittu kun oli selvää että toinen osapuoli kohli meidän autoamme. Mies kirosi ja sanoi että tulee kalliiksi, että ois vaan pitänyt kutsua poliisit jne.
Totesin että mua ei kuule jotkut peltirutut harmita että eiköhän ole tärkeämpää että minä ja odottamani vauva ollaan kunnossa? Mies vaihtoi lennosta äänensävyään eikä ole tuo kuoppa auton kyljessä haitannut kun tajusi kuinka onnekas on ettei käynyt henkilövahinkoja ja autossakin on vain pintavaurio.
ja kysyisin mieheltä vieläköon jotain sanomista?