Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät noteeraa ympäristöään?
27.12.2012 |
Haluaisin tietää, olenko kovinkin epänormaali. Olen 98% ajasta omissa ajatuksissani, enkä siis todellakaan huomaa vaikkapa mitä edelläoleva kaupassa ostaa, miltä joku näyttää, tuliko vastaan joku raskaana oleva mummoäiti tai muuta vastaavaa.
Toisekseen minua ihan rehellisesti ei kiinnosta muiden asiat pätkääkään (pl. läheiset, silloinkin usein esitän kiinnostusta).
Olenko joku assi vai mikä?
Kommentit (40)
En näe enkä kuule mitään, en huomaa vastaan tulevia tuttujani, menen risteysten ohi kun en muista kääntyä. Onneksi läheiset tietää, etten ilkeyttäni jätä heitä huomaamatta, olen vain ajatuksissani.
juu ajelulla tulee useasti vähän ongelmia vastaan... Myös merkkipäivät sun muut menevät minulta ohi, mikä on kiusallista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen, ja noin kolmasosa ihmisistä yleensä.
Introverttien huomio suuntautuu pääosin omaan sisäiseen maailmaan eikä ulkoiseen. Introverttiys on ihmiselle myös vahvuus, jos ymmärtää hakeutua ammattiin ja elämäntilanteeseen joka sopii omalle luonteelle.
että minulle sopivin ammatti olisi lähinnä joku hullu professori, mikä taas akateemisten taitojen perusteella on valitettavasti poissuljettu ;)
Näillä eväillä se on mentävä, usein vaan ihmettelen näitä "kaupassa nähtyä"- ym. aloituksia...minä kun en näe siellä kaupassa mitään (usein kotona yllätyn, kun näen mitä olen ostanut). Sen sijaan olen kyllä reissun aikana saattanut kehitellä täydellisen päivähoitojärjestelmän?
Ap
Näillä eväillä se on mentävä, usein vaan ihmettelen näitä "kaupassa nähtyä"- ym. aloituksia...minä kun en näe siellä kaupassa mitään (usein kotona yllätyn, kun näen mitä olen ostanut). Sen sijaan olen kyllä reissun aikana saattanut kehitellä täydellisen päivähoitojärjestelmän?
Ap
täällä myös yksi introvertti, joka elelee omissa ajatuksissaan ja mielikuvissaan. Tosimaailma vaan usein on niin paljon epäkiinnostavampi, ettei siihen juuri viitsi huomiota kiinnittää. Onhan se kiinnostavampaa vaikka kehittää se täydellinen päivähoitojärjestelmä mielessä, kuin katsella mitä kanssaeläjien ostoskärryissä on tai millaiset vaatteet kelläkin on.
Minä joskus myös kehittelen ihan kokonaisia fantasiamaailmoita ja pyörittelen niitä tehdessäni jotain arkista ja tylsää kuten autolla ajo töihin, kävely tutuissa maisemissa, kaupassa käynti.
On aika raskasta huomsta ja nähdä "kaikki" asiat, toivoisin,
Että saisin olla joskus rauhassa itseltäni, että voisin olla välittämättä ja näkemättä esim. Tänään kauppajonossa joku mies raapi kaulaansa peukalolla, nuorella myyjällä kuului olevan hienoinen s-vika, jollain nuorukaiselle oli fritsu kaulassa, erään miehen avaimenperä tippui lattialle ja siinä luki AFI...arvoni askaroivat hysteerisenä, että miksi oi MIKSI kukaan raapii itseään vain peukalolla, ihme tapa, harvoin nähtyä - onkohan kapuanmyyjä käynyt puheterapiassa, olikohan se hänen mielestään kivaa vai ei, mistä hän mahtaa olla kotoisin, miltä hänen äitinsä mahtaa näyttää, onkohan heillä ollut kotieläimiä jne jne ja onkohan fritsuksulsinen nuorimies saanut pesää vai miten kaulan jälki onkaan syntynyt, miltä näyttää se, joka jäljen on purrut...miksi avaimenperässä luki AFI, mitä se tarkoittaa, miksi se irtosi miehen avaimesta...
Ap - mun mielestä sä oot tosi onnekas ja maksaisivat aika paljon, että saisin tälläset täysin turhat ja häiritsevän kuorimittavat ajatukset pois aivoistani. En pysty oikein keskittymään helposti mihinkään, koska kaikki ympärillä oleva epäolennainen häiritsee.
Kateeks käy sua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran esim. mies tuli vastaan koiran kanssa, en huomannut niitä, ja mies kääntyi ja seurasi minua kuulema metrin päässä kunnes menin sisään kauppakeskukseen. Kertoi kotona tehneensä näin, minä en huomannut mitään, mikä on ihan normaalia...
ei kuulosta kivalta toinenkaan ääripää :(
Kyllähän tämä minunkin "vaivani" aiheuttaa mm. sosiaalisia ongelmia, mutta toisaalta en niin kauheasti sitä sosiaalista elämää kaipaakaan. Toisaalta tunnen siitä huonommuutta, että en kaipaa :/
Sen verran toivoisin, että osaisin huomioida läheiseni tarvittaessa, enkä olisi lapsille niin epäjohdomukainen kasvattaja.
Tsemppiä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuttu saattaa kävellä kadulla vastaan enkä huomaa mitään. Huomasin työkaverin vamman ja proteesin vasta puolen vuoden työsuhteen jälkeen. Itse olen diagnosoinut itselleni ADD:n. Olin se koulutunneilla haaveileva lettipää. Reaaliaineiden tunnit haaveilin aina. Vain aktiivisemmat tunnit kuten kielet, matematiikka jne. olin kärryillä. Pärjäsin kuitenkin koulussa hyvin koska luin asiat kirjoista omalla opiskelutekniikalla. Samoin yliopistossa. En käynyt kuin pakolliset luennot. Olen äärettömän luova ja kova suunnittelemaan. Minulla on helppo omaksua laajoja kokonaisuuksia ja minulla on tapana ottaa kulloinkin tapetilla olevista asiosta selvää. Miestäni minun kaikkitietävyyteni ärsyttää koska hallitsen tekniset asiat useammalla alueella paremmin kuin hän. Esim. vaikka talotekniikkaan, rakentamiseen ja remontointiin liittyvät asiat.
että en ole yksinäinen friikki :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin se koulutunneilla haaveileva lettipää. Reaaliaineiden tunnit haaveilin aina. Vain aktiivisemmat tunnit kuten kielet, matematiikka jne. olin kärryillä. Pärjäsin kuitenkin koulussa hyvin koska luin asiat kirjoista omalla opiskelutekniikalla. Samoin yliopistossa. En käynyt kuin pakolliset luennot. Olen äärettömän luova ja kova suunnittelemaan. Minulla on helppo omaksua laajoja kokonaisuuksia ja minulla on tapana ottaa kulloinkin tapetilla olevista asiosta selvää. Miestäni minun kaikkitietävyyteni ärsyttää koska hallitsen tekniset asiat useammalla alueella paremmin kuin hän. Esim. vaikka talotekniikkaan, rakentamiseen ja remontointiin liittyvät asiat.
skannaan ympäristöstä lähes kaiken. Ajatus kulkee nopeasti, joillakin mahdotonta pysyä perässä. Ne jotka pysyy, yhteiset havainnot ja oma huumori ;) mut muuten tää välillä häiritsee.
Entä tällaiset piirteet, onko teilläkin vai liittyvätkö tähän ollenkaan? Hajamielisyys; lähden kauppaan hakemaan yhtä asiaa ja unohdan sen ainoan tärkeän jutun. Menen keittiöön enkä muista mitä tulin hakemaan jne.
Huono nimi- ja kasvomuisti. En muista enää työkavereideni nimiä, kun olen ollut äippälomalla vasta kuukauden. Ihmettelen telkkarissa miten joku voi poliisisarjassa kuvailla epäiltyä jopa niin että hänestä piirretään luonnos. Itse en osaisi kuvailla edes omaa miestäni tai itseäni! Ei todellakaan jää mieleen kasvonpiirteet.
Puhumattomuus. Parisuhteessa on ongelmallista, kun en oikein viitsisi puhua. Monesti ajattelen, että tiedän mihin joku keskustelu päätyisi kuitenkin niin en sano mitään. En myöskään tykkää selittää itsestäänselvyyksiä ja olen tosi huono pyytämään anteeksi ja kiittämään. En ikinä soita kellekään vaikka tiedän että pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä tuo hajamielisyys ja jonkinlainen lukihäiriö (kirjaimet vaihtavat paikkaa). Olen myös diagnosoinut itselleni ADD:n.
Viime aikoina itseä on häirinnyt erityisen paljon omat luonteenpiirteeni.
On helpottava lukea, että monilla on samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkin varvas mustana. T. Edellinen
Minussa on juuri noita piirteitä mitä 13 itsessään kuvaili. Ja tuo kolhiminen mitä 16 kertoi on myös tuttua.
Olen alalla, jossa pitää jatkuvasti huomioida muita ihmisiä ja jaksan kyllä töissä useimmiten tsempata. Kotioloissa ei sitten toiset kiinnosat senkään vertaa.
t: 15
On aika raskasta huomsta ja nähdä "kaikki" asiat, toivoisin,
Että saisin olla joskus rauhassa itseltäni, että voisin olla välittämättä ja näkemättä esim. Tänään kauppajonossa joku mies raapi kaulaansa peukalolla, nuorella myyjällä kuului olevan hienoinen s-vika, jollain nuorukaiselle oli fritsu kaulassa, erään miehen avaimenperä tippui lattialle ja siinä luki AFI...arvoni askaroivat hysteerisenä, että miksi oi MIKSI kukaan raapii itseään vain peukalolla, ihme tapa, harvoin nähtyä - onkohan kapuanmyyjä käynyt puheterapiassa, olikohan se hänen mielestään kivaa vai ei, mistä hän mahtaa olla kotoisin, miltä hänen äitinsä mahtaa näyttää, onkohan heillä ollut kotieläimiä jne jne ja onkohan fritsuksulsinen nuorimies saanut pesää vai miten kaulan jälki onkaan syntynyt, miltä näyttää se, joka jäljen on purrut...miksi avaimenperässä luki AFI, mitä se tarkoittaa, miksi se irtosi miehen avaimesta...Ap - mun mielestä sä oot tosi onnekas ja maksaisivat aika paljon, että saisin tälläset täysin turhat ja häiritsevän kuorimittavat ajatukset pois aivoistani. En pysty oikein keskittymään helposti mihinkään, koska kaikki ympärillä oleva epäolennainen häiritsee.
Kateeks käy sua!
Mulla on tää ihan sama, että huomion kaikki ja mietin kauheesti miltä itse ja mun teot näyttää ulospäin jne...äärettömän raskasta. Mitenhän sitä saisi itsensä vähän huolettomammaksi ympäröivästä maailmasta...
mutten samalla tule kiinnittäneeksi huomiota minkä värinen takki naapurin irmalla oli tänään, kun sillä oli kuulemma nätti punainen eilen..
ja just tuo kauppakama juttu. Ei käsitystäkään mitä ihmiset ostavat, tai minkälainen auto seisoi kolmantena risteyksessä..
Olen kyllä kiinnostunut juoruista toisaalta sitten taas, mutten kiinnitä huomiota ulkoisiin seikkoihin. vaan ihmisiin itseensä.
Tää ongelma on yksi mindfulnessin perusideoista. Miten oppia olemaan läsnä hetkessä? Päässä tapahtuu aina miljoonia asioita. Itse saatan hyvinkin olla huolissaan jostain asiasta kunnes tajuan, että hommaan on vain skenaario mun päässä, ei oikea ongelma ennen kuin x, x1, x2 jne.tapahtuu.
Mulle tämä oli herättävä kokemus: (video on ehkä 1,5h kuuntelin sen juoksulenkillä kesällä) Kyse Kabat-Zinin mindfullness videosta.
Tää ongelma on yksi mindfulnessin perusideoista. Miten oppia olemaan läsnä hetkessä? Päässä tapahtuu aina miljoonia asioita. Itse saatan hyvinkin olla huolissaan jostain asiasta kunnes tajuan, että hommaan on vain skenaario mun päässä, ei oikea ongelma ennen kuin x, x1, x2 jne.tapahtuu.
Mulle tämä oli herättävä kokemus: (video on ehkä 1,5h kuuntelin sen juoksulenkillä kesällä) Kyse Kabat-Zinin mindfullness videosta.
<a href="http://youtu.be/3nwwKbM_vJc" alt="http://youtu.be/3nwwKbM_vJc">http://youtu.be/3nwwKbM_vJc</a>
Tosin olen onnellinen siitä ettei mua kiinnosta se naapurin Irman takki. Mutta yritän päästä tilanteeseen, jossa Irman lapsen nimi pysyisi mielessä. Tai muistaisin että mulle on kerrottu kauhea sukudraama, joka on vavisuttanut koko meidän sukua (löysin kyllä jopa mailin asiasta mihin olin vastannut, eli mulle oli kerrottu. En vain muistanut).
En näe enkä kuule mitään, en huomaa vastaan tulevia tuttujani, menen risteysten ohi kun en muista kääntyä. Onneksi läheiset tietää, etten ilkeyttäni jätä heitä huomaamatta, olen vain ajatuksissani.