olin joulun tienoilla kaasona ja rahaa muutes paloi hääparin hyväksi kiitettävästi

Minusta EI kuulu myöskään ystävyyteen odottaa, että toinen sanomattakin ymmärtää, minkä SINÄ ajattelet kuuluvan kaason hommiin. Hänellä ehkä on niistä eri käsitys aiemman kaasoilunsa perusteella tms.

Joten älkää olettako kavereita ajatustenlukijoiksi, vaan sanokaa ääneen, jos joku vie liikaa aikaa ja rahaa.

Että nyt minulla ei ole aikaa/rahaa.

Vierailija:

Minusta kaason normihommat maksimissaan ovat suunnilleen polttarien järkkääminen (ei maksaminen), askarteluissa auttaminen, kaupoissa kiertely, ohjelman suunnittelu ja juontaminen. Askartelu- ym suunnittelussa on kyse parin päivän hommista.

" Jos en kelpaa näin, niin sitten kai taitaa olla pakko vaihtaa kaasoa" .

Kaverisi oli kaiketi niin häähuumassaan, että - yllätys yllätys - ei tullut aavistaneeksi taloudellista tilannettasi.

Vierailija:

kauhea häpeä että opiskelijalla ei ole ilmanmuuta laittaa 100-300 euroa rahaa toisen häihin? Mulla opiskeluaikana oli joku 150-200 euroa käyttörahaa vuokran jälkeen. Osaatko arvata kuinka pahalta tuntuu, kun morsiamelle ei tule mieleen tuo kun tekee selväksi, että haluaa kaason käyvän kampaajalla (ainakin 40 euroa). Miksei kaasoksi pyydetty ystävä kelpaa sellaisena kun on, esimerkiksi köyhänä mutta innokkaana auttamaan? Monesti auttaminen ei ole mitään kivaa askarteluapua morsiamen ostamista aineksista vaan sitä että sä " hoidat" sen ja sen, omalla rahallasi.

Kaiken lisäksi hänen oma rahankäyttönsä oli melko samanlaista, mutta arki taisi unohtua, kun saivat hääkassaan niin paljon apuja.

Kerroin myös tavoista, joilla voisin auttaa hääjärjestelyissä, ja samalla toin hienotunteisesti esiin, että " minulla olisi jo valmiina yksi pitkä leninki, jota olen käyttänyt juhlissa" ja että " minä en varmaan tule sille samalle kampaajalle kuin sinä, taidan pyytää erästä ystävääni laittamaan minulle kampauksen" . Johon morsian että " no et kai sä nyt mitään vanhaa laita, mennään katselemaan kauppoja, niin varmaan löydetään sulle joku tosi tyylikäs puku" ja, ilme todellakin jäykistyneenä, " no miksei sulle nyt VOI SOPIA laittaa hiuksesi siellä missä mäkin, ei meillä ole silloin aikaa odotella sun hiustenlaittoa" .

Kadun todella, etten noidenkaan tilanteiden jälkeen saanut sanottua että " kuule, minusta tuntuu ettei minulla ole rahaa niin paljon että voisin olla kaasosi" .

Minusta oli ilmeistä, ettei häntä kiinnostanut, aiheutuuko minulle rahavaikeuksia.

Vierailija:

" Jos en kelpaa näin, niin sitten kai taitaa olla pakko vaihtaa kaasoa" .

Kaverisi oli kaiketi niin häähuumassaan, että - yllätys yllätys - ei tullut aavistaneeksi taloudellista tilannettasi.

Vierailija:

kauhea häpeä että opiskelijalla ei ole ilmanmuuta laittaa 100-300 euroa rahaa toisen häihin? Mulla opiskeluaikana oli joku 150-200 euroa käyttörahaa vuokran jälkeen. Osaatko arvata kuinka pahalta tuntuu, kun morsiamelle ei tule mieleen tuo kun tekee selväksi, että haluaa kaason käyvän kampaajalla (ainakin 40 euroa). Miksei kaasoksi pyydetty ystävä kelpaa sellaisena kun on, esimerkiksi köyhänä mutta innokkaana auttamaan? Monesti auttaminen ei ole mitään kivaa askarteluapua morsiamen ostamista aineksista vaan sitä että sä " hoidat" sen ja sen, omalla rahallasi.

Minusta sanalla kaaso on tietyn sisältöinen merkitys (suunnilleen) ihan samoin kuin kummiudella. Sen kansankielinen merkitys voi usein olla vähemmän kuin asianomaiset heidän tilanteessaan olettavat.

Mutta totta, kaikille ja etenkin nyt kun esim kaason roolin odotuksista on niin poikkeavia käsityksiä, on kaikkein paras että kysyy mitä kaasona olemisella tarkoitetaan eikä oman mielikuvansa perusteella luule, että se on vain askartelua tai jotakin muuta pientä.

Vierailija:

Minusta EI kuulu myöskään ystävyyteen odottaa, että toinen sanomattakin ymmärtää, minkä SINÄ ajattelet kuuluvan kaason hommiin. Hänellä ehkä on niistä eri käsitys aiemman kaasoilunsa perusteella tms.

Joten älkää olettako kavereita ajatustenlukijoiksi, vaan sanokaa ääneen, jos joku vie liikaa aikaa ja rahaa.

Että nyt minulla ei ole aikaa/rahaa.

Vierailija:

Minusta kaason normihommat maksimissaan ovat suunnilleen polttarien järkkääminen (ei maksaminen), askarteluissa auttaminen, kaupoissa kiertely, ohjelman suunnittelu ja juontaminen. Askartelu- ym suunnittelussa on kyse parin päivän hommista.

Onpa maailma muuttunut.

Siksi olisi korrektia sanoa, että ei mulla ole nyt siihen varaa, pitää vuokrakin hei maksaa.

Kaverisi mietti pää höyryten miljoonaa asiaa höihinsä liittyen, ei ikävä kylläkin muistanut miettiä, mitä homma sinulle maksaa. Mikset voinut päivänselvää asiaa hänelle todeta, jos kerran hän oli paras kaverisi????

Aikuiset ihmiset!

Vierailija:

Kadun todella, etten noidenkaan tilanteiden jälkeen saanut sanottua että " kuule, minusta tuntuu ettei minulla ole rahaa niin paljon että voisin olla kaasosi" .

Minusta oli ilmeistä, ettei häntä kiinnostanut, aiheutuuko minulle rahavaikeuksia.

Vierailija:

Onpa maailma muuttunut.

Musta vähintä olisi maksaa kaikki ne kulut, jotka häistä jollekin ulkopuoliselle aiheutuvat, mutta nykyään taitaa olla ihan ok, että jos oot kaaso, niin sulla voi mennä 100 euroa kun ostat kaikki askartelutarvikkeet, joista sitten askartelet kaikki morsiamen tilaamat jutut.

omaa rahaa paloi 500 euroa + 300 euron puku. Morsian on " onnellisesti" unohtanut kiittää minua avusta. Oli viimeinen kerta, kun jeesaan ketään " ystävääni" millään tavalla.

Täytyy sanoa, että vähän ihme on jos ette yhtään etukäteen tajunneet ystävästänne mitä tulee vaatimaan. Suostuin yhden ystäväni kaasoksi kun ainoa pyyntö oli, että tulisin hänen henkiseksi tuekseen ennen vihkimistä pukua solmimaan. Ei puhettakaan muusta eikä hän muuta vaatinutkaan. Järjestin polttarit täysin omatoimisesti, hän ei niistä mitään sanonut/ vaatinut. Budjetti oli pieni koska ei ole minulla rahaa, mutta hauskaa meillä oli silti.



Toisella kerralla kieltäydyin heti koska tunnen tämän toisen kaverini. Hän kysyessään jo esitti listan mitä pitää tehdä ja mitä pitää pukea. Sanoin että voi kiitos, mutta ei kiitos kunniasta. Onneksi sain sanottua sillä toinen ystävämme jota hän pyysi uupui täysin ja suuttui morsiammelle.

Omaa rahaa paloi siis tuon verran siksi, että morsian halusi tietynlaiset polttarit isolle porukalle, tietynlaisen puvun ja kampauksen minulle, jne. Suostuessani kaasoksi ei ollut mistään näistä asioista puhetta, ainoastaan pienen ohjelman pidosta itse häissä. Enpä olisi ehkä suostunut ko. tehtävään, jos olisin etukäteen tiennyt.



-36-

vuosi täyspäiväisenä kaasona ja mietin moneen kertaan sanoako että EN VAIN PYSTY ENEMPÄÄ.... sitten vain päätin et hammasta purren vedetään shöw läpi. Sain kauheen listan et tää ja tää on sun vastuulla ja karjuntaa päälle et " se on sun vastuulla"



Olin ihmeissäni puhetyylistä (morsian puhui törkeästi ja kiukutteli) kun oltiin monta päivää etukäteen valmisteltu häitä, morsian vain kireästi tokaisi että ÄLÄ OTA HENK. KOHT. joo,o





Aattelinpahan et säilyy jonkilainen ystävyys- arvotus tätä morsianta kohtaan on kyllä nollan alapuolella...

ollaan niitä aikuisia ihmisiä. Tuskinpa häät on mikään syy sille, että normaali ymmärrys häviää. Olisiko Sinulle ollut tarpeen mainita, että minulla ei ole varaa siihen tai tähän, jos olisit itse juuri kauhistellut kanssani, miten välttämättä hankittavaan tenttikirjaan menee 70 euroa rahaa, ja muutenkin tietäisit, että KAIKISTA vaihtoehdoista on aina otettava se halvin.

No arvaan että tässä kävi näin: Koska ystäväni oli kituuttanut minun tavoin opintotuella ja mihinkään turhuuksiin (karkkiin, elokuviin, naisten lehtiin, pitkiin puheluihin) ei ollut varaa, häiden suunnittelu oli ihanaa aikaa, kun sai vaan valita mitä halusi ja joku muu maksoi. Harmi ettei siitä rahoituksesta riittänyt vähän sponssia kaasoon, olisihan hänestäkin saanut rahalla hääpäiväksi juuri sopivan näköisen.

Vierailija:

Siksi olisi korrektia sanoa, että ei mulla ole nyt siihen varaa, pitää vuokrakin hei maksaa.

Kaverisi mietti pää höyryten miljoonaa asiaa höihinsä liittyen, ei ikävä kylläkin muistanut miettiä, mitä homma sinulle maksaa. Mikset voinut päivänselvää asiaa hänelle todeta, jos kerran hän oli paras kaverisi????

Aikuiset ihmiset!

Vierailija:

Kadun todella, etten noidenkaan tilanteiden jälkeen saanut sanottua että " kuule, minusta tuntuu ettei minulla ole rahaa niin paljon että voisin olla kaasosi" .

Minusta oli ilmeistä, ettei häntä kiinnostanut, aiheutuuko minulle rahavaikeuksia.

Mä en ikinä enää suostu kenenkään kaasoksi ja olen sanonut sen niin selvästi kaikille lähipiirin morsiammille, etteivät kyllä varmaan pyytäisikään.



Mulle myös kaverin häät oli painajainen. Joka viikonloppu sain kököttää 200 kilometrin päässä vanhempien luona punkkaamassa, kun häitä suunniteltiin, järjesteltiin jne. Ehkä mielummin olisin ollut kotona miehen kanssa. Sitten rahaa paloi pikkujuttuihin ja polttareihin hurahti multa ainakin 300 Euroa. Osa polttariporukkaa oli aika nafteja juhlinnalle ja katosivat jo yhdeksältä. Useilta jäi maksamatta mulle kylpyläosuus ja lisäksi minä maksoin morsiammen loppuillan pitkin baareja. Esimerkiksi mennessä ravintolaan, kaksi muuta jäljellä olevaa huitelivat vessaan ja mä jäin maksumieheksi pokelle. Tälläistä se oli koko ilta ja kyllä nyppi opiskelijan ja kesäsiivoojan tuloilla!



Sitten itse häät oli samaa haipakkaa. Koristeita osteltiin, hössötettiin ja valvottiin väsäämässä karkkeja. Jälkikäteen sain kiitoskortin kuten muutkin. Se siitä. Paha maku jäi ja ei enää koskaan!

Vierailija:

omaa rahaa paloi 500 euroa + 300 euron puku. Morsian on " onnellisesti" unohtanut kiittää minua avusta. Oli viimeinen kerta, kun jeesaan ketään " ystävääni" millään tavalla.

Vierailija:

Täytyy sanoa, että vähän ihme on jos ette yhtään etukäteen tajunneet ystävästänne mitä tulee vaatimaan. .

Kiltti ja vaatimaton ihminen muuttui ahneeksi ja räyhääväksi rääväsuuksi, joka yritti toteuttaa NAURETTAVAN MAUTONTA PRINSESSAUNELMAANSA kaikkien hermojen kustannuksella :`(

ap

ainiin paitsi mä en saanut edes sitä korttia;)



ap

Vierailija:

Omaa rahaa paloi siis tuon verran siksi, että morsian halusi tietynlaiset polttarit isolle porukalle, tietynlaisen puvun ja kampauksen minulle, jne. Suostuessani kaasoksi ei ollut mistään näistä asioista puhetta, ainoastaan pienen ohjelman pidosta itse häissä. Enpä olisi ehkä suostunut ko. tehtävään, jos olisin etukäteen tiennyt.

-36-

Mä voisin sanoa ihan samaa. Meillä koko homma alkoi kanssa siitä tasosta että voitko sitten antaa neuvoja kun oot ollut niin monissa häissä. Myöskin morsiamen vaatimustaso kasvoi koko ajan. Ensin sai valita minkä puvun vaan, vaikka kaapista, sitten olisi kuulemma mulle itsellekin hyvä tilaisuus ostaa uusi puku, sitten se oli jo hänen juhliensa arvokkuus huomoiden omituista, jos en osta, ja lopuksi puku sai olla ihan mikä vaan, kunhan.... on vihreä ja naruolkaiminen.

Uskokaa tai sitten ette, mutta mä en olisi voinut koskaan uskoa, että tuntemastani ihmisestä tulee häittensä takia tällainen. En kai mä nyt tosiaan olisi suostunutkaan, jos olisin tiennyt missä budjeteissa moinen ystävän apu liikkuu. Olisin melkein ihmetellyt, että miksi minua edes pyydetään, kun en voi kuitenkaan ryhtyä.

Vierailija:

Ensin sai valita minkä puvun vaan, vaikka kaapista, sitten olisi kuulemma mulle itsellekin hyvä tilaisuus ostaa uusi puku, sitten se oli jo hänen juhliensa arvokkuus huomoiden omituista, jos en osta, ja lopuksi puku sai olla ihan mikä vaan, kunhan.... on vihreä ja naruolkaiminen.

Jos esim. morsian ehdottaa kampauksen ottoa, voihan sanoa, että en ole varma pystynkö sellaista ottamaan, kun rahaa ei ole oikein siihen tai jotain muuta. Matkakuluja en kyllä laskisi, jos kerran itse olen suostunut kaasoksi. Polttarikulut tietysti jaetaan yhdessä kaveriporukan kesken. Eikö itse voi sanoa heti alussa, että jaetaan kulut ja sovitaan, kuka maksaa ja järjestää mitäkin? Eikö asioiden ja rajojen sopimisesta voi ottaa itsekin vastuuta?

Mulla ehkä sama juttu edessä. Kaverini on alkanut haaveilemaan häistä ja oletan että pyytää minua kaasoksi. En ole aivan varma haluanko, on nimittäin takuulla täys tyranni-morsian. (Vaikka paras kaverini onkin).