Mä olen niin onnellinen, kun päästiin pikkulapsivaiheen yli!

Olen onnellinen, kun on nuorinkin koulussa. Elämä tuntuu niin helpolta ja kevyeltä! Ennen jo pihalle meno oli urakka, kun oli kolme taaperoikäistä puettavana ja koko se elämän kaaos.



Nyt elämä on siihen verrattuna helppoa, ja lapset ovat mukavia tyyppejä, joiden kanssa on mukava olla. :-)

Ihan vähä vaan. Vaikka tuntuu että tuo lapsi kasvaa ihan liian äkkiä (2v2kk) Mutta tää pyykinpesu, jälkien siivous ym muu mukava välillä ottaa voimille vaikka onki vaan 1 lapsi. Ja yhtään ei asiaa paranna se että se tänä aamuna herätti klo. 04.44. Kesäajassa varmaan vielä...

voin uskoa! Meillä lapset "vasta" 5 ja 7, mutta olen silti niin helpottunut, että esim. päiväuni yms, ruljanssit ovat historiaa ja voi lähteä johonkin aika ex temproe ilman vaippa, varavaate, tuttuipullo, rätti ja riepu arsenaalia..



naapurilla samanikäiset lapset ja heille syntyi juuri vauva. täytyy sanoa, että en kadehtinut yhtään. huokasin helpotuksesta, että meille ei :-)

mulla kolme lasta ja neljäs suunnitteilla, vaikka olen jo 38v tässä vaiheessa. Muiden lasten iät 4,2 ja 1. Eli kolme tosi pientä. Meillä ei ole tukiverkostoja ja isovanhemmat ei osallistu mitenkään elämäämme, eli emme ole koskaan saaneet hetkeäkään lastenhoitoapua mistään emmekä tule saamaan jatkossakaan. Emme pääse siis miehen kanssa kahden koskaan mihinkään.



Mutta...minä en koe tätä silti raskaana. Oma lapsuuteni oli niin rakkaudeton, täynnä väkivaltaa, isän vihaa ja raivoa, turvattomuutta ja pelkoa, että jotenkin nyt nautin ihan suunnattomasti kun voin tarjota omille lapsilleni jotain ihan muuta. Ja tiedän jo NYT (kaiken kaaoksenkin keskellä) että tulen kaipaamaan ja ikävöimään juuri näitä aikoja!



En siis kiistä mitenkään etteikö koululaisvaihe olisi ihanaa aikaa sekin, mutta itse rakastan tätä pikkulapsivaihettakin. Jos vihaisin, niin tuskinpa neljättä mukulaa suunnittelisin, tai ylipäätään olisin tehnyt lapsia "mummoäiti" iässä ollenkaan :)

Katkeamaton yöuni! Ei tarvitse herätä kenenkään karjumiseen.



- toinen onnellinen, lapset 2x16v ja 9v -

Ilman muuta itsekin nautin konserteista, teatterista ja ravintolaillallisista. Kävin niissä ennen lapsia ja käyn edelleenkin. Aika usein tosin ilman lapsia mutta käymme koko perhe mm. lastenteattereissa ja lastenkonserteissa eikä ole koskaan tarvinnut vaihtaa kesken konsertin kakkavaippaa tai muutenkaan rauhoitella itkevää tai kiukuttelevaa lasta. Jos haluan kuitenkin aikuismaisesti nauttia esim. ravintolaillallisesta, jätän lapset kotiin. Ravintoloissa on käyty lastenkin kanssa, ja myönnän, että oma nautinto siinä kyllä vähän karisee, joten hankimme aika usein lastenhoitajan, niin ei tarvitse auttaa ketään ruokailussa tai hillitä menohaluja.



Miksi teet lapset putkeen, jos olet itkun partaalla pikkulapsiajan? Omien lasteni vauva-aika on ollut ihanaa, vaikka on ollut itkua ja sairastelua ja jopa rankkaakin. Silti en vaihtaisi pois edes niitä sumuisia päiviä, jolloin esikoinen oli valvottanut koliikkinsa takia. Kyse oli muutamista viikoista, nautin vauva-ajasta, kotona olosta ja siitä, että lapsen kehitystä pystyi seurailemaan ihan päivittäin. En nyt erityisemmin nauttinut kakkavaippojen vaihdosta (meillä ekan vuoden aikana 9-12 kakkavaippaa päivässä, toisena vuonna 5-6 ja kolmantena 2-3 ennen kuin tuli kuivaksi) mutta en tosiaankaan määrittele pikkulapsiaikaa niiden mukaan. En nytkään laske, montako kertaa lapseni menee vessaan tai pesee käsiään ja kuinka monta kertaa menen pyyhkimään tai auttamaan muuten jossakin asiassa. En odota, että lapseni kasvavat mutta nautin, kun näen kehitystä. Viihdyn lasteni seurassa, en yritä heitä muuttaa, vaikka kasvatankin. En pidä lapsia välttämättömänä pahana, jotta heistä voi kasvaa kivoja koululaisia. Elän parhaillani parhainta aikaa elämässäni niin kuin olen elänyt siitä lähtien kun lapseni syntyivät.



Ehkä syy on siinä, etten yritä korostaa oman itseni erillisyyttä lapsistani, en tarvitse heistä jatkuvalla syötöllä vapaa-aikaa enkä vain odota, että saan heidät nukkumaan tai voin mennä itse harrastuksiini. Viihdyn heidän kanssaan! Keksimme paljon mielekästä puuhaa, matkustelemmekin heidän kanssaan. Toki aina silloin tällöin nautin aikuisesta seurastakin, mutta en kaipaa sitä niin paljon, että olisin valmis luopumaan lasteni pikkulapsivaiheesta tai edes kaipaisin jotain muuta.



Meille sopisi kolmaskin lapsi tähän joukkoon nyt, kun kuopuskin on jo iso.

Ap, unohdit sen tärkeimmän: Katkeamaton yöuni! Ei tarvitse herätä kenenkään karjumiseen.

- toinen onnellinen, lapset 2x16v ja 9v -

että selvisin hengissä toisen lapsen ensimmäisestä vuodesta, kun se ei nukkunut kuin tunnin pätkiä. Ihan hirveää aikaa sekä parisuhteelle että koko perheelle. Ei ollut ero siinä väsymyksessä kaukana.

Nyt nautitaan :)

ap

meillä kolme lasta, poikia. Ei ole kukaan piirtänyt tussilla seinään, on käyty satusinfonioita kuuntelemassa, muskarissa, vauvauinnissa, reissattu, syöty ulkona ja opittu yhdessä uusia asioita. Olihan sitä käsityötä enemmän ja valvoakin sai mutta kaikki ikävaiheet ovat omalla tavallaan antoisia. Nyt reippaita murrosikäisiä ja osaavat edelleen käyttäytyä.

Minäkin olen nauttinut jo useamman vuoden isoista, ihanista, fiksuista lapsistani. Nytkin käytiin viikonloppuna pyörillä runo ja klassissenmusiikin tapahtumassa ja siitä jatkettiin luonnossa pyöräilyä ravintolalle, josta palattiin myöhään illalla kotiin...



Kuinka ollakkaan olen nyt ylättäen raskaana, 2kk ennen kuin mieheni oli menossa vasektomiaan...

Ilman muuta itsekin nautin konserteista, teatterista ja ravintolaillallisista. Kävin niissä ennen lapsia ja käyn edelleenkin. Aika usein tosin ilman lapsia mutta käymme koko perhe mm. lastenteattereissa ja lastenkonserteissa eikä ole koskaan tarvinnut vaihtaa kesken konsertin kakkavaippaa tai muutenkaan rauhoitella itkevää tai kiukuttelevaa lasta. Jos haluan kuitenkin aikuismaisesti nauttia esim. ravintolaillallisesta, jätän lapset kotiin. Ravintoloissa on käyty lastenkin kanssa, ja myönnän, että oma nautinto siinä kyllä vähän karisee, joten hankimme aika usein lastenhoitajan, niin ei tarvitse auttaa ketään ruokailussa tai hillitä menohaluja.

Miksi teet lapset putkeen, jos olet itkun partaalla pikkulapsiajan? Omien lasteni vauva-aika on ollut ihanaa, vaikka on ollut itkua ja sairastelua ja jopa rankkaakin. Silti en vaihtaisi pois edes niitä sumuisia päiviä, jolloin esikoinen oli valvottanut koliikkinsa takia. Kyse oli muutamista viikoista, nautin vauva-ajasta, kotona olosta ja siitä, että lapsen kehitystä pystyi seurailemaan ihan päivittäin. En nyt erityisemmin nauttinut kakkavaippojen vaihdosta (meillä ekan vuoden aikana 9-12 kakkavaippaa päivässä, toisena vuonna 5-6 ja kolmantena 2-3 ennen kuin tuli kuivaksi) mutta en tosiaankaan määrittele pikkulapsiaikaa niiden mukaan. En nytkään laske, montako kertaa lapseni menee vessaan tai pesee käsiään ja kuinka monta kertaa menen pyyhkimään tai auttamaan muuten jossakin asiassa. En odota, että lapseni kasvavat mutta nautin, kun näen kehitystä. Viihdyn lasteni seurassa, en yritä heitä muuttaa, vaikka kasvatankin. En pidä lapsia välttämättömänä pahana, jotta heistä voi kasvaa kivoja koululaisia. Elän parhaillani parhainta aikaa elämässäni niin kuin olen elänyt siitä lähtien kun lapseni syntyivät.

Ehkä syy on siinä, etten yritä korostaa oman itseni erillisyyttä lapsistani, en tarvitse heistä jatkuvalla syötöllä vapaa-aikaa enkä vain odota, että saan heidät nukkumaan tai voin mennä itse harrastuksiini. Viihdyn heidän kanssaan! Keksimme paljon mielekästä puuhaa, matkustelemmekin heidän kanssaan. Toki aina silloin tällöin nautin aikuisesta seurastakin, mutta en kaipaa sitä niin paljon, että olisin valmis luopumaan lasteni pikkulapsivaiheesta tai edes kaipaisin jotain muuta.

Meille sopisi kolmaskin lapsi tähän joukkoon nyt, kun kuopuskin on jo iso.

huomaat itsekin tän helpotuksen, kun olet kouluikäisten lasten äiti.

ohis