Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! :( Rakastan miestäni yli kaiken enkä halua erota.
30.11.2012 |
...mutta tilanne on käynyt vaikeaksi kestää. Naisena tällaisesta asiasta ei ole oikein hyväksyttävää puhua, enkä olekaan kertonut siitä kenellekään. Kyse on siitä että ns. seksuaaliset halumme eivät kohtaa. Minä haluan paljon enemmän kuin mieheni.
Nyt tulee pitkä sepustus, koittakaa kestää.
Olemme olleet yhdessä melkein kymmenen vuotta, lapset ovat 4 ja 6 (ei siis enää yövalvomisia tms.) ja rakastan miestäni kovasti. En voi kuvitellakaan että eläisin kenenkään muun kanssa. Myöskään flirttailu tms. muiden kanssa ei kiinnosta, seksi vaan kiinnostaisi!
Jo suhteemme alussa olin meistä halukkaampi, mutta ajattelin että kyse on vain tottumisesta. No eipä ollut. Raskaana ja lasten syntymien jälkeen olin jonkin aikaa haluttomampi, luonnollisesti. Tällöin tuntui siltä että seksielämämme on tasapainossa ja joskus mies jopa halusi enemmän. Mutta nyt tilanne on palannut taas siihen, että minä haluaisin vaikka joka päivä, miehelle riittää kerta viikossa. Välillä menee kuukausi ilman :( Enimmillään seksiä on 2-3 kertaa viikossa, tällöin olen onnellinen. Halailua, suutelua, helliä katseita etc. on, puhumme paljon ja suhde on muuten hyvä. Mies on niin kiinnostunut töistään ja harrastuksistaan ja iltaisin väsynyt että kuorsaa vaan. En pysty käsittämään miten joku aina vaan nukahtaa sekunneissa ja kuorsaa menemään vaikka yrittäisin hyväillä!!
Olen n.30v., hoikka ja huolehdin ulkonäöstäni. Mies myös kehuu minua kauniiksi, vaikea kuvitella että kyse olisi rupsahtamisesta tms. Myös minä huomioin häntä.
Alan olla TODELLA turhautunut tilanteeseen, välillä jopa epätoivoinen... Onko kenelläkään muulla vastaavaa?
Kuten sanottu, erota en halua lastenkaan vuoksi ja rakastan miestäni, enkä myöskään haluaisi pettää. Nyt olen kuitenkin turhautuneena alkanut jo miettiä anonyymin seksiseuran hakemista netistä, periaattella ettemme tunne toisiamme ja jälkeenpäin homma pidetään salassa. Epätoivoista tiedän, mutta tuntuu etten jaksa näin intohimotonta elämää!
Mitä tehdä? Mielelläni kuulisin erityisesti sellaisten mielipiteitä, ketkä ovat itse niitä vähemmän haluavia. Miltä tuntuu kun puoliso haluaa enemmän? Voiko olla reilua että toinen joutuu elämään puutteessa??
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kehottaisin puhumaan, mutta en kyllä tiedä mitä se auttaa :( Olemme jonkin verran puhuneet asiasta. Olen kysynyt ystävällisesti kuinka monta kertaa viikossa hän haluaisi ja kertonut että itse kaipaisin hieman enemmän. Ei johtanut mihinkään.
Ap
kun itselleni on vähän se ja sama. Välillä tekee mieli todella usein (monta kertaa viikossa), mutta se kuukauden taukokaan ei tee tiukkaa enkä siitä nosta mitään haloa.
Sen verran kuitenkin älähdän, että pettäminen tuossa tilanteessa (seksiä siis on ja usein kerran viikossa mutta se ei vain riitä sinulle) on todella itsekästä käytöstä. Minusta voisit tuoda tarpeitasi jämäkämmin esille mutta toisaalta myös on mielestäni täysin normaalia tyytyä välillä omaan käteen tai seksileluun. Olisi kuitenkin hyvä, että sopisitte jonkin minimin, jotta turhautumisesi ei kasva ihan kohtuuttomasti.
Mutta kuten sanottua, olen väärä henkilö neuvomaan, kun itselleni ei tauko tee tiukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on seksiä 10 vuoden jälkeenkin kuitenkin joka viikko, et mielestäni elä puutteessa. Kantsisko kuitenkin kokeilla eka sitä dildoa ennen kuin vieraita miehiä. Vai onko puute vain tekosyy ja oikeasti rakkaus loppu?
Jos teidän elämä olisi kokonaan seksitöntä, niin sitten sitä eroa voisi harkitakin... Mutta tuollaisenaan sinulla on niin paljon vaakakupissa, että omalla kohdallani en eroa miettisi. Mistäpä sitä tietää uudestakaan kumppanista, miten usein hän alkuhuuman jälkeen seksiä haluaa... Tai voihan sitä sitten vaihtaa miestä vuoden, parin jälkeen, niin määrät pysyvät kohdillaan... Ehkä on syytä vain miettiä, mikä on itselle se tärkein juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin iltamyöhällä, kun mies haluaa jo nukahtaa?
Joku vastaajista käsitteli asiaa siltä kannalta, en kuitenkaan ole missään vaiheessa miettinyt eroa. Enkä uutta suhdetta, varsinkaan kun seksi on ainoa asia missä mättää.
Teen alotteita muulloinkin kuin iltamyöhään. Päivisin niillä ei ole mitään vaikutusta, ei ollut ennen lapsiakaan. Joskus aamulla aikaisin saattaa onnistaa, muuten ei.
Ovatko kaikki tosiaan sitä mieltä että vaadin liikaa?? Ja että kärsiä kuuluu :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitten suhteenne olisi tasapainossa, etkä ainakaan hairahtuisi vieraisiin ja pettämään, joka pilaisi kaiken?
Ehkä sitten suhteenne olisi tasapainossa, etkä ainakaan hairahtuisi vieraisiin ja pettämään, joka pilaisi kaiken?
Oletko ihan tosissasi?
Onko täällä ketään joka on ollut vastaavassa tilanteessa ja joka osaisi antaa vertaistukea?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että paranee. Ei meidänkään yhdessäoloaikanamme tilanne ole muuttunut mihinkään, vaikka olen yrittänyt vaikka mitä.
Vaimo on vaan haluttomampi.
Vaimo voi olla vaikka pari viikkoa ilman seksiä, ilman, että se stressaa häntä, minusta tulee melkoinen mörökölli pidemmän päälle. Onneksi kuitenkin melkein aina se väli jää viikkoon.
Minusta meillä on stressaavinta se, että osaa laskea päivät, milloin vaimo haluaa. Ikinä ei onnistu ennen tietyn päivämäärän kulumista, ei vaikka kuinka pusutteli, kohtelisi koko väliajan kuin kukkaa kämmenellä jne. Ei milloinkaan voi odottaa, että vaimo extempore haluaisikin seksiä ennen tietyn ajan kulumista.
Olenkin kiltisti vedellyt handuun väliaikoina, mutta eipä se siltikään oikeata korvaa. Välillä tuntuu, eilenkin, hieman reilu viikon tauon jälkeen, että aina pitää antaa, silloin kun vaimo haluaa eli joskus tekisi mieli kieltäytyä ihan vittuillessaan.
Sekin kyllä on huono juttu, sitten taas ei välttämättä saa vähään aikaan eli on ns. pakkotilanteessa.
Toki, ymmärrän niitäkin, joita ei haluta. Jos itsellä ei haluta, niin sitten ei haluta, useimmiten kyllä haluttaa. Hankala se on halujaan muuttaa.
asiallisesta vastauksesta :)
Meillä myös on tuo sama ongelma, että silloin kun mies sitten haluaa (harjoin siis tekee myös alotteita) niin en tosiaankaan uskalla kieltäytyä jos sitten kuluukin taas se kuukausi ilman... Minusta seksi on tylsimmilläänkin ainakin mukavaa, mies taas ei tosiaankaan lähde mukaan ellei ole juuri oikealla fiiliksellä, huoh.
Sauvan ostoonko siis vaan, voivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymmenen vuoden jälkeen kerta viikossa on tosiaan aika hyvin, etenkin kun on pieniä lapsia. Ymmärrän hyvin miestäsi, ettei enää työn ja lasten hoitamisen jälkeen halua muuta kuin nukkua.
Itselleni riittää muutama kerta vuodessa ihan hyvin, joten en voi ymmärtää ollenkaan ;)
Siis kun kerran viikossa noin pitkään yhdessä olleelle parille kuulostaa ihan ok tilanteelta. Toki jossain on vikaa jos sulla on paha mieli asiasta, mutta kun moni olisi tosi onnellinen tollaisesta tilanteesta.
Että mun mielestä vähän dramatisoit nyt :)
Sinänsä kyllä ymmärrän, mäkin haluan seksiä päivittäin, onneksi mieskin.
Niin jos seksiä on viikottain, niin tilanne kuulostaa ihan normaalilta. Voithan tyydyttää osan haluistasi itsekin. Ja voisko elämään saada jotain muutakin täytettä, vaikka kunnon reipas juoksulenkki x 3 viikossa, niin saa ylimääräiset paineet pois?
Meepäs lenkille. Se auttaa kaikkeen.
Voi jessus.
Siis kun kerran viikossa noin pitkään yhdessä olleelle parille kuulostaa ihan ok tilanteelta. Toki jossain on vikaa jos sulla on paha mieli asiasta, mutta kun moni olisi tosi onnellinen tollaisesta tilanteesta.
Että mun mielestä vähän dramatisoit nyt :)
Sinänsä kyllä ymmärrän, mäkin haluan seksiä päivittäin, onneksi mieskin.
Ja suksi sinä vittuun täältä elvistelmästä sillä miten hyvin sinulla menee.
vastaavan tarinan itsestään, miten itse neuvoisit häntä?