Lue keskustelun säännöt.
Oraalisuspensioiden hehkuttajat!
13.10.2012 |
Olemme kokeilleet vauvalle Pandolin nestemäistä kuumelääkettä muutaman kerran. Vauva kakoo, rimpuilee ja haraa vastaan kaikin voimin, koko suun ympärystä on täynnä tahmeaa ja pahanhajuista litkua ja kerran vauva myös veti ainetta henkeen, niin että rohinaa kesti pari tuntia itkujen säestyksellä.
Kerran koitimme myös veteen liotettavaa banaanin makuista tablettia (Pamol tms?), mutta sekään ei mennyt alas.
Olemme sitten luovuttaneet noiden litkujen suhteen, ja ruvenneet käyttämään suppoja, vaikka niiden annostelu onkin epätarkempaa, mutta ainakin ollaan kivut ja kuume niillä saatu pois. Täältä sitten menin lukemaan, että supot olisivat jotenkin sadistisia. o_O
Kysymys kuuluu: onko olemassa jotain vähemmän tahmeaa ja paremman makuista suun kautta annettavaa lääkettä? Mielestäni supon laittaminen on meidän tapauksessa vähemmän sadistista kuin noiden oraalisten lääkkeiden alas pakottaminen, mutta olen kuullut, että suposta ei välttämättä kaikki imeydy ja siten oikean annoksen saaminen on hankalampaa.
Kommentit (128)
Miten annatte laakkeen lapselle joka nukkuu tai on tajuttomuuden partaalla? Mita jos ette saa nukkuvaa hereille? Koittakaa nahda laajemmin tama maailma... Olispa kiva jos lapset olis sairaimillaankin niin terveita ja pirteita etta jaksavat olla suorassa, kannatella paataan, avata suunsa ja niella laakkeet kauniisti. Mutta meilla on jouduttu antamaan suppoa nukkuvalle ja puolitajuttomalle. Ilmeisesti kasvatus (?) mennyt pieleen kun sairaat kakarat eivat ole tajunneet miten laake kuulu ottaa.
sairaita, että eivät pysty ottamaan lääkettä, niin kyllä mä silloin lähden niiden kanssa lääkäriin, enkä ala persettä ronklata. Ihan mielenkiinnosta: miten lapsesi pääsee noin pahaan kuntoon? Kyllä mä annan lääkettä tosi paljon ennen mitään puolitajuttomuutta, ja seuraan sairaan lapsen vointia öisinkin. Jos taas havahtuisin siihen, että lapsi on puolitajuton eikä sitä saa edes lääkettä ottamaan, niin todellakin lähtisin sen kanssa lääkäriin ja äkkiä.
Ja komppaan kans :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairaita, että eivät pysty ottamaan lääkettä, niin kyllä mä silloin lähden niiden kanssa lääkäriin, enkä ala persettä ronklata.
Nätisti suppo pyllyyn, niin ei tarvi mitään persettä ronklata.
MIKSI LAPSIA EI VOI LÄÄKITÄ AJOISSA??? Siitähän tuossa oli kysymys, kun joku ei saa puolitajuttomille lapseille muuta kuin perselääkettä annettua, niin kysyin miksi ei voi lääkitä ajoissa? Olisi kiva kuulla vastaus.
Ja pointtihan on edelleenkin siinä, että sairas lapsi pitäisi lääkitä hyvin, ja tarkan ja varmasti imeytyvän lääkityksen voi antaa vain suun kautta annostelemalla painon mukaan. Siitä haitariosastosta kun tutkijatkin ovat sitä mieltä, että imeytyminen on epävarmaa ja riippuu täysin yksilöstä.
Eli jos ihan aidosti haluaa sitä lastaan hoitaa, niin lääkitys ajoissa, heti kun kipu tai kuume ilmenee, ja oikeankokoisina annoksina oraalisuunnasta... ja sopivin väliajoin uusi annos.
Kuka haluaisi lapsensa kokevan inhottavaa takapuolen ronkkimista 3-4krt/vrk useamman päivän ajan? Ei kukaan lapsensa parasta ajatteleva vanhempi.
Mistäköhän se kertoo?
Ei me nyt ihan koko päivää tänne kirjoitella, välillä oikeasti hoidetaan noita potilaitakin. :-)
En usko hetkeäkään että koko osastolla on ollut aikaa tulla ketjuun ihmettelemään. Ja jos on ollutkin, niin sitä suuremmalla syyllä pointsit meni.
Pari päivää ton keskustelun linkki kiersi mailissa talon sisällä
Ja kyllä sille tuohtumukselle nauroivat sekä lääkärit että hoitsut. Mutta usko sinä ihan mitä haluat, mielikuvitus on ihan hyväksi. :-D
Ei näitä keskusteluita ehkä kannata noin vakavasti ottaa?
Jotenkin eilen kuvittelin, että tajusit että tuo viestisi, jossa ilkuit minulle ja hoit sitä perse-sanaa, meni överiksi. Nyt kuitenkin olet täällä taas naureskelemassa ja kertomassa kuinka koko teidän osastollanne oli Niin Hauskaa tällaisen siveydensipulin kustannuksella. (Tuota joidenkin tarvetta käyttää karskia kieltä lasten hoitoa käsittelevässä ketjussa ihmetteli lisäkseni muuten moni muukin. Oltiinpas me siveydensipulit sitten hölmöjä ja naurettavia ;) )
No... Ei kai tuohon voi muuta sanoa kuin että hienoa että teillä on ollut siellä rankan työnteon lomassa aikaa lukea noinkin pitkää viestiketjua ja naureskella toisten tyhmyydelle - ja jopa kirjoitella sinne ketjuun oma hulvattoman hauska perse-viesti ;) Kyllähän naurua maailmaan mahtuu :)
Toivottavasti kuitenkin tuo toisten tyhmyydelle naureskelu pysyy siellä teidän ihanalla osasto 23:lla taukohuoneen tms:n seinien sisällä ettekä vie tuota asennetta mukananne potilaitten hoitotilanteisiin.
Mukavaa sunnuntaita vaan kaikille! Niin siveydensipuleille kuin karskin kielen ystäville :D
että kirjoittaja on yksi ja sama joka kerta? En löytänyt nimimerkkiä tuolle kirjoittajalle, eli mistä tiedät että yksi ja sama kirjoittaja?
Ja pointtihan on edelleenkin siinä, että sairas lapsi pitäisi lääkitä hyvin, ja tarkan ja varmasti imeytyvän lääkityksen voi antaa vain suun kautta annostelemalla painon mukaan. Siitä haitariosastosta kun tutkijatkin ovat sitä mieltä, että imeytyminen on epävarmaa ja riippuu täysin yksilöstä.Eli jos ihan aidosti haluaa sitä lastaan hoitaa, niin lääkitys ajoissa, heti kun kipu tai kuume ilmenee, ja oikeankokoisina annoksina oraalisuunnasta... ja sopivin väliajoin uusi annos.
Et selvästikään ole antanut nestemäistä kipulääkettä lapselle joka ei sitä suostu ottamaan. Esim. kahdeksankuinen pystyy todella pistämään hanttiin jos ei lääkettä halua, eikä siinä auta mikään poskeen tai suoraan nieluun ruiskuttaminen. Lapsi itkee niin että lähes tukehtuu kun kurlaa sitä lääkettä kurkussaan. Osa saattaa mennä alas, mutta osa ei vaan se syljetään ulos. Sekö on sitä tarkkaa annostelua?
Mieluummin minä laitan yöllä kuumeiselle ja kivuliaalle lapselle supon pyllyyn kuin aloitan taistelun nestemäisen, tahmaisen lääkkeen kanssa. Huomattavasti nopeampi toimenpide, samalla myös miellyttävämpi sekä minulle että lapselle. Ja aina on myös tehoa selkeästi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joidenkin vauvojen/pikkulapsien kanssa lääkkeen antaminen suun kautta on (todella) vaikeaa, niin miksi ei käyttää lääkitsemistapaa, joka on helpompi sekä lapselle että vanhemmalle? Eli siis suppoja.
Miksi sekoitella lääkettä soseeseen, mehuun, siirappiin ja mitä näitä nyt on tässä ketjussa mainittu ja silti riskeerata, että (iso) osa lääkkeestä menee naamalle/vaatteille/rinnuksille, kun vaihtoehtoisesti voisi vain laittaa sen supon?
Ymmärrän tuon säätämisen, jos suppojen laitto ei jostain syystä onnistu tai ne eivät kyseisen lapsen kohdalla tunnu tehoavan. Mutta sitä en ymmärrä, miksi suppoja pitäisi välttää kuin ruttoa ilmeisesti vain siksi, että kokee niiden laittamisen joksikin inhottvaksi takapuolen ronkkimiseksi.
sekoittaneeni lääkkeen mehuun. Syy on just tuo, että suppo ei ole sen helpompi. Olen antanut suppona silloin kun se oli vielä helpompaa, nykyään rimpuilee sen verran, et ei onnistu (ilman tappelua).
Ja pointtihan on edelleenkin siinä, että sairas lapsi pitäisi lääkitä hyvin, ja tarkan ja varmasti imeytyvän lääkityksen voi antaa vain suun kautta annostelemalla painon mukaan. Siitä haitariosastosta kun tutkijatkin ovat sitä mieltä, että imeytyminen on epävarmaa ja riippuu täysin yksilöstä.Eli jos ihan aidosti haluaa sitä lastaan hoitaa, niin lääkitys ajoissa, heti kun kipu tai kuume ilmenee, ja oikeankokoisina annoksina oraalisuunnasta... ja sopivin väliajoin uusi annos.
Et selvästikään ole antanut nestemäistä kipulääkettä lapselle joka ei sitä suostu ottamaan. Esim. kahdeksankuinen pystyy todella pistämään hanttiin jos ei lääkettä halua, eikä siinä auta mikään poskeen tai suoraan nieluun ruiskuttaminen. Lapsi itkee niin että lähes tukehtuu kun kurlaa sitä lääkettä kurkussaan. Osa saattaa mennä alas, mutta osa ei vaan se syljetään ulos. Sekö on sitä tarkkaa annostelua?
Mieluummin minä laitan yöllä kuumeiselle ja kivuliaalle lapselle supon pyllyyn kuin aloitan taistelun nestemäisen, tahmaisen lääkkeen kanssa. Huomattavasti nopeampi toimenpide, samalla myös miellyttävämpi sekä minulle että lapselle. Ja aina on myös tehoa selkeästi ollut.
Olen antanut just tollasessa tilanteessa, mutta siinä ei auta huuto ja pakottaminen vaan ihan rauhassa pieniä annoksia. Ei sitä ruiskua tarvi nieluun saakka työntää, eikä siinä hysteerinen tai huutava äiti auta tilannetta yhtään. Kokeile pistää leikiksi tilanne ja ihan pieniä tippoja kerrallaan. Anna sen lapsen tutustua ruiskuun.
Meillä oppi saman päivän aikana vaikkei mausta tykkääkään. Ihan helppoa kun viitsii nähdä vähän vaivaa.
Ja se tärkein: KOSKAAN, IKINÄ EI SAA SUORAAN NIELUUN RUISKUTTAA! Hulluko olet? Ei ihme jos tappelee vastaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut just tollasessa tilanteessa, mutta siinä ei auta huuto ja pakottaminen vaan ihan rauhassa pieniä annoksia. Ei sitä ruiskua tarvi nieluun saakka työntää, eikä siinä hysteerinen tai huutava äiti auta tilannetta yhtään. Kokeile pistää leikiksi tilanne ja ihan pieniä tippoja kerrallaan. Anna sen lapsen tutustua ruiskuun.
Meillä oppi saman päivän aikana vaikkei mausta tykkääkään. Ihan helppoa kun viitsii nähdä vähän vaivaa.
Ja se tärkein: KOSKAAN, IKINÄ EI SAA SUORAAN NIELUUN RUISKUTTAA! Hulluko olet? Ei ihme jos tappelee vastaan...
Sinulle ei ole kokemusta temperamenttisesta lapsesta, sen huomaa. Vaikka antaa pisaran kerrallaan tai ruuttaa poskeen tai antaa lusikalla tai antaa lapsen antaa leikkilääkettä äidille, niin kun päättäväinen lapsi ei sitä lääkettä halua, niin hän ei halua. Siinä ei mikään sirkustelu auta. Mutta suppo auttaa ja on tehokas ja helppo. Sitä siis kannattaa käyttää kun suun kautta ei vain yksinkertaisesti mene.
kipulääkettä. Suppoja saa ostaa eri vahvuisia, ja ne voi tarvittaessa myös puolittaa. Suppo on myös helppo laittaa vauvalle: yleensä vauva ei edes huomaa mitään.
Itse olen myös kokenut, että supot imeytyvät hyvin. Helpotus on aina tullut nopeasti, ja vauva on rauhoittunut ja alkanut nukkua yms.
Meillä oli etenkin esikoisella ja myös neljännellä lapsella lievä refluksitauti, joten suun kautta annosteltavat lääkkeet toimivat tosi huonosti. Tämä neljäs lapsi mm. pulautti suun kautta annettavat rotavirusrokotteet joka kerta ulos. En tiedä sitten, saiko hän siitä tarvittavaa vastustuskykyä vai ei.
Sitten kun lapsi on ollut isompi, niin olen käyttänyt oraalisuspensiota. Tosin esikoisen kanssa siirryimme hyvin nopeasti tabletteihin tuon oksentelun takia. Neljäs lapsi on vasta vauva, joten hänellä jatkamme toistaiseksi supoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kyllä yksi lapsi tulta ja tappuraa ja tämänkin olen saanut ottamaan lääkeet suun kautta. Ikää nyt 1v1kk. Kannattaisiko harkita johonkin kasvatusmenetelmään tutustumista nyt kun lapsi on vielä pieni, sillä tuo "kun lapsi ei halua niin ei halua" ei tule toimimaan kovin kauaa. Vai ajattelitko antaa vielä 12v lapsellekin suppona? Tai jättää sitten kokonaan lääkkeet antamatta, kun se kultamussukka ei halua?
Olen antanut just tollasessa tilanteessa, mutta siinä ei auta huuto ja pakottaminen vaan ihan rauhassa pieniä annoksia. Ei sitä ruiskua tarvi nieluun saakka työntää, eikä siinä hysteerinen tai huutava äiti auta tilannetta yhtään. Kokeile pistää leikiksi tilanne ja ihan pieniä tippoja kerrallaan. Anna sen lapsen tutustua ruiskuun.
Meillä oppi saman päivän aikana vaikkei mausta tykkääkään. Ihan helppoa kun viitsii nähdä vähän vaivaa.
Ja se tärkein: KOSKAAN, IKINÄ EI SAA SUORAAN NIELUUN RUISKUTTAA! Hulluko olet? Ei ihme jos tappelee vastaan...
Sinulle ei ole kokemusta temperamenttisesta lapsesta, sen huomaa. Vaikka antaa pisaran kerrallaan tai ruuttaa poskeen tai antaa lusikalla tai antaa lapsen antaa leikkilääkettä äidille, niin kun päättäväinen lapsi ei sitä lääkettä halua, niin hän ei halua. Siinä ei mikään sirkustelu auta. Mutta suppo auttaa ja on tehokas ja helppo. Sitä siis kannattaa käyttää kun suun kautta ei vain yksinkertaisesti mene.
Mulla on kyllä yksi lapsi tulta ja tappuraa ja tämänkin olen saanut ottamaan lääkeet suun kautta. Ikää nyt 1v1kk. Kannattaisiko harkita johonkin kasvatusmenetelmään tutustumista nyt kun lapsi on vielä pieni, sillä tuo "kun lapsi ei halua niin ei halua" ei tule toimimaan kovin kauaa. Vai ajattelitko antaa vielä 12v lapsellekin suppona? Tai jättää sitten kokonaan lääkkeet antamatta, kun se kultamussukka ei halua?
Itse asiassa alkoi siinä 4-vuotiaana ymmärtämään miksi lääke täytyi ottaa. Ja sekin onneksi jo helpotti, että markkinoille tuli Pamol F ja lapsi oppi ottamaan sitä - tabletti suuhun ja vettä päälle. Liuotettuna ei olisi sitäkään syönyt.
Kun on kyse vauvan tai pienen taaperon lääkitsemisestä, niin kasvatusmenetelmillä ei ole hirveästi merkitystä. Mutta kun kipulääkkeen kohdalla kerran on muitakin vaihtoehtoja kuin se nestemäinen, tahmainen litku, niin on yksinkertaisinta käyttää niitä. Jopa antibiootin kanssa löydettiin ratkaisu, kun Ditrim kerran tehosi ja sen sai jauhaa.
Ei elämässä katsos ole kyse sen vauvan/taaperon voittamisesta, vaan toimivan ratkaisun löytämisestä. Vaikka se tarkoittaisi - hui kauhistus - supon käyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sylkee, huutaa ja pistää kaikin tavoin vastaan, kun hänelle yrittää antaa lääkkeen nestemäisesti suun kautta. Supon laittamisesta hän taas ei ole moksiskaan, koska osaamme laittaa sen ilman mitään "ronkkimisia" tai "survomisia".
Miksi siis lääkitsisimme häntä vaikealla ja lapselle selvästi epämiellyttävällä tavalla, kun on olemassa hänen kannaltaan helpompi ja vaivattomampi tapa? Kyllä hän varmasti oppii ottamaan lääkkeet vielä suunkin kautta. Oppihan sen hänen isoveljensäkin noin kolmen vuoden iässä, kun järkeä alkoi olla hiukan enemmän ja hän tajusi, että lääkkeen ottaminen parantaisi hänen oloaan.
Itselläni ei ole jäänyt mitään traumoja siitä, kun minua lapsena lääkittiin supoilla, enkä myöskään näe mitään vastenmielistä siinä vauvan tai pienen lapsen takapuolen koskemisessa. Joten suppoja meillä tullaan käyttämään jatkossakin niin pitkään, että suun kautta lääkkeen antaminen sujuu ilman kamalaa säätämistä ja/tai taistelua.
Tässä siis suppokammoisten periaatteet lyhyesti:
1. Aina, ja joka tilanteessa, suun kautta otettava lääke on lapselle parempi ja miellyttävämpi, ja suppo huonompi ja epämiellyttävämpi, suorastaan traumaattinen.
2. Lääkäreidenkään (siis yhdenkään) mielestä suppoja ei pidä KOSKAAN käyttää. (Miksiköhän niitä sitten on myynnissä...? Ai niin, varmaan siksi että olisi tilaisuus lasten väärään lääkintään.)
Näistä tässä mainituista argumenteistahan voisi päätellä, että nämä äidit haluavat vain parasta lapselle. (Eivätkä vain tajua, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia kuin oma nicopetteri, joka kunnossa missä hyvänsä avaa suunsa innoissaan kun lääke lähestyy, pitää kaikkien lääkkeiden mausta, tai ellei pidä niin simsalabim! ymmärtää hämääntyä heti kun lääke on sekoitettu veteen, mehuun, maitoon, suklaavanukkaaseen tms, eikä muuten ikinä missään olosuhteissa sylje tai oksenna.)
Mutta ei! Jos lapsesi ei toimikaan edellämainitulla tavalla, väistämättä sinä tai lapsesi tai peräti molemmat olette aivan vääränlaisia! Jos lääkkeenanto ei suju, olet tehnyt sen väärin. Tai sitten olet huono kasvattaja, kun et ole saanut opetettua lapsellesi jo tämän vauvaiässä että EI SAA KOKEA PAHAA MAKUA EIKÄ SAA OKSENTAA, JA KUNNOLLINEN VAUVA JA LAPSI OTTAA LÄÄKKEET SUUN KAUTTA JA PISTE. Ja taivas varjelkoon mitä se teistä kertoo, jos lapsi selvästi pitää suppoa helpompana ja vähemmän epämiellyttävänä lääkkeenantomuotona...! Sehän ei ole edes mahdollista, kun litkuäidin perheessäkään ei niin ole. Ehei, kyllä kaikille lapsille lyhyt voidemainen kosketus pepussa on verrattoman paljon traumaattisempi kokemus kuin valmiiksi huonovointisena pahanmakuisen litkun pakkosyöttö ja oksentelu.
Eli jos litkuäidin lapsi kokee litkun miellyttävämpänä, on ihan pyhä velvollisuus suoda se hänelle, eihän lasta sovi kiusata. Mutta jos suppoäidin lapsi kokee supon miellyttävämpänä, kyseessä on vapaa kasvatus ja lapsi on viipymättä opetettava nielemään litkuja, koska muuten hän on hemmoteltu eikä koskaan tule oppimaan ihmistavoille.
Tästä voisi keksiä toiseen suuntaan samantyyppisiä provosoivia kysymyksiä kuin suppokammoisilta tulee, mutta jätetään nyt sentään väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ursNb2 hgprwyigjbky, [url=http://wdqcdmyuwjcl.com/]wdqcdmyuwjcl[/url], [link=http://ltnukwglccqx.com/]ltnukwglccqx[/link], http://mymhlbxfanox.com/
8xIyVv uzzomaektwyl, [url=http://gofzgzkzfjpx.com/]gofzgzkzfjpx[/url], [link=http://efpqlrzjfkia.com/]efpqlrzjfkia[/link], http://sncljenwljex.com/
ilman reseptiä ja pronaxenia johon saa reseptin vaikka neuvolalääkäriltä, mutta miksi et laita lääkettää ruiskuun ja annostele suoraan kielen taakse
Meillä ei ainakaan supot ole auttaneet, tulevat samantien pihalle
mutta miksi et laita lääkettää ruiskuun ja annostele suoraan kielen taakse
Juuri noin olemme koittaneet, mutta ei onnistu.
Kerran jouduimme olemaan sairaalassa, ja siellä myös hoitaja antoi nestemäistä panadolia vauvallemme. Hänellekin se oli aika hankalan näköinen toimenpide, kun vauva protestoi ja rimpuili niin kovasti. Suoraan sanottuna se riipaisi sydäntä, kun vauva oli niin hädissään ja karjui ja kesti todella pitkään, että sain hänet toimenpiteen jälkeen rauhoiteltua. :(
-ap
Se lapsi pitää kuitenkin jossakin vaiheessa opettaa ottamaan suun kautta lääkkeitä, jossakin muodossa kuitenkin.
Ottaisitko sinä riskiä siitä, että se ensimmäinen ab-kuuri menee ihan reisille (kirjaimellisesti) kun mitään ei oikeastaan imeydy? Kun ei tuota ennakkoon tiedä.
Osa muistaa omasta lapsuudestaan suppojen laittamisen ja nimenomaan epämiellyttävänä toimenpiteenä. Osan lapsuusmuistot alkavat jo puolivuotiaasta tai niillä main. Miksi vanhempi ei haluaisi säästää lapsensa tällaiselta epämiellyttävältä toimenpiteeltä, jos itse sen on kokenut sellaisena? Eikö se ole ihan normaalia? Ja EI, se ei ole verrattavissa suun kautta tapahtuvaan lääkitykseen, niin vaikeaa kuin se voikin olla. Syöminen ja juominen on ihmislapselle pakollista, mutta takapuoleen kaikenlaisten pallukoiden työntely ei ole.
Kuka haluaisi lapsensa kokevan inhottavaa takapuolen ronkkimista 3-4krt/vrk useamman päivän ajan? Ei kukaan lapsensa parasta ajatteleva vanhempi.