Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oraalisuspensioiden hehkuttajat!

Vierailija
13.10.2012 |

Olemme kokeilleet vauvalle Pandolin nestemäistä kuumelääkettä muutaman kerran. Vauva kakoo, rimpuilee ja haraa vastaan kaikin voimin, koko suun ympärystä on täynnä tahmeaa ja pahanhajuista litkua ja kerran vauva myös veti ainetta henkeen, niin että rohinaa kesti pari tuntia itkujen säestyksellä.



Kerran koitimme myös veteen liotettavaa banaanin makuista tablettia (Pamol tms?), mutta sekään ei mennyt alas.



Olemme sitten luovuttaneet noiden litkujen suhteen, ja ruvenneet käyttämään suppoja, vaikka niiden annostelu onkin epätarkempaa, mutta ainakin ollaan kivut ja kuume niillä saatu pois. Täältä sitten menin lukemaan, että supot olisivat jotenkin sadistisia. o_O



Kysymys kuuluu: onko olemassa jotain vähemmän tahmeaa ja paremman makuista suun kautta annettavaa lääkettä? Mielestäni supon laittaminen on meidän tapauksessa vähemmän sadistista kuin noiden oraalisten lääkkeiden alas pakottaminen, mutta olen kuullut, että suposta ei välttämättä kaikki imeydy ja siten oikean annoksen saaminen on hankalampaa.

Kommentit (128)

Vierailija
41/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

käytän minäkin.

meillä meni nuorimmaisella maha niin järkyttävän veteläksi,ettei kiitos enää.ja hirveet ilmavaivat sai.

Vierailija
42/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

suut auki odottaa annosta ja kinuaa lisää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toiselle lapsellemme joudumme antamaan särkylääkkeet suppoina, koska nestemäisten lääkkeiden antaminen on ollut hänen kanssaan aina samanlaista taistelua mitä ap:kin kuvaili. Toinen lapsemme taas ottaa nestemäiset lääkkeet ihan hyvin, joten hänen kohdallaan käytämme niitä.



Tärkeintä lienee se, että lapsi saa tarvitsemansa määrän tarvitsemaansa lääkkettä. Jos se ei suun kautta syystä tai toisesta onnistu, niin en näe mitään syytä, miksi noita suppoja pitäisi välttää kuin ruttoa. Siksihän tuollainen lääkkeenantomuoto on olemassa, että joissain tapauksissa (joskus jopa lääkärin suosituksesta) sitä tarvitaan.



Älä siis ap turhaan stressaa. Äläkä varsinkaan säikähdä noita juttuja, joissa supon antamisesta puhutaan jonain kauheana lasta traumatisoivana toimena. Voit laittaa ne suoraan mappi ö:hön. Käytä ihan hyvällä omallatunnolla sitä lääkkeenantomuotoa, jonka koet lapsellesi parhaaksi ja vähiten stressaavaksi. On se sitten nesteeseen liuotettu pilleri, jokin valmis "litku" tai suppo.

Vierailija
44/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainakin vauvojen supot ovat mielestäni potilaaseen nähden aika isoja, eli jos siihen vertaat niin minkä kokoinen se suppo on joka on aikuiselle tarkoitettu?


kovin iso ole kun vertaan sitä vauvani peppureikään. Se on myös voidemaisen pehmeä ja liukas, solahtaa sisälle helposti ja voimaa käyttämättä. Lapsi ei ole reagoinut sen asettamiseen millään tavalla.

(Ja ei, en ole anaalilääkinnän sitkeä kannattaja vaan ostan seuraavaksi meillekin oraaliliuosta. En myöskään mittaa kuumetta vauvan pepusta. Ajattelin kuitenkin käyttää suppopaketin loppuun kun se nyt on tullut ostettua.)

Vierailija
45/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

silloin ei ollut muita vaihtoehtoja, mutta miksi sinne takapuoleen on pakko jotain tunkea, kun muitakin vaihtoehtoja on??



Eiköhän nuo supotkin tule tulevaisuudessa kuulumaan samaan kastiin kun vaikka lobotomia, ihan turha toimenpide.

Vierailija
46/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eiköhän noi supot ole jäänteitä siltä ajalta kun muita lääkkeitä ei ollut tarjolla, silloin ei ollut muita vaihtoehtoja, mutta miksi sinne takapuoleen on pakko jotain tunkea, kun muitakin vaihtoehtoja on??

Eiköhän nuo supotkin tule tulevaisuudessa kuulumaan samaan kastiin kun vaikka lobotomia, ihan turha toimenpide.

En kyllä kutsuisi "jäänteiksi" lääkkeenantomuotoa

- jota yhä myydään varmaan kaikissa apteekeissa ja

- joka on monelle (ei siis vain vauvalle tai pikkulapselle) se ainoa tapa saada lääke elimistöön, kun mikään muu ei mene kurkusta alas (tai saattaa mennäkin alas mutta tulee melkein samantien oksennuksen mukana ylös)

Miten joidenkin tuntuu olevan täysin mahdoton tajuta, että kaikki eivät osaa tai pysty ottamaan särkylääkkeitä suun kautta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoisella meni vauvana supot tuosta vaan, siis pysyivät pepussa.Kun kasvoi taaperoksi siirryttiin Pamol F:ään ja sen nieleminen oli helppoa.Viime aikoina on käytetty nestemäistä, että tabletteina Panadolia ja Buranaa sekä Pronaxenia leikkauksen jälkeen. Kuopukselle ei saa nestemäistä Panadolia millään pysymään suussa, kun vauva kuolaa sen pois, vaikka ottaakin sen hyvin lusikasta tai ruiskusta. Suppoja ostin, mutta niidenkin laittaminen taidetta, sillä pinnistää ne ulos. Loppujen lopuksi onnistuu. Vauvoille vaan on keskinkertaista vaikeampaa antaa kipulääkitystä, eikä muutamasta itkusta kannata huolestua.

Vierailija
48/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eiköhän noi supot ole jäänteitä siltä ajalta kun muita lääkkeitä ei ollut tarjolla, silloin ei ollut muita vaihtoehtoja, mutta miksi sinne takapuoleen on pakko jotain tunkea, kun muitakin vaihtoehtoja on??

Eiköhän nuo supotkin tule tulevaisuudessa kuulumaan samaan kastiin kun vaikka lobotomia, ihan turha toimenpide.

En kyllä kutsuisi "jäänteiksi" lääkkeenantomuotoa

- jota yhä myydään varmaan kaikissa apteekeissa ja

- joka on monelle (ei siis vain vauvalle tai pikkulapselle) se ainoa tapa saada lääke elimistöön, kun mikään muu ei mene kurkusta alas (tai saattaa mennäkin alas mutta tulee melkein samantien oksennuksen mukana ylös)

Miten joidenkin tuntuu olevan täysin mahdoton tajuta, että kaikki eivät osaa tai pysty ottamaan särkylääkkeitä suun kautta?

Meillä taapero oksentaa aika herkästi kun kuume nousee (olen itse samanlainen), joten suun kautta annettavat lääkkeet ovat yleensä tulleet ylös.

Siksi käytän hänellä suppoja. Näppärä laittaa ja ovat tähän mennessä pysyneet sisälläkin.

Muistan, kuinka minullekin on laitettu suppoja muksuna eikä se tuntunut yhtään pahalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/128 |
15.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


että kirjoittaja on yksi ja sama joka kerta? En löytänyt nimimerkkiä tuolle kirjoittajalle, eli mistä tiedät että yksi ja sama kirjoittaja?

Vierailija
50/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

laitatteko suppoja vielä esim.10v:lle, vai oppivatko jossain vaiheessa laittamaan itse?



Mites sitten muut lääkkeet? pyydättekö antibiootitkin suppoina vai eikö niiden nieleminen tuota ongelmaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

laitatteko suppoja vielä esim.10v:lle, vai oppivatko jossain vaiheessa laittamaan itse?

Mites sitten muut lääkkeet? pyydättekö antibiootitkin suppoina vai eikö niiden nieleminen tuota ongelmaa?

Vierailija
52/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu toki ovat moninkertaisia kooltaan vauvojen verrattuna, ei tunnu pahalta, nehän ovat rasvaisia.

Keskenmenon kaavintojen jälkeen olen aina saanut supon sairaalassa.

Lapsille olen käyttänyt suppoja, kunnes osaavat niellä tabletin.

Täytyy osata ajatella ja käsitellä asia asiana eikä sotkea mielikuvituksen villejä harhoja sinne minne ne eivät kuulu!

ps. en näe asiassa mitään seksuaalista, enkä edes harrasta anaaliseksiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

laitatteko suppoja vielä esim.10v:lle, vai oppivatko jossain vaiheessa laittamaan itse?

Mites sitten muut lääkkeet? pyydättekö antibiootitkin suppoina vai eikö niiden nieleminen tuota ongelmaa?

... niin huomaat, että monet kirjoittajat ovat sanoneet käyttäneensä suppoja vauva- ja/tai pikkulapsivaiheessa eli yksinkertaistaen sanottuna siinä vaiheessa, kun lapsi on vielä niin "höntti", ettei hän suostu ottamaan (rimpuilee, sylkee, puklaa tms.) lääkettä suun kautta, ja siirtyneensä johonkin toiseen lääkkeenantomuotoon kun se on käynyt lapsen kasvettua mahdolliseksi. Jotkut ovat toki kertoneet joutuneensa antamaan (tai ottamaan itse) lääkkeen myöhemmässäkin vaiheessa suppomuodossa esim. oksentamisen vuoksi.

Mikä tässä suppoasiassa on niin vaikeaa ymmärtää? Eihän siinä ole mitään sen kummenpaa kuin että joskus suppo yksinkertaisesti on helpoin ja toimivin tapa saada se tarvittava lääke (on se sitten kipulääke tai jokin muu) elimistöön. Piste.

Vierailija
54/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sellaista kuin Paracetamon Actavis. Se on nestemäistä paracetamolia, mutta ei sellaista tahmeaa mitä Panadolin nestemäinen versio. Meillä 2v on kieltäytynyt Panadolista ja Pamon Fstä juuri noin kuvailemallasi tavalla, mutta tuon olen saanut huijattua mehun mukana. Alkuun otti sen ihan ruiskustakin. Burana meillä menee ihan hyvin, mutta välillä on pakko antaa myös toista lääkettä kovan kuumeen takia ja Pronaxen ei laske kuumetta kovin hyvin (eikä saa antaakaan Buranan kanssa).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ParacetamoL Actavis. ;D

Vierailija
56/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

onneksi niin vähän ettei tarvii lääkkeitä antaa kuin 1-2krt vuodessa ja silloinkin jos yksi saa lääkettä, ovat muut vieressä kinuamassa että hekin haluavat :D

Vierailija
57/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan mieluummin suun kautta otettavaa lääkettä. Helpompaa annostella tarkasti kilojen mukaan, imeytyy paremmin ja kivunlievitys on siten parempi. Supot eivät välttämättä imeydy kaikilla kovin hyvin. Jotkut vaan haluavat niitä väen väkisin tunkea, kuten hoitajaystäväni, joka on saanut koulutuksensa 20 vuotta sitten, eikä ikinä lue mitään eikä takuulla muuta toimintatapojaan...



Pamolin voi liuottaa pieneen nestetilkkaan ja sekoittaa esim. hedelmäsoseeseen tai jugurttiin. Samoin Panadolin ja Buranan (nestemäiset siis). Syöttää ihan normaalisti sitten lusikalla. Jos antaa suoraan suuhun, yleensä kehotetaan pantamaan ehkä kolmessa erässä niin, että se annetaan poskeen. Tällöin sitä ei vahingossa mene henkeen eikä tarvitse hädissään nieleskellä.



Itselläni on kaksi lasta ja aina onnistunut lääkkeiden antaminen, oli sitten särkylääkettä tai antibioottia.



Tässä vielä linkki niille, jotka eivät halua siirtyä nykyaikaan millään, eivätkä lievittää lapsensa oloa parhaalla mahdollisella tavalla:



http://www.itsehoitoapteekki.fi/Ajankohtaista1/Tiedotteet/Pienen-lapsen…

Vierailija
58/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on kaksi lasta ja aina onnistunut lääkkeiden antaminen, oli sitten särkylääkettä tai antibioottia.

mut ei auta meitä joiden lapsi EI ota lääkettä. Mullakin on kaksi jotka on aina helposti ottanut kaiken ja yksi joka ei millään.

Vierailija
59/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on kaksi lasta ja aina onnistunut lääkkeiden antaminen, oli sitten särkylääkettä tai antibioottia.

mut ei auta meitä joiden lapsi EI ota lääkettä. Mullakin on kaksi jotka on aina helposti ottanut kaiken ja yksi joka ei millään.

Vai sanot vaan, että ei voi mitään vaik on keuhkokuume tai keuhkoputkentulehdus, mun lapsi ei ota lääkettä. Sori.

Vierailija
60/128 |
13.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikamoista taiteilua lääkkeen antaminen. Pitää olla kaksi aikuista. Toinen pitää sylissä ja toinen annostelee ruiskulla lusikkaan ja antaa vauvalle. Aika hyvin on saatu menemään. Suoraan ruiskulla ei onnistu millään.



Esikoiselle käytin suppoja, kun en tajunnut, että on noita nestemäisiäkin lääkkeitä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä neljä viisi