Luulin olevani äärisuvaitsevainen...

Mutta nyt erilainen ihminen, jonka kohtaan säännöllisesti, ärsyttää niin paljon! hänellä voi olla jokin vamma tai sairaus, mutta ei mitään ulospäinnäkyvää (siivottomuutta tms). On aikuinen jo, mutta asuu laps.kodissa. Älykkyydestä en tiedä, mutta on kai koulutettu ja jotain työtäkin pystyy tekemään.



Sosiaalisia taitoja ei käytännössä ole ei myöskään mitään omatoimisuutta.



Yritän olla ystävällinen ja luonteva, mutta tällaisen hän kokee helposti liiankin positiivisesti ja tulee liian lähelle. En siis halua olla hänelle ystävä, en sijaisvanhempi enkä misssään nimessää kumppani! Miten sen voi sanoa ystävällisesti, mutta jämäkästi?