Miksi jotkut luulevat olevansa niin mielenkiintoisia

Minä sanon aina teineilleni: Jos Breivik jaksoi kiinnostaa viikon, mikään teidän tekemisenne ei kyllä kiinnosta muutamaa tuntia kauemmmin. Tajuavat kyllä :)

että ihminen on joutunut sellaisen kohteeksi. Onko se liian vaikeaa käsittää, että sellaistakin tapahtuu? Sellainenhan on sellaista laskelmoitua kiusaamista mitä enimmässä määrin esimerkiksi työyhteisössä. Ihmiselle voi jäädä vähän epäluulot (mielestäni kyllä aivan ymmärrettävää) enemmänkin päälle, vaikkei pitäisikään itseään minkäänlaisena minkään keskipisteenä. Kyllä mä ainakin olen jo kaikenlaista nähnyt ja aina vain enemmän ymmärrän mitä enemmän näen ja koen.

Olen ollut kiusattu niin lapsena kuin myös kerran aikuisena työelämässä, ja kuullut ihan omin korvin niitä minusta puhumisia joten tiedän että jaksan joitakin ihmisiä kovasti kiinnostaa, valitettavasti.

mielestäni mielenkiinoista elämää. Naapurissani vain sattuu asumaan ihmisiä, jotka kyttäävät meidän elämää ja mä taas olen kuullut siitä muilta ystäviltä. Ihmiset kyselevät multa asioista mitä eivät tietäisi, jos joku naapurista ei ole kertonut siitä, koska muualta ei näe meille. Osa kertoo suoraan, että taas meistä raportoitiin.

Meidän työpaikalla on niin muhkea juorukulttuuri, että kyllä siellä ihan jokaisesta juorutaan. Sama oli yliopistoaikoina: kaikista juoruttiin.



Jos et ap tiedä, mitä sinusta puhutaan, se ei tarkoita ettei juoruamista ole. Se tarkoittaa vain sitä, että et kuulu porukkaan eikä sinulle kerrota juoruja.



Terveisiä työelämästä!

Mutta se, kun joku luulee olevansa niin merkittävä, että kuvittelee hänestä juoruttavan alati tai että kun joku kertoo (ehkä vastaa jopa uteluun muina miehinä) että: joo, onhan se piip ollut kovin väsyneen näköinen tai että kävi sillä joku vieras viime viikolla, niin kokee tämän joksikin juoruiluksi.



Onko niin, että "juorun" kohde kuvittelee asioiden merkitsevän jollekin toiselle jotain valtavaa uutista?



Minä ainakin tunnen pari tapausta, joissa kysymyksessä hyvinkin juoru/paskanpuhuja, joka sitten itse pelkää ja haluaa kontrolloida koko ajan mitä hänestä puhutaan.



Ja varmasti minustakin puhutaan kaikenlaista, ja jos asiat ei ole puuta heinää, niin en edes korvaani lotkauta asialle. Monesti myös itse kuulen kaikenlaisia juttuja, mutta asiathan eivät välttämättä ole suuren suuria, joihin ihan paneutumalla paneutuisin.



Ap

Meidän työpaikalla on niin muhkea juorukulttuuri, että kyllä siellä ihan jokaisesta juorutaan. Sama oli yliopistoaikoina: kaikista juoruttiin.

Jos et ap tiedä, mitä sinusta puhutaan, se ei tarkoita ettei juoruamista ole. Se tarkoittaa vain sitä, että et kuulu porukkaan eikä sinulle kerrota juoruja.

Terveisiä työelämästä!

itse kärsin sosiaalisesta pelosta ja kuvittelen aina että minusta juorutaan. Kukaan ei kerro minulle mitään mistään juoruista. Tunnen kyllä muutenkin itseni ulkopuoliseksi.

Tällä tarkoitan sitä, että kaikki eivät pidä minusta. Olen kyllä kiltti ja kohtelias, mutta suomalaiseksi liian avoin, iloinen ja temperamenttinen.



Joitakin ihmisiä selvästi ärsyttää, että tälläinen hössö blondi kuin minä, on kuitenkin ihan fiksu, koulutettu ja aikaansaava. Minut halutaan ns. pitää kurissa ja nuhteessa. Naisvaltaisissa työpaikoissa usein juorutaan, mutta koirat ne vain haukkuu ja karavaani kulkee.

Olen ollut kiusattu niin lapsena kuin myös kerran aikuisena työelämässä, ja kuullut ihan omin korvin niitä minusta puhumisia joten tiedän että jaksan joitakin ihmisiä kovasti kiinnostaa, valitettavasti.

Minä olen myös jostain syystä ollut toisten mielestä loputtoman kiinnostava ihan ala-asteelta lähtien. Ja asiaan liittyi myös kiusaamisen yrityksiä, itse asiassa ihmisten mielenkiinto usein ilmeni jonkinlaisena ivallisuutena tai pilkkana.

Mutta tajusin onneksi jo silloin, että kyse ei ole pahantahtoisuudesta tai tietoisesta kiusaamisesta, vaan mielenkiinnosta. Ja vastailin luokkatovereille kertoilemalla itsestäni, mielipiteistäni ja elämästäni niin paljon kuin heitä kiinnosti kuunnella. Vältyin kiusatuksi tulemiselta ja olin sen sijaan luokan suosituin (ja puolustin niitä, jotka joutuivat kiusaamisen kohteiksi).

Olen monesti miettinyt, olisiko kuinka todennäköistä että kiusaaminen aina alkaa tällaisesta asetelmasta. Jos näin olisi, kiusattu voisi tehdä paljonkin sen välttämiseksi, että kiusaaminen pahenee ja muuttuu itseään toteuttavaksi.

Ja ap:lle kommenttina, että jotkut ihmiset toden totta vain ovat kiinnostavampia kuin muut. ;) Nykyisin muiden kiinnostus on edennyt tasolle, jossa joudun kieltäytymään joka kuukausi ainakin parista lehtijutusta ja toisinaan myös tv-esiintymisistä.

työelämässä.

mutta äitini on juuri tuollainen!



Eli ymmärrän täydellisesti aloittajan kysymyksen.



Mua ei henk.koht. ole koskaan hetkauttanu muitten näkemykset minun elämästä, tiedän itse parhaiten :-D vaikka moni haluaa ja luulee tietävänsä.



Äitini tosiaan ei voi ymmärtää sitä, että jos tapaan sukulaisia tai perhetuttuja, meillä on omissa tekemisissämme, kuulumisissa ja tapahtumissa ja olemisissamme tarpeeksi jutunjuurta, ilman, että häntä tarvitsee edes maitnita sivulauseessa.

Meidän työpaikalla on niin muhkea juorukulttuuri, että kyllä siellä ihan jokaisesta juorutaan. Sama oli yliopistoaikoina: kaikista juoruttiin.

Jos et ap tiedä, mitä sinusta puhutaan, se ei tarkoita ettei juoruamista ole. Se tarkoittaa vain sitä, että et kuulu porukkaan eikä sinulle kerrota juoruja.

Teillä on varmaan liikaa työntekijöitä ja liian vähän töitä, jos teillä on aikaa moiseen. Tai sitten olet töissä valtiolla tai kunnalla...

tätejä täällä on töissä. Ajattelen, että heillä ei ole tarpeeksi töitä eikä myöskään omaa elämää. En keksi mitään muuta syytä. Säälittä ja vituttaa, en voi sietää tommoista. Mutta kun ei ole muitakaan töitä, niin täällä se on oltava :(

jossa juoruaminen kuului kulttuuriin. Siellä moni ihminen voi pahoin, minä mukaanlukien.



Nyt joku ihmettelee miksi tätä ei esimiesten toimesta kitketty pois. No siitä syystä että toimitusjohtaja keräsi tällä tavoin tietoja alaisistaan.



Surullista mutta totta.