olin joulun tienoilla kaasona ja rahaa muutes paloi hääparin hyväksi kiitettävästi

Hyvien tapojen mukaan nimittain omien haiden kuluja ei maksateta kenellakaan muulla. Siis kaason vaatteet, meikit ja kampaukset myos maksetaan jos sellaisia vaaditaan. Nehan ovat haaparin juhlat eivatka kaason juhlat!



Lisaksi kaasoa ja muita juhlavalmisteluihin AIKAANSA antaneita kiitetaan viela mukavalla, suhteellisen arvokkaalla lahjalla.



Oi aikoja, oi tapoja!

Kerran olin, ja tosiaan oli erilaista kuin kuvittelin. Luulin että kaasous on henkistä tukemista ja pientä kivaa yhdessä askartelua, mutta lopulta se oli sitä että vuoden verran olin valmiustilassa 24/7, käytin rahaa polttareihin, kampaukseen, askarteluihin ja lahjaan yht. melkein 500 e jne. Pahinta oli polttarien järjestäminen: ne piti järjestää toiselle puolelle Suomea (morsiamen toiveesta) kuin missä itse asuin, ja kaikki osallistujat olivat minulle ventovieraita. Lisäksi toiveet olivat luokkaa yksityisristeily tai kuumailmapallomatka + luksusillallinen ravintolassa ja jatkot baarissa...



Häissäkään en ehtinyt peffalleni istua kun juoksin edestakaisin - mitäs sen väliä että oli pieni lapsikin huolehdittavana. Ja järjestelyihin meni niin aikaa, että jouduin pitämään taukoa iltaopiskeluissani.



Nykyään morsiamilla on järjettömät vaatimukset: heidän häidensä pitää olla täydelliset jokaista yksityiskohtaa myöden. Itse sain niin tarpeekseni noista häistä että menin naimisiin vain 2 todistajan läsnäollessa ja sieltä suoraan häämatkalle kenellekään mitään puhumatta.

Kiitokseksi en minäkään saanut mitään. Puhetta oli kaasonlahjasta mutta mitään en saanut lopulta.

Vierailija:

Nykyään morsiamilla on järjettömät vaatimukset: heidän häidensä pitää olla täydelliset jokaista yksityiskohtaa myöden. Itse sain niin tarpeekseni noista häistä että menin naimisiin vain 2 todistajan läsnäollessa ja sieltä suoraan häämatkalle kenellekään mitään puhumatta.

Kaverini olen tuntenut 8 vuotta, ennen häitä 4-5 vuotta. Ihanampaa ystävää en voisi toivoa.



MUTTA häiden järjestäminen oli helvettiä, todellista helvettiä. Morsian suuttui polttariväelle, kun tämä suunnittelupalaveriaan pitäessä morsiamen kotona ei samalla askarrellut koristeita, vaan pelkästään istui hänen sohvillaan ja joi hänen kahviaan. Kolme tuntia kymmenen naista istui ja suunnitteli polttareita eikä saanut muuta aikaiseksi kuin yhden päivän tapahtumat.



Minä pysyin niin kaukana morsiamesta viimeiset kuukaudet kuin olla ja voin. Mutta yhdellä tervehdyskäynnillä hän sai minut kiikkiin.



Tulin luvanneeksi hänelle omat käyttämättömät hääkenkäni lainaksi. Hinta 120e. Sain takaisin siinä kunnossa vajaa vuotta myöhemmin, että jouduin heittämään ne roskiin. Olinhan siinä välissä peruuttanut omat hääni, mitäpä minä niillä olisin tehnyt.



Kampaaja-meikkaajan löytäminen tuotti hänelle ongelmia. Kerroin ystävästäni ja tutustutin heidät toisiinsa. Ystäväni ajoi morsiamen toiveiden mukaan morsiamen kotiin, jossa selvisi, että morsian maksaa tilille, eikä käteisellä kuten oli sovittu. Huulipunan morsian halusi lainaksi. Tänäpäivänä tiedän, ettei hän ikinä aikonutkaan palauttaa " sopivaa" huulipunaa takaisin meikkaajalle. Meinasin menettää toisen ystäväni.



Vanhemmillani oli kallis auto. Menin lupaamaan sen hääautoksi. Morsian onnellisena yliviivasi lehtiöstään autonvuokraukseen varatut varat minun nähden. Pesin auton, tein hienot koristeet ja ajoin morsiamen kotiin. Siellä minut komennettiin paplarit päässä pesettämään autoni. Tottahan toki se oli tullut sateessa likaiseksi, mutta miehiäkin olisi ollut toimettomana. Maksoin sen 15-20e autonpesusta. Palatessani selvisi, että morsian oli sopinut bestmanin ajavan hääautoa, koska miesystäväni ei ollut päässyt kuskiksi. Morsian vain käänsi päänsä mitään puhumattomana kun aloin sanoa vastaan. Myönnyin muurin edessä, eihän muuta autoa ollut ja minun oleminen kuskina ei sopinut morsiamelle.



Juhlatilojen koristeluun minut oli buukattu, mutta ehdin auttamaan vain vajaan tunnin paikalla, kun minut jo komennettiin seuraavaan tehtävään.



Ennen juhlia pukeuduin vartavasten ostettuun pukuun, annoin suuttuneen ystäväni meikata ja kammata minut, ahtauduin jonkun sukulaispojun ahtaaseen autoon viiden muun ihmisen kanssa. Juhlissa vein jo kuukausia aiemmin hankkimani lahjan paikoilleen.



Juhlat olisivat olleet mukavat, mutta minä itkin koko kotimatkan jostain kumman syystä. En ollut kännissä en, ajoinhan minä hääauton takaisin yli sadan kilometrin päähän, siivosin jäljet ja ajoin itseni omaan kotiini taas 35km päähän.



Miten voisitte nyt muka neuvoa? Minähän välttelin morsianta, mutta se ei auttanut - minähän sanoin vastaan, mutta ei auttanut. Jos nyt luet tätä rakas ystäväiseni, niin usko minua; minä en vihaa sinua, minä ehkä inhosin sinua hetken, silloin kun olit morsian. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi, ei menneille voi mitään. Minä rakastan sinua ystäväiseni, kunhan et enää pyydä häitäsi järjestämään.



Juuri ihmettelit miksi en pidä häitä, vaan menemme maistraatissa vihille - häät kokivat inflaation ajatuksissani kaikkien ystävieni häiden jälkeen. En saisi enää yhtään iloa hääautosta, vaikka palkkaisin kaikki avut ulkopuolelta.



Kiitos muille, kun sain kirjoittaa katkeruuteni täällä ulos, eikä sitä tarvitse enää kantaa.

menetin hyvän ystävän, aivan ihanan ihmisen hääjärjestelyitten takia.

Tein kuten täällä moni on neuvonut eli kieltäydyin maksamasta niin suuria kustannuksia ja seuraus siitä on nyt sitten se ettei olla enää ystäviä.



En aio järjestää kummoisia juhlia itselleni. Lahjaa ja juhlaa on riittämiin jo siinä että saan miehekseni rakastamani ihmisen.

Niissähän ajetaan (etenkin lehdet) läpi sanomaa, että häitä on hyvä alkaa suunnittelemaan ajoissa -ei paria kuukautta vaan paria vuotta ennen, häät ovat elämäsi kohokohta ja hienoin päivä -ja jos olet muuta ajatellut, ala miettimään sitä nyt, sinua kaduttaa myöhemmin jos et ole pitänyt KUNNON häitä -jos olet ajatellut jotain pienimuotoista, unohda ja lopuksi tärkein: morisan on päivän päätähti ja vuoden tyranni, " älä suotta stressaa ja rasita itseäsi vaan pyydä reilusti apua kaasoilta, kavereilta, sukulaisilta" . = Sinun hääthän ne ovat, ja Sinulla on oikeus nauttia niistä ilman huolia, joten häiden varjolla juoksuta muita.

Lisäksi häiden ympärille myydään mahtava määrä krääsää, joka ei ole tarpeellista. Häälehtien mukaan esim nimikoidut lautasliinat ovat ihan must. Muistakaa nyt hyvät morsiamet, että ne lehdet eivät ole mitään puolueettomia tapa- ja kulttuuritutkimuksia, vaan myyjien MARKKINOINTIKANAVIA. Jos joku asia häissä on ehdoton, se mainitaan sellaiseksi, että myyjälle on ehdotonta saada tuotteitaan myydyksi ja luoda niille markkinoita.

Vierailija:

Vierailija:

Nykyään morsiamilla on järjettömät vaatimukset: heidän häidensä pitää olla täydelliset jokaista yksityiskohtaa myöden. Itse sain niin tarpeekseni noista häistä että menin naimisiin vain 2 todistajan läsnäollessa ja sieltä suoraan häämatkalle kenellekään mitään puhumatta.

.. kun ostin kaikki koristelutarvikkeet itse, en halunnut polttareita ja vihkimisen jälkeen tarjosin (mieheni kera toki ;) kaasolle ja bestmanille ensin lounaan ja illalla päivällisen viineineen. Maksoin myös kaikki yhteiset taksimatkat yms.



Vaatteet ja kampauksen sai kaaso itse päättää.



Enpä siis usko kaason köyhtyneen häistäni; tosin mielihyvin kaiken kustansimmekin, sillä meidän juhlistahan oli kyse.

Yhteistä on että mikään ei kelvannut, vaikka rahaa ja yrittämistä paloi kauheasti. Ja ystäviä ei olla enää.



Meillä kävi vielä niin, että morsian katsoi itse aiheelliseksi suuttua koko polttari-kaaso-apuväelle, koska olimme pilanneet hänen kohokohtansa olemalla niin tarkkoja omasta ajastamme ja rahastamme. Tältä se siis voi vilpittömästi näyttää morsimen näkökulmasta. Omat häät nousevat maailman tärkeimmäksi asiaksi ja samalla suorituspaineet nousevat.



Minua ei haitannut että yhteydenpito lakkasi, koska jotenkin tuntui ettei tästä voisikaan enää jatkaa. Vuoden päästä häistä morsiamelta alkoi tulla yhteydenottoja aivan kuten vuoden hiljaiseloa ei olis ollutkaan. En vastannut niihin.



Totta on kohdallani sekin, etten halua enää koskaan olla osana massiivisia hää-, polttari-, kaasojärjestelyjä, en edes omalla kohdallani. Olisin oikeastaan halunnut vain vihkimisen maistraatissa, mutta mm sulhasen vuoksi taivuin " oikeisiin" häihin. Minulle ei kuitenkaan tule tuhannen euron teetettyä pukua, en ole avannut päiväkirjaa nettiin, kutsut askartelin sulhasen kanssa tavallisista Tiimari-materiaaleista, häissä on pitopalvelu hoitamassa kaikki ruokaan liittyvät, orkesteri tulee, mutta mitään ohjelmaa ei ole. Kaasoa ja bestmanin ei luonnollisestikaan tule. En tiedä, ovatko häät jonkun mielestä tylsät, varmaan ovatkin, mutta näissä viimeisissä häissä, jotka koskettavat minua henkilökohtaisesti, haluan olla vapaa muiden ihmisten täydellisestä miellyttämisestä.

70



PS. minäkin mietin aamulla tätä ketjua etsiessäni, että tästä saisi hyvän opinnäytetyön aiheen. Poikkitieteellinen kulttuurin ja käyttäytymistieteiden tiimoilta.

Ja sitten jos on ollut tuollainen pummimorsian, niin tunnistaa itsensä joka tarinasta. Hyvä että tuntevat piston sydämessään.

Minun kaaso ei suostunut mitään ottamaan vastaan,ei junalippuja,että oltaisiin maksettu kampaus,meikki,puku.Vaivautunut olo oli, monta kertaa tarjottiin maksamaan,mutta ei jyrkästi tuli.

Kerrotiin 1000 kuinka kiitollisia oltiin hänen avustaan ja ostettiin kiitoslahja.

Jos hän menee joku päivä naimisiin ja pyytää kaasoksi, en anna hänen maksaa mitään minun kuluja :)

Ongelma taitaa ollakin näissä tavallisesti köyhissä morsiamissa, jotka eivät voi esim opiskelun takia kuluttaa rahaa, mutta häiden aikaan villiintyvät haluamaan kaikkea ihanaa, edes tän kerran, ja samalla pakottavat samassa rahatilanteessa olevat kaverinsa yhtä poikkeukselliseen rahankäyttöön " koska sä oot mun kaaso" .

Luettuani tämän ketjun olen pirun iloinen siitä että mentiin maistraatissa salaa naimisiin viime kesänä.

Älkää ihmeessä suostuko tuollaisten hullujen kaasoiksi!

Kaikkien pitäisi jaksaa olla innoissaan juhlista ainakin vuotta etukäteen. Kaiken pitää olla täydellistä eikä rahaa saa säästellä. Häistä on tullut amerikkalaistyylinen spektaakkeli.

Tämä tietynvärisen puvun vaatiminen kaasolle kuuluu tähän. Kohta kaasoja on varmaan useita, amerikkalaisen esikuvan mukaan. Ja kaikilla samanlainen mekko ja nuttura.

Nythän on jo alkanut joku nainen toimia maksullisensa hääsuunnittelijana. Suosittelen kaikille spektaakkelihäistä haaveileville kääntymistä hääsuunnittelijan puoleen, niin että ystävät ja sukulaiset saavat olla rauhassa ylettömiltä kustannuksilta ja vaivan näöltä.

Ja jos haluaa oikeasti ihanat, tunnelmalliset ja persoonalliset häät välttää edellä kuvattuja järjestelyjä.

Itse menin kesällä 2004 naimisiin, eikä tosiaan vaivattu ketään muuta kuin anoppia ja mun äitiä. He toisaalta olivat itse innokkaana suunnittelemassa, niin että välillä sai tosissaan pitää omia puoliaan että tulin kuulluksi ;)



Me alettiin suunnitella häitä vasta 2 kk ennen juhlia. Saatiin oikein idyllinen hääpaikka, vaikka varattiin se vain 1,5 kk ennen hääpäivää. Kutsut lähetettiin myös 1,5 kk ennen häitä, kortit askartelin itse. Ei ollut iso homma, pidettiin pienet häät, 50 henkeä. (Ja sekin jo tuntui itsestäni isolta, vaikka paikalla oli vain minun ja miehen sisarukset perheineen, vanhemmat ja isovanhemmat, kummit, meidän lasten kummit.)



Ei ollut kaasoja eikä bestmaneja, miehen kanssa yhdessä suunniteltiin pientä ohjelmaa ja hauskaa oli! Ei vuokrattu eikä ostettu pukuja, miehellä oli oma tumma pukunsa, joka sille oli joitakin vuosia aiemmin ostettu yo-juhliin. Ihan siisti puku, uusi solmio taidettiin ostaa. Minä ostin 40 euron beigen hameen, ja ompelin itselleni valkoisen kesäisen paidan.



Ruuat tilattiin pitopalvelusta, ettei tarvinnut anopin ja äidin itseään rasittaa juhlapäivänä, vaan pääsivät hekin nauttimaan. Oikein oli mukavaa, kaikilla! :) Meitä oli koolla vain tiivis lähisuku ja lähipiiri, eikä kolmeasataa toisilleen lähes tuntematonta ihmistä leikkimässä jotain typeriä hääleikkejä ja jonottamassa kakkua puolta päivää ;)



Kyllä meitä maltillisiakin morsiamia on ;)

Paniikki kokonaisuuden hallinnasta ja vieraiden viihtyvyydestä/kommentista vaan kasvoi. Lisäksi monikaan ei halaja huomion keskipisteeksi, johon häissään joutuu. Eipä sitä jälkeen päin kehtaa kauheasti asiaan palata, kun itselläkin on sellainen olo että miten tässä näin kävi?

On ihaniakin morsiamia/häitä, ei teidän tarvitse kirjoittaa pitkiä puolustuspuheita!



Joku kirjoitti että nykyään on varmaan kaasojakin monta. Mä olen 32v. ja en ole ollut aikuisiällä yksissäkään häissä, missä olisi vain yksi kaaso. Tavallisinta on kaksi tai jopa kolme kaasoa. Heilläkin on niin paljon hommia, että kaikki kaverit on valjastettu apuvoimiksi.

Ystävääni meni naimisiin vuosi sitten. Häissä oli noin 20 vierasta. Olivat miehen kanssa suunnitelleet häät kahdessa tunnissa. Ruoka oli ihanaa, hääpaikka kaunis ja morsian rentoutunut. Kaikki vieraat mahtuivat samaan pieneen tilaan, jolloin oli se harvinaislaatuinen tilanne, että sai seurustella hääparin kanssa koko illan (yleensä heistä näkee vain vilahduksen). Ei ollut teemavärejä, kaasoja, hääkarkkeja (riisipussit kyllä), koristelut olivat hääpaikan puolesta... Jos joskus naimisiin menen, otan heistä oppia.

naikkareiden parhaimmistoa.Siellä kilpaillaan kaikesta kenellä suurin timantti ta kallein puku ja pappa betalar......

Käykääs www.naimisiin.info ja sieltä keskustelut.