Siis ihan oikeasti, kuinka moni muistaa miestään isänpäivänä? :O
Eihän se ole TEIDÄN isä, vaan TEIDÄN lasten isä. Minä en miestä kyllä isänpäivänä muista, kun ei ole minun isäni, omaa isää kyllä muistan!
Kommentit (35)
Eihän se ole TEIDÄN isä, vaan TEIDÄN lasten isä. Minä en miestä kyllä isänpäivänä muista, kun ei ole minun isäni, omaa isää kyllä muistan!
Muistaako miehesi sinua äitienpäivänä, omien lastensa äitiä?
Hänen takiaa olen äiti (ihana asia), joten haluan muistaa häntä isänpäivänä. Samoin hän muistaa mua äitienpäivänä. Oma isäni on kuollut, mutta toki kuistin häntäkin eläessään.
Hänen takiaa olen äiti (ihana asia), joten haluan muistaa häntä isänpäivänä. Samoin hän muistaa mua äitienpäivänä. Oma isäni on kuollut, mutta toki kuistin häntäkin eläessään.
Mutten minä kuitenkaan. Mieskään ei "muista" minua äitienpäivänä. En ole hänen äitinsä, eikä hän minun isäni.
Se on lasten ja vanhempien "juhla", ei puolisoiden. Näin siis mun mielestä. En pidä yhtään huonompina sellaisia ihmisiä, jotka muistaa toisiaan näinäkin päivinä. No offence intended.
Muuten, menetkö synttärikutsuille, vaikka ei ole sinun syntymäpäiväsi etkä ole päivänsankaria synnyttänytkään? Miksi ihmeessä? Mitä sinulla siellä tehdään?
Menen synttärikutsuille, kun kutsu tulee, mutta jos en ole nähnyt päivänsankaria lähetän vain onnittelukortin ja rahaa lahjaksi. Ja miten minun syntymäpäiväni tähän liittyi mitenkään? En vietä, turhaa hössötystä. Synttärit ovat minusta lapsia varten, olen jo sentään päälle 20+, en tarvitse rahan/lahjankeruujuhlia :)
Ja ei, tosiaan mies ei muista minua äitienpäivänä, kerran erehtyi ostamaan kukkia... Eipä varmaan enää sen tapauksen jälkeen, kun tyrkkäsin kukat sen syliin ja kohteliaasti sanoin, että vie ÄIDILLESI, minä en ole sinun äitisi! Että tuli vanha olo, kun mies onnitteli äitienpäivänä!
Muuten, menetkö synttärikutsuille, vaikka ei ole sinun syntymäpäiväsi etkä ole päivänsankaria synnyttänytkään? Miksi ihmeessä? Mitä sinulla siellä tehdään?
Menen synttärikutsuille, kun kutsu tulee, mutta jos en ole nähnyt päivänsankaria lähetän vain onnittelukortin ja rahaa lahjaksi. Ja miten minun syntymäpäiväni tähän liittyi mitenkään? En vietä, turhaa hössötystä. Synttärit ovat minusta lapsia varten, olen jo sentään päälle 20+, en tarvitse rahan/lahjankeruujuhlia :) Ja ei, tosiaan mies ei muista minua äitienpäivänä, kerran erehtyi ostamaan kukkia... Eipä varmaan enää sen tapauksen jälkeen, kun tyrkkäsin kukat sen syliin ja kohteliaasti sanoin, että vie ÄIDILLESI, minä en ole sinun äitisi! Että tuli vanha olo, kun mies onnitteli äitienpäivänä!
Hän on MEIDÄN lasten isä. Ihminen, jonka kanssa jaan arjen ilot ja surut. Ihminen, jonka kanssa saamme itkeä, nauraa ja iloita MEIDÄN lastemme kautta. Ilman hän minulla ei olisi MEIDÄN lapsiamme. Ilman häntä minä en olisi MEIDÄN lastemme äiti. Hän MEIDÄN lastemme sankari. Ilman häntä ei olisi tätä MEIDÄN elämään.
Ei sinun nimipäiviäkään varmaan uskalla muistaa, kun korkeintaan sun vanhemmat, nehän nimen sinulle antoi. Suomalaisillekaan ei saa toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää, sillä itsenäisyyden julistajia ei ole enää elossa.
Kertonee jostain lapsuuden traumasta ja muusta kateudesta.
Ei sinun nimipäiviäkään varmaan uskalla muistaa, kun korkeintaan sun vanhemmat, nehän nimen sinulle antoi. Suomalaisillekaan ei saa toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää, sillä itsenäisyyden julistajia ei ole enää elossa.
Ei sinun nimipäiviäkään varmaan uskalla muistaa, kun korkeintaan sun vanhemmat, nehän nimen sinulle antoi. Suomalaisillekaan ei saa toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää, sillä itsenäisyyden julistajia ei ole enää elossa.
Read my lips:
- muistan omaa isääni
- muistamme mieheni kanssa hänen isäänsä
- muistan pienen lapseni puolesta miestäni, kunnes lapsi on riittävän vanha (n. 20v) muistamaan itse
- haluan itsekin lahjan äitienpäivänä
Tämä lienee perhepoliittinen kokonaisratkaisu. Kukin perhe itse päättää, mitä ja ketä muistetaan ja juhlitaan ja kenen taholta.
Tyhmä provo taas - ja itse siihen lankesin. huoh.
Ja toisekseen tuo meidän 1,5-vuotias ei osaa vielä ostaa itse lahjaa isälleen. Eli minun se on pakko hakea kaupasta.
Anna minä arvaan. Olet niitä naisia joka puolestaan suuttuu jos mies ei muista sinun synttäreitä tai äitienpäivää.
kuten isänpäivänäkin kaikkia isiä.
Kyllä minä yhdessä lasten kanssa muistan aina jollakin tavalla miestäni :)
Kun lapset olivat pienempiä, avustin toki heitä isän muistamisissa.
Isänpäivässä on minusta kyse lasten ja isän päivästä. Teen kyllä isänpäiväaterian, mutta minusta isänpäivänä minun kuuluu olla taustalla, ja lasten ja isän pääosassa. Siinä ei ole kyse minun ja miehen väleistä.
Jotka suuttuu, kun joku muistaa syntymäpäiväni ja suutun, jos mies muistaa minua äitienpäivänä, hittoako hänen pitää muistaa minua, en ole häntä synnyttänyt.
Synttäreitä en ole juhlinut sitten, kun täytin 16-vuotta. Saman ikäisenä lopetin joulun juhlimisen. Toki lapsille järkkään joulun ja kun joku kysyy, mitä haluan joululahjaksi, vastaan vain: "En mitään, minulla on jo kaikkea". Ystävänpäivääkään en juhli, miksi pitäisi? Ystäviä minulla on ympäri vuoden, ei vain kerran vuodessa :)
kuin mummoni syntymäpäivät, enpä halua olla huomion keskipisteenä silloin, joten ei edes omat vanhemmat (omasta pyynnöstäni) muista nimipäiviäni :)
lapset ovat vielä pieniä ja haluan opettaa heille, että isää muistetaan isänpäivänä. Sitten kun ovat isonpia niin voivat tehdä sen itse, vaikkapa minun avustuksella. Ei mieheni ole isäni, mutta hän on lasteni isä. Ja hyvä sellainen.
...siihen omaan muistamiseensa. Apua kakun tekemiseen ja tarvikkeiden ostamiseen jne.
Tekeehän ne tarhassakin niitä isänpäiväkortteja ja -lahjoja, ja HERRANJESTAS eihän ne tarhalasten isät niiden "tarhantätejenkään" isejä ole!! Silti muistavat ?!
Minä todellakin muistan miestäni isänpäivänä. Hänen isyytensä on minun onneni ja juhlan aihe.
Muuten, menetkö synttärikutsuille, vaikka ei ole sinun syntymäpäiväsi etkä ole päivänsankaria synnyttänytkään? Miksi ihmeessä? Mitä sinulla siellä tehdään?