Kysymys (seurassa) hiljaisille?

Välttelenkin tilanteita joissa on muita ihmisiä ja viihdyn parhaiten yksikseni kotona.

kun muut puhuvat, se on minusta vapauttavaa, sillä silloin minun ei tarvitse. Pystyn puhumaankin, mutt apidän sitä ikävänä ja vaivalloisena velvollisuutena.

Erityisesti en voi sietää alkoholipitoisia illanviettoja.

Päälle puhuminen on hyyyyyyyyyyyvin hermoja kiristävää..

Tykkään kuunnella muiden juttuja.

ihmiset eivät edes tajua, miten paljon me hiljaiset kuulemme. Ja miten paljon käytämme kuulemaamme hyväksi.

Kuuntelen kyllä yleensä ja olen sikäli ihan mukana vaikken pahemmin mitään sanokaan.



Siitä olen samaa mieltä, että päälle puhuminen on tosi ärsyttävää. Se on varmaan yksi syy miksi olen isommissa porukoissa hiljainen. Mua ei kiinnosta alkaa huutamaan kilpaa että saisin oman asiani sanotuksi.

Meidän työporukassa on yksi sellainen joka kommentoi ihan jokaikiseen asiaan ja todella kuuluvalla ja tarmokkaalla äänellä.



Nauraa joka väliin ja keimailee ja keikistelee. Hänestä kyllä puhutaan "hyväntahtoisesti" takanapäin, että onpas mahdoton tapaus :)



Ihan ihmeellinen tyyppi. Taitaa ärsyttää useimpia meistä, myös niitä jotka eivät itsekään mitään hiljaisia hissukoita ole.



siis mieluummin olen hiljainen kun tuollainen "yleinen puheen aihe".

Jos on tylsä juttu, niin voihan sitä vähän mietiskellä omiaan.