Oletko miehesi Suuri Rakkaus?
Oletko hänelle numero yksi elämässä tai ainakin tärkein nainen maailmassa? Vai pelkäätkö tai tiedätkö hänen haaveilevan jostain muusta? Onko hän kanssasi lasten takia, tottumuksesta vai rakkauden takia? Ei tarvitse olla faktaa, vaan mikä on oma epäilysi/luulosi?
Kommentit (30)
Suuresta rakkaudesta en ole niinkään varma.
Ei ole mitään sellaiseen viittaavaa, että en olisi. Exälleni olin aina toinen vaihtoehto. Tiesin sen alusta asti, mutta olin niin rakastunut. Kyllä varmaan oli aikoja, että hänkin oli tyytyväinen elämäämme, mutta kakkonen olin hänelle aina.
että saatoin joskus olla.vaan en enää ole.
mieheni ei rakasta minua.
hengitystä pidättäen odotan miten hän tämän tarinan päättää ja päättääkö vai ei.
isot lainat ja lapset yhdistää hänet minuun.
mua järkyttää ajatus elämästä ilman kosketusta,rakkautta ja seksiä! mieheni ei siedä edes kosketustani. ja minuun sattuu niin kamalasti!
minä rakastan häntä niin paljon sittenkin.
Hyvää saa odottaa kauan,eikä sen väliä,vaikka olisin 50v kun menisin alttarille.
Luin kysymyksen ääneen ja mieheni ilmoitti heti että olen. Ja niin on hänkin minun.
En pelkää että haaveilisi paremmasta. Sanoo kyllä joskus että olen vaikea, mutta niin on itsekin. Joskus oli tunne ettei voida olla yhdessä, muttei erikseenkään. Jotenkin täydennetään toisiamme.
Meillä ei ole lapsia eikä yhteistä asuntolainaa, joten ihan rakkaus meitä pitää yhdessä. Mä oon sille kaikki kaikessa kuten sekin mulle, eikä me erota koskaan.
Lasten ja asuntolainan takia yhdessä. Arki ihan ok, mutta ei tämä suurta rakkautta ole.
Lasten takia sinnitellään saman katon alla. Kymmenen vuoden kuluttua muutan pois.
ja mieheni minun. Elämässä on ollut suuriakin vastoinkäymisiä, mutta tässä asiassa olen ollut onnekas :)
Miehen pettämisen jälkeen en ole enää niin varma. Yritetään koota palasia taas kasaan, mutta pelkään, että toinen nainen on edelleenkin miehen mielessä. Voisinpa taas luottaa, että olen suurin rakkaus.
jo ensitapaamisesta lähtien. Hän oli tuleva esimieheni joka haastatteli minua työtä varten:) 1,5 vuotta tuosta aloimme seurustella ja vielä nyt 17 vuotta myöhemminkin saan joka päivä tuntea olevani hänelle no 1:) Ei hän virheetön ole ja on ihastunutkin toiseen ainakin kerran näiden vuosien aikana mutta teki valintansa minun hyväkseni ja pitää huolen siitä että tunnen olevani haluttu ja rakastettu.
Itse lämpenin hitaammin, koin syvää yhteenkuuluvuutta ja ystävyyttä monta vuotta ennenkuin ymmärsin sen olevan sitoa rakkautta. Mieheni on minulle ehdottomasti rakkain ihminen lasten lisäksi.
Ja hän on minun suuri rakkauteni. 27 v yhdessä.
Mieheni suunnilleen palvoo minua. Toisinaan sanoo ihan ääneenkin että hän ei ikinä olisi uskonut että hänellä käy tässä elämässä niin hyvä onni, että hän saa kauniin ja älykkään naisen, vaikka hän itse on tavallinen nörtti. Ja vielä itseään 15 vuotta nuoremmankin on saanut ;-)
Omalta puoleltani en alkuun tuntenut miehestäni että hän olisi elämäni rakkaus, mutta sellainen tunne on kasvanut vähitellen vuosien myötä.
Ihan sinkku olen.