Lue keskustelun säännöt.
Onko 20-25 vuotias mielestäsi tarpeeksi kypsä asumaan täysin itsenäisesti?
Kommentit (19)
on omasta toiveesta ollut tuon ikäisenä kolmilapsinen perhe, vakituinen työ ja miehen kanssa yhteinen asunto. En toki itsenäisesti asunut vaan perheeni kanssa.mikä ihmeen kysymys tämä oli? Ei kai kukaan yli 20 v asu enää vanhempien kanssa"?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnes töissä tajusin, että ne nuoremmat työkaverit sai edelleen kotoa rahaa, ruokaa ja siivousapua, vaikka asuivat omillaan. Jotenkin tuntuu, että 90-luvun alussa ja 80-luvun lopussa syntyneet pitävät itsestäänselvänä, että isi maksaa ja äiti siivoaa, vaikka lapsi (aikuinen) on muuttanut pois kotoa. Ja vielä silloinkin, kun se 25v on jo perustanut oman perheen.
Monella on jo lapsia siinä vaiheessa.
Olen alkanut asumaan itsenäisesti 21-vuotiaana kun erosin nuoruuden rakkauden kanssa. Yksin asuminen teki todella hyvää.
MInä olen yli neljänkymmenen ja minuille on täysin itsestään selvää, että saan vanhemmiltani tarvitessani ja välillä muutenkin ihan minkälaista apua vaan. Taloudellista, siivousapua, talkooapua, neuvoja, seuranpitoa, henkistä tukea, mitä vaan. Samoi ntoki vanhempani minulta.
Ei se, että on olemassa rakkaita ihmisiä ja heidän kanssaan verkostoja ja huolenpitoa tarkoita, etteikö olisi ihan itsenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli on jotain ongelmaa, ellei ole.
Tietysti remonttiapu tms. erityinen on eri juttu, mutta päivittäisestä toimeentulosta, siivouksesta, ruuanlaitosta, jne pitäisi kyllä selvitä ihan omin avuin.
En voisi edes kuvitella, että olisin asunut 25-vuotiaaksi äidin luona! Olen asunut itsenäisesti ja tehnyt töitäkin jo 18-vuotiaasta. Jotain on pahasti pielessä jos 25-vuotias ei osaa asua yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja moni nuorempikin. Tosin tuo on kyllä totta, että aika iso osa tuon ikäisistä saa vielä taloudellista tukea vanhemmiltaan, varsinkin jos opiskelee eikä tee töitä ohessa (muutoin taloudellisesti tosi tiukoilla).
En näe kyllä siinäkään mitään paheksuttavaa, ehkä pääsee ripeämmin työelämään vanhempien jeesaamisen ansiosta kun työ ei syö aikaa opinnoilta.
muuttaneet omilleen 19-21v:nä ja halunneet olla myös taloudellisesti lähes täysin riippuumattomia meistä vanhemmista. Ja hienosti onnistuneet, olen ylpeä heistä!!
Lähes joka viikonloppu kokoonnutaan yhteen syömään ja vaihtamaan kuulumisia - näin on tehty jo 10 vuotta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivittäisestä toimeentulosta, siivouksesta, ruuanlaitosta, jne pitäisi kyllä selvitä ihan omin avuin.
Äitini ei selviä siivoamisesta omin avuin - liian painavat matot ja niin edelleen. Minä käyn auttamassa häntä pari kertaa viikossa ja minusta se on ihan ok. Minäkään en selviä jokapäiväisestä ruoanlaitosta omin avuin, koska työpäivät usein venyy pitkiksi, joten äiti taas käy meillä laittamassa ruokaa parina kolmena päivänä viikossa klo 16 ja sekin on ihan ok. Tästä on se hyöty, että molemmat saa nekin hommat tehdyksi, joita itse ei pysty, ei ole pakko palkata ulkopuolisia ja lisäksi lähisuku pysyy kasassa, hyvissä väleissä, lapset kasvaa kulttuuriin ja vanhusten tuntemiseen ja ymmärrykseen ja kenenkään ei tarvitse kärsiä yksinäisyydestä.
En mä käsitä, miksi pitäisi molempien tuupertua työtaakkansa alle, kun pienellä yhteistyöllä voi pärjätä paljon mukavammin? Mistä tämä "onpärjättäväominvoiminvaikkahampaatirvessä" -ajattelu oikein tulee? Mikä järki siinä on? Eikö se nyt ole aika teennäistä ja jopa vastuutonta?
20-vuotias on aikuinen, vaikka nuori sellainen onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äidit auttavat aikuisia lapsia. Kolmekymppisetkin voivat asua vanhempien kanssa.
Olisi ainakin aika opetella tulemaan toimeen. Se on ikävää, että suomessa on niin kallista tulla yksin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on omasta toiveesta ollut tuon ikäisenä kolmilapsinen perhe, vakituinen työ ja miehen kanssa yhteinen asunto. En toki itsenäisesti asunut vaan perheeni kanssa.mikä ihmeen kysymys tämä oli? Ei kai kukaan yli 20 v asu enää vanhempien kanssa"?????
Yksi kaverini (23v.) asuu edelleen äitinsä luona, vaikka käy töissä jne. Ei siinä mitään, kukin taaplaa tyylillään mutta tämä samainen kaveri valittaa, kun äiti ei anna hänen sisustaa huonettaan itse/mieleisekseen. Kyse ei ole edes siitä, etteikö asuntoa löytyisi. Hän ei vain ilmeisesti halua muuttaa pois.
Kyllä ymmärrän hyvin, että opiskeleva nuori aikuinen asuu vielä vanhempiensa kanssa mutta että työssäkäyvä...nojoo, kuulostaa tosi oudolta.
Olisi aika kumma jos 20 v ei pystyisi. Ehkä joku hemmoteltu pentu ei.
tietenkään kykene. heille on olemassa tuettuja asumispalveluja, joissa hoitajat ovat paikalla 24h. Ohjaajien kanssa opettelevat päivittäisiä arkiaskareita, kodinkoneiden käyttöä ja henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimista. Yhdessä he pitävät huolta talon pihamaasta, haravoivat ja kastelevat kukkia. Tavoitteena on että pystyisivät muuttamaan 26v. omilleen, mutta tarvittaessa voivat siirtyä palvelutaloon jossa asuminen on asteen itsenäisempää. viimeistään 30v:nä hommat tulee olla hallussa, että voi alkaa suunnittelemaan kumppanin etsintää ja perheenperustamista tulevaisuudessa.
Eikä itsenäinen asuminen ja oleminen tarkoita sitä, että pitää välit katkaista lähipiiriin. Nuori nainen voi tarvita isänsä apua remontissa, nuoren naisen isä voi tarvita tyttärensä apua leipoessaan uudelle naisystävälleen synttärikakkua tai housun lahkeiden lyhentämisessä.
Mun mielestä on outoa ajatella, että jos itsenäistyy, ei saa pyytää tai tarvita MISSÄÄN apua. Mä olen 32v. ja edelleenkään en osaa kaikkea. Eikä mun mies. Mun mies ei osaa ommella, minä en osaa vaihtaa autoon renkaita. Mulla ei ole mehumaijaa, joten äitiltä saan marjamehut. Miehen isä ei osaa käyttää nettiä kunnolla, joten mun mies tekee sille esim. autonmyynti-ilmoitukset nettiautoon.
Mä kysyn monessa asiassa siskojeni mielipidettä ja apua, samoin ystäviltä. Autan lähipiiriä, he auttaa mua. 19-vuotiaana ajelutin mummoani kauppaan, lääkäriin ja apteekkin. Mummo antoi mulle omenasosetta. Kumpi meistä oli se, joka ei pärjännyt omillaan? Mun mielestä pärjättiin molemmat.
Yksilöllistä, mutta luulisin että suurin osa on. Itse muuten esimerkiksi vähän vajaa 16-vuotiaana opiskelujen vuoksi ja olen siitä lähtien pärjännyt vallan mainiosti ongelmitta 10 vuotta. :) Neuvoja ja muuta tukea toki tarvitsee varmasti moni kuten on sanottu..
Viikkorahoista voi hyvässä lykyssä luopua noin 23-vuotiaan kohdalla, mutta kyllä jomman kumman vanhemman on peiteltävä nuori ainakin 27-vuotiaaksi.