Lue keskustelun säännöt.
Oraalisuspensioiden hehkuttajat!
13.10.2012 |
Olemme kokeilleet vauvalle Pandolin nestemäistä kuumelääkettä muutaman kerran. Vauva kakoo, rimpuilee ja haraa vastaan kaikin voimin, koko suun ympärystä on täynnä tahmeaa ja pahanhajuista litkua ja kerran vauva myös veti ainetta henkeen, niin että rohinaa kesti pari tuntia itkujen säestyksellä.
Kerran koitimme myös veteen liotettavaa banaanin makuista tablettia (Pamol tms?), mutta sekään ei mennyt alas.
Olemme sitten luovuttaneet noiden litkujen suhteen, ja ruvenneet käyttämään suppoja, vaikka niiden annostelu onkin epätarkempaa, mutta ainakin ollaan kivut ja kuume niillä saatu pois. Täältä sitten menin lukemaan, että supot olisivat jotenkin sadistisia. o_O
Kysymys kuuluu: onko olemassa jotain vähemmän tahmeaa ja paremman makuista suun kautta annettavaa lääkettä? Mielestäni supon laittaminen on meidän tapauksessa vähemmän sadistista kuin noiden oraalisten lääkkeiden alas pakottaminen, mutta olen kuullut, että suposta ei välttämättä kaikki imeydy ja siten oikean annoksen saaminen on hankalampaa.
Kommentit (128)
vaan mieluummin suun kautta otettavaa lääkettä. Helpompaa annostella tarkasti kilojen mukaan, imeytyy paremmin ja kivunlievitys on siten parempi. Supot eivät välttämättä imeydy kaikilla kovin hyvin. Jotkut vaan haluavat niitä väen väkisin tunkea, kuten hoitajaystäväni, joka on saanut koulutuksensa 20 vuotta sitten, eikä ikinä lue mitään eikä takuulla muuta toimintatapojaan...
Pamolin voi liuottaa pieneen nestetilkkaan ja sekoittaa esim. hedelmäsoseeseen tai jugurttiin. Samoin Panadolin ja Buranan (nestemäiset siis). Syöttää ihan normaalisti sitten lusikalla. Jos antaa suoraan suuhun, yleensä kehotetaan pantamaan ehkä kolmessa erässä niin, että se annetaan poskeen. Tällöin sitä ei vahingossa mene henkeen eikä tarvitse hädissään nieleskellä.
Itselläni on kaksi lasta ja aina onnistunut lääkkeiden antaminen, oli sitten särkylääkettä tai antibioottia.
Tässä vielä linkki niille, jotka eivät halua siirtyä nykyaikaan millään, eivätkä lievittää lapsensa oloa parhaalla mahdollisella tavalla:
<a href="http://www.itsehoitoapteekki.fi/Ajankohtaista1/Tiedotteet/Pienen-lapsen…" alt="http://www.itsehoitoapteekki.fi/Ajankohtaista1/Tiedotteet/Pienen-lapsen…">http://www.itsehoitoapteekki.fi/Ajankohtaista1/Tiedotteet/Pienen-lapsen…;
Et siis ole lukenut aiempia viestejä? Hieno juttu, että sinä olet onnistunut antamaan kaikki lääkkeet suun kautta, mutta yritä nyt ymmärtää, että Aina Se Ei Onnistu.
Jos lapsi (tai aikuinen) esim. oksentaa suun kautta saamansa lääkkeet, niin montako kertaa sitä lääkettä vain pitäisi yrittää antaa? Mitä järkeä tuollaisessa ota lääke, oksenna, ota lääke, oksenna touhussa on, jos lääkkeen voi ottaa suppona ja siten välttää tuon oksentamisen? Vai ajatteletko, että on parempi olla "nykyaikainen" ja kiusata lastaan/itseään oksentelulla kunhan vain ei joudu suppoja laittamaan?
p.s. Kyllä ne lääkäritkin vaan suosittelee käyttämään suppoja silloin kun lääkkeen antaminen/ottaminen suun kautta ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaksi lasta ja aina onnistunut lääkkeiden antaminen, oli sitten särkylääkettä tai antibioottia.
mut ei auta meitä joiden lapsi EI ota lääkettä. Mullakin on kaksi jotka on aina helposti ottanut kaiken ja yksi joka ei millään.
Hanuriinko antibiootitkin työnnät??
Vai sanot vaan, että ei voi mitään vaik on keuhkokuume tai keuhkoputkentulehdus, mun lapsi ei ota lääkettä. Sori.
Että joillain suppojen vastustajilla on tarve kirjoitella näitä "hanuriin työntämis" -juttuja? Onko asialinjalla pysyttely jotenkin mahdotonta?
Muuten, muitakin kuin särkylääkkeitä voidaan tarvittaessa antaa suppomuodossa.
mitä pahaa sen sanomisessa on? Antibiootteja ei taida suppona saada.
Meillä on ollut käytössä nestemäinen Panadol ja Pronaxen. Pronaxenissa on se hyvä puoli, että sitä tarvii antaa niin vähän. Panadolia pitää antaa melko paljon. Panadol on kuitenkin meillä laskenut kuumetta paremmin kuin Pronaxen ja lapsi tykkää sen mausta.
Suppojakin joskus yritettiin, mutta en saanut sitä pysymään lapsen pyllyssä, en tiedä kuinka syvälle se olisi pitänyt työntää ettei olisi pullahtanut saman tien ulos.
Pääasia varmaan kuitenkin, että on monenlaisia lääkkeitä, niin että kaikille löytyy joku sopiva.
Tässä siis suppokammoisten periaatteet lyhyesti:
1. Aina, ja joka tilanteessa, suun kautta otettava lääke on lapselle parempi ja miellyttävämpi, ja suppo huonompi ja epämiellyttävämpi, suorastaan traumaattinen.
2. Lääkäreidenkään (siis yhdenkään) mielestä suppoja ei pidä KOSKAAN käyttää. (Miksiköhän niitä sitten on myynnissä...? Ai niin, varmaan siksi että olisi tilaisuus lasten väärään lääkintään.)
Näistä tässä mainituista argumenteistahan voisi päätellä, että nämä äidit haluavat vain parasta lapselle. (Eivätkä vain tajua, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia kuin oma nicopetteri, joka kunnossa missä hyvänsä avaa suunsa innoissaan kun lääke lähestyy, pitää kaikkien lääkkeiden mausta, tai ellei pidä niin simsalabim! ymmärtää hämääntyä heti kun lääke on sekoitettu veteen, mehuun, maitoon, suklaavanukkaaseen tms, eikä muuten ikinä missään olosuhteissa sylje tai oksenna.)
Mutta ei! Jos lapsesi ei toimikaan edellämainitulla tavalla, väistämättä sinä tai lapsesi tai peräti molemmat olette aivan vääränlaisia! Jos lääkkeenanto ei suju, olet tehnyt sen väärin. Tai sitten olet huono kasvattaja, kun et ole saanut opetettua lapsellesi jo tämän vauvaiässä että EI SAA KOKEA PAHAA MAKUA EIKÄ SAA OKSENTAA, JA KUNNOLLINEN VAUVA JA LAPSI OTTAA LÄÄKKEET SUUN KAUTTA JA PISTE. Ja taivas varjelkoon mitä se teistä kertoo, jos lapsi selvästi pitää suppoa helpompana ja vähemmän epämiellyttävänä lääkkeenantomuotona...! Sehän ei ole edes mahdollista, kun litkuäidin perheessäkään ei niin ole. Ehei, kyllä kaikille lapsille lyhyt voidemainen kosketus pepussa on verrattoman paljon traumaattisempi kokemus kuin valmiiksi huonovointisena pahanmakuisen litkun pakkosyöttö ja oksentelu.
Eli jos litkuäidin lapsi kokee litkun miellyttävämpänä, on ihan pyhä velvollisuus suoda se hänelle, eihän lasta sovi kiusata. Mutta jos suppoäidin lapsi kokee supon miellyttävämpänä, kyseessä on vapaa kasvatus ja lapsi on viipymättä opetettava nielemään litkuja, koska muuten hän on hemmoteltu eikä koskaan tule oppimaan ihmistavoille.
Tästä voisi keksiä toiseen suuntaan samantyyppisiä provosoivia kysymyksiä kuin suppokammoisilta tulee, mutta jätetään nyt sentään väliin.
Muah! Loistava kirjoitus! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia varmaan kuitenkin, että on monenlaisia lääkkeitä, niin että kaikille löytyy joku sopiva.
Joo, kiitos tästä kommentista! Näinhän asia on.
En jaksa kaikkia kommentteja lukea kuin pintapuolisesti. Tämä tuntuu jostain syystä olevan suuria tunteita herättävä aihe. Outoa!
Voisimme noita tässä ketjussa mainittuja muita suun kautta otettavia lääkkeitä vielä testailla jossain vaiheessa. Jos vaikka löytyisi joku vauvalle maistuva. Joku ehdotti lääkkeen sekoittamista hedelmäsoseeseen. Noh, vauva on nirso myös soseiden suhteen ja todella harva niistä maistuu. En halua niitä viimeisiä maistuvia ruokia pilata oudolla sivumaulla, kun sitten ei seuraavalla kerrallakaan varmasti enää maistu.
Tai sitten menemme vain supoilla siihen asti, kunnes tablettien nieleminen onnistuu. Ainakin jos ne myös jatkossa tuntuvat tehoavan. Itselläni lapsuuteen liittyvissä lääkemuistoissa kamalin on se, kun joutui ottamaan sellaista kamalaa vaaleanpunaista antibioottilitkua. Joten sikäli ymmärrän vauvaa. Olen itsekin kokeeksi maistanut hänelle annettuja panadolia ja pamolia ja ne ovat kyllä todella järkyttävän makuisia.
-ap
No hanuriinhan ne supo työnnetään, mitä pahaa sen sanomisessa on? Antibiootteja ei taida suppona saada.
Sanotaankohan lääkärissäkin/pakkauksessa yhtä asiallisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko sit nestemäistä lääkettä laittaa maidon seassa meneen? Meillä on toiminut näin.
No hanuriinhan ne supo työnnetään, mitä pahaa sen sanomisessa on? Antibiootteja ei taida suppona saada.
Sanotaankohan lääkärissäkin/pakkauksessa yhtä asiallisesti?
Sillä oli joku obsessio perseisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvänmakuista kuten Calpol. Sitä lapset ottaa mielellään, monet haluaisivat vcaikkei ole sairas. Ja määrä on pieni, 2,5 tai 5 ml ihan pienelle. Se menee kaikille. Jos mammat vaatis, varmaan lääke saatais Suomeenkin. Sehän on ihan tvallinen parasetamoli.
on tosi vaikea otettava, kun on niin laimeaa (varmaan yliannostuksen välttämiseksi), että sitä pitää ottaa tosi iso annos. Tuollainen 5ml ruiskullinen on tosi hankala otettava ja puolet menee hukkaan leualle tai lapsi oksentaa pois. Parasetamoli on kyllä mahaystävällinen ja laskee kuumetta mutta on tutkitusti huono kipulääke eikä poista tulehdusoireita ja lisäksi yliannostoleranssi on todella pieni ja vakavaan maksavaurion riski on ihan todellinen, mm. Lääkärilehdessä oli juuri lasten parasetamolin aiheuttamista maksaongelmista artikkeli. Ibuprofeeni ja naprokseeni tässä mielessä paljon parempia; esim. tuota Pronaxen-mikstuuraa tarvii todella pienen määrän verrattuna Panadol-mikstuuraan ja auttaa tosiaan kipuun, kuumeeseen ja tulehdusoireisiin paremmin (esim. perinteisessä kuumeräkätaudissa, jossa päänsärkyä, lihaskolotusta, korvien tukkoisuutta ja kipua turvotukseen liittyen jne.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hanuriinhan ne supo työnnetään, mitä pahaa sen sanomisessa on? Antibiootteja ei taida suppona saada.
Sanotaankohan lääkärissäkin/pakkauksessa yhtä asiallisesti?
Sillä oli joku obsessio perseisiin.
Se hoitsujoukko. Sun sisälukutaito tai ymmärrys on keskivertoa heikompi jos tuo jäi sulle mieleen. Eiköhän siellä perseistä puhuttu ennen mun postaamaa viestiäkin kun nelisen sivua oli jo tuohtuneita mammoja kauhistelemassa tuota sanaa. :-) Sulla on vissiin sit obsessio perseestä puhuviin hoitsuihin?
suun kautta pelkkänä sellaisena niin sekoita sitä vaikka veden joukkoon? Tai maitoon? Tai muuhun vastaavaan? Yhtä tavalla se sinäkin vaikuttaa, laittaa tuttipullon/lasin pohjalle sen verran vähän, että koko satsi tulee juotua.
Meillä ei todellakaan suppoja käytetä, nestemäinen menee vallan mainiosti alas. Etenkin tuo panadol, suoraan putkilosta annetaan suuhun. Joskus olen supon antanut, mutta se oli yhtä itkua sen laitto niin totesin, etten todellakaan lähde väkisin kiusaamaan lastani, kun helpommallakin pääsee. Lisäksi apteekista juurikin suositeltiin nestemäistä, koska se vaikuttaa nopeammin ja nykyään erittäin hyvä tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lääkkeitä suun kautta pikkulapsena. Antibiootit oli pakko saada sisään, joten ne sitten annettiin niin, että toinen aikuinen piti lapsesta kiinni ja toinen pani lääkkeet ruiskulla väkisin poskeen (jotta lapsi ei saisi sylkäistyä sitä pois). Jos aikuinen oli yksin, laitettiin lapsi selälleen maahan ja aikuinen istui lapsen päällä niin, että tämä ei päässyt liikkumaan eikä heiluttamaan käsiään.
Niinpä sitten annoimme kipulääkkeet suosiolla suppoina, koska se oli paljon helpompaa ja lapsellekin miellyttävämpää.
Soseiden syömisten kanssa meillä ei ollut mitään ongelmia, mutta lääkkeet maistuivat lapsista niin pahoilta, että he tappelivat vastaan kaikin voimin.
Tilanne helpottui joskus 2,5 ikävuoden paikkeilla, kun lapsen ymmärrys kasvoi sen verran, että hän tajusi, että lääke pitää vain syödä, jotta paranisi. Siinä vaiheessa siirryimme kunkin kohdalla suun kautta otettaviin kipulääkkeisiin.
Minulle on itselleni laitettu sairaalassa kipulääkettä suppona 12-vuotiaana umpisuolenleikkauksen jälkeen, enkä kokenut sitä mitenkään epämiellyttävänä.
Miksi ihmeessä, jos se lääkkeen antaminen on vaikeaa suun kautta pelkkänä sellaisena niin sekoita sitä vaikka veden joukkoon? Tai maitoon? Tai muuhun vastaavaan?
Lapsi maistaa sen pahanmakuisen lääkkeen veden/maidon/jogurtin seassa, eikä suostu ottamaan sitä. Sen jälkeen on vain paljon entistä suurempi määrä litkua, joka pitäisi saada juotettua/syötettyä lapselle väkisin. Kipulääkkeiden kanssa tämä ei vielä ole niin kauheaa, koska kipulääkkeen voi hyvin jättää välistä. Mutta antibiootin kanssa tilanne on katastrofaalinen. Sen sijaan, että lapselle pitää syöttää väkisin 5 ml jotain antibioottia, pitääkin nyt saada menemään puoli lasillista litkua, jota lapsi ei halua lainkaan suuhunsa.
Meillä kumpikaan lapsista ei pystynyt oksentamatta ottamaan mitään nestemäistä lääkettä. Onneksi suun kautta otettavia antibiootteja on ollut vain toisella ja hänelläkin niin myöhään, että hän oli oppinut nielemään tabletin.
Me opetimme lapset mahdollisimman varhain nielemään tabletteja, jotta he saisivat ne tarpeen tullen alas. Harjoiteltiin pienillä vitamiinikapseleilla, kalaöljykapseleilla ja lopulta vitamiinitableteilla. Molemmat oppivat nielemään tabletin viisivuotiaana.
Toki sitä ennen oli vuosia, joiden aikana olisi oltu pulassa, jos olisi ollut lääkkeelle todellinen tarve. Kipu- ja kuumelääkkeitä on sitten laitettu suppoina, koska kuumeisen lapsen tahallinen oksennuttaminen ei oikein tunnu mielekkäältä, kun muutenkin pitää yrittää pitää huoli riittävästä nesteen saannista.
meidän 4v valitsee edelleen supon pahan maun sijasta. vaikuttaa nopeasti.
Se hoitsujoukko. Sun sisälukutaito tai ymmärrys on keskivertoa heikompi jos tuo jäi sulle mieleen. Eiköhän siellä perseistä puhuttu ennen mun postaamaa viestiäkin kun nelisen sivua oli jo tuohtuneita mammoja kauhistelemassa tuota sanaa. :-) Sulla on vissiin sit obsessio perseestä puhuviin hoitsuihin?
Vai että joukko =D. No mut hyvä että kolahti. Josko tulis kiinnitettyä omaan puhetyyliinsä hiukan huomiota.
...kun ei suun kautta otettavia lasten kipu- ja kuumelääkkeitä edes ollut markkinoilla. Sairaaloihin niitä tilattiin erikoisluvalla ulkomailta.
Nykyisin suositellaan ensisijaisesti suun kautta annettavia koska niiden imeytyminen on varmempaa ja USEIMMILLE lapsille ottaminen ilmeisen selvästi miellyttävämpää.
Mutta aina on ne poikkeukset. Jos teidän lapsella on kammo suun kautta annettaviin lääkkeisiin niin todetkaa ihan vain rauhassa että "onneksi on supot" ja käytätte niitä.
t. neuvolantäti
Ei se satu vauvaan, eihän vauva karju kivusta kakatessaankaan. Itsekin olen käyttänyt suppolääkitystä raskausaikana, kun oksensin koko ajan niin ei ollut hyötyä syötävistä lääkkeistä. Ei se tunnu miltään, sehän sulaakin pepussa niin nopeasti. Vauvani taas tykkää nestemäisestä panadolista ja haluais aina lisääkin.