Neljänkympin kriisi, miten teillä ilmennyt?

kolmekymppisenä kipuilin kyllä huolella.

Paljon vaikeampaa oli 32-34-vuotiaana.



Katselen itseäni ehkä vähän liikuttuneena, kun vanheneminen alkaa näkyä väjäämättä. Ulkomuoto muuttuu, mutta en "itke" sitä. Ympäriltä alkaa kuolla ja sairastua ihmisiä, omat vanhemmat muuttuvat ikäihmisiksi, heistä on huoli.



Muuten nelikymppisyys tuntuu tasapainon, seesteisyyden, itsevarmuuden, luovuuden ja seksuaalisuuden iältä. Tulee myös tarve pitää huolta itsestään, ettei sairastuisi ennen aikojaan elämäntapojen takia.

Tuntuu että olen yhtäkkiä siirtynyt ihan toiseen elämänvaiheeseen. Itseäni yli kymmenen vuotta vanhemmatkin ihmiset ovat alkaneet pitää minua kanssaan samassa elämänvaiheessa olevana. Työpaikan kahdesta näkymättömästä jengistä olen siirtynyt "meistä nuoremmista" "meihin vanhoihin".



Naama on myös ymmärtänyt rupsahtaa yhtäkkiä. Oikeasti, tunnen itseni ihan hirveän paljon vanhemmaksi kuin olin vuosi sitten.

siihen loppui synttäreiden vietto

Kolmenkympin kriisissä mä tein lapsen, nyt pelottaa mitä hullua tää teettää..