22 vuotias tyttäreni on raskaana. Mitä teen?

Aika moni on äiti 22vuotiaana

Taidat olla se sama provovouhkaaja joka mesoaa täällä milloin mistäkin aiheesta joka liittyy siihen, mihin 22-25-vuotias on liian nuori.

Aika väsynyttä settiä jopa häneltä...

ja tämä on provo.



Minun tyttäreni on 24-vuotias ja odottaa neljättä lastaan.



Onnea

Taidat olla se sama provovouhkaaja joka mesoaa täällä milloin mistäkin aiheesta joka liittyy siihen, mihin 22-25-vuotias on liian nuori. Aika väsynyttä settiä jopa häneltä...

Ainoa mitä voit tehdä on sanoa: "Onneksi olkoon!



Typerät mielipiteesi voit pitää omana tietonasi.

T. 41-vuotiaana viidennen lapsensa saanut (26v ensimmäisen), jolla ei ole nykyään yhtään sen enempää valmiuksia kuin 15-vuotiaana.

Ei tullut mieleenkään etten olisi ollut kypsä kumpaankaan hommaan.

Tuet häntä

Nautit isovanhemmuudesta

Kyllä se siitä

lapsihan se on itsekin vielä. yrittäisin jutella ja udella, että onko se nyt aivan varma. Kertoisin, ettei se arki iisiä tule olemaan.



Abortti tuossa vaiheessa olisi ihanteellinen vaihtoehto, mutten silti sanoisi sitä lapselleni ääneen. Vihjaisin siihen suuntaan, mutta en käyttäisi suoria sanoja.

Ja silti varmaan olisin pitänyt lapsen. Asuin kuitenkin sillon jo miehen kanssa yhdessä vakiintuneessa suhteessa ja asiat ok.

Miksi ei olisi kykenevä huolehtimaan lapsesta? Oletko epäonnistunut kasvatuksessasi? Tiesitkö että hyvin monessa maassa lapsia saadaan yleisesti jo nuorempanakin?

Hankit tietysti rullakelkan ja ainotossut, olethan sentään mummoiässä.

lapsihan se on itsekin vielä. yrittäisin jutella ja udella, että onko se nyt aivan varma. Kertoisin, ettei se arki iisiä tule olemaan.

Abortti tuossa vaiheessa olisi ihanteellinen vaihtoehto, mutten silti sanoisi sitä lapselleni ääneen. Vihjaisin siihen suuntaan, mutta en käyttäisi suoria sanoja.

22v lapsi itsekin? Aika monella on tuohon ikään mennessä tarvittavat koulut käytynä, ollaan töissä ja asutaan omillaan. Täysi-ikäisyys vanhojenkin normien mukaan olisi saavutettu jo 21-vuotiaana. Nykynormien mukaanhan 22v on ollut jo sen neljä vuotta virallisesti "aikuisten kirjoissa".

Miten ihmeessä näet yleensäkään abortin "ihanteellisena vaihtoehtona"? Vaikka olenkin sitä mieltä, että aborttioikeus on hyvä juttu, en todellakaan ymmärrä tällaista ajattelua.

sinä sen sijaan vaikutat epäkypsältä mummoksi. Lapsi parka.



Itse sain esikoisen 21-vuotiaana ja hyvä tuosta on kasvanut vaikka ensimmäiset vuodet olin totaali yh, kun pojan 31-v "isä" ei ollut kypsä vanhemmuuteen.

22 vuotias tyttäreni on raskaana. Mitä teen?

Kannattaa viimein rohjeta kertomaan kukkasista ja mehiläisistä.

25 ikävuoteen asti. Mielestäni täysi-ikäisyyden rajan pitäisi olla entinen 24 vuotta.



22-vuotias on hyvin kypsymätön äidiksi vielä. (Tosin jonkun rapajuopon se pelastaa katuojasta, kun saa lapsen.)



Jos joku saa lapsen 22-vuotiaana, hän tarvitsee vielä paljon tukea lapsenhoitoon, siis lähinnä henkistä.

Minun äitini sen teki kun olin 23-vuotias ja raskaana. Hän jauhoi ja jauhoi kuinka elämäni tulee menemään pilalle lopullisesti jos opinnot jää nyt kesken ja jos yksinhuoltajaksi ryhdyn (isä oli ilmoittanut häipyvänsä kuvioista jos en tee aborttia). Lopulta minä päädyin siihen että ok, ehkä tosiaan on joskus parempi aika tehdä se lapsi, vaikka jossain taustalla omatunto huusi että teen väärin.



Minä olen katunut tuota aborttia siitä asti :( Tai en ihan heti, välittömästi teon jälkeen tunsin helpotusta, että elämä voi jatkua kuten ennenkin. Mutta vähitellen aloin ymmärtää, että ei nykyaikana sillälailla elämä pilalle mene "yksinäisestä lapsesta". Opintoja hoisivat yliopistolla monet vaikka oli lapsi. Töissä voi käydä kuten muutkin. Olisin ollut ihan kypsä henkisesti lapsesta huolehtimaan. Sitten se mies vielä jätti vaikka teinkin sen abortin, löysi toisen hauskemman biletyskaverin. Ja mulle sitä ei tullut sitten koskaan sitä parempaa aikaa tehdä lasta, koska en löytänyt kumppania. Yhtäkkiä sitä huomasi että hups, ikää on neljäkymmentä ja olen yhä sinkku, ja heittänyt kantamani lapsen elämän.

Ehkä vielä ehtisit yhden lapsen saada.

25 ikävuoteen asti. Mielestäni täysi-ikäisyyden rajan pitäisi olla entinen 24 vuotta.

22-vuotias on hyvin kypsymätön äidiksi vielä. (Tosin jonkun rapajuopon se pelastaa katuojasta, kun saa lapsen.)

Jos joku saa lapsen 22-vuotiaana, hän tarvitsee vielä paljon tukea lapsenhoitoon, siis lähinnä henkistä.

Ikävä tuottaa sinulle pettymys.

Mä sain esikoisen 22-vuotiaana ja nyt olen 24-vuotias ja viimeisilläni. En ole kertaakaan tarvinnut henkistä saatikaan fyysistä apua lapseni kanssa. Joten jospa et nyt yleistäisi ihan niin älyttömästi.

Ja mitä ap:n tilanteeseen tulee, et voi tehdä muuta kuin onnitella ja olla onnellinen tyttäresi puolesta ja onnellisen siitä, että sinusta tulee isovanhempi.

25 ikävuoteen asti. Mielestäni täysi-ikäisyyden rajan pitäisi olla entinen 24 vuotta.

22-vuotias on hyvin kypsymätön äidiksi vielä. (Tosin jonkun rapajuopon se pelastaa katuojasta, kun saa lapsen.)

Jos joku saa lapsen 22-vuotiaana, hän tarvitsee vielä paljon tukea lapsenhoitoon, siis lähinnä henkistä.

Minä olen saanut lapseni 19- ja 21-vuotiaana enkä ole tarvinnut kyllä keneltäkään mitään ihmeempää tukea lastenhoitoon. En varsinkaan henkistä, käytännön apua olen toki lapsen isältä saanut koska samassa taloudessa asumme ja hän on huolehtiva hyvä isä. Yksinkin olisin kyllä pakon edessä pärjännyt.

Ei siihen lasten hyvään hoitoon mitään viimeiseen asti valmista aivojen loogisen ajattelukyvyn kehitystä tarvita. Ihan riittävän kehittyneet ne aivot täysi-ikäisellä on siihen että pystyy hyvin lapsen hoitamaan. Ja vaistot kyllä herää jo nuorenakin, sellaiset joilla tunnistaa mitä lapsi tarvitsee ja miten hänen kanssaan ollaan. Toki on ihmisiä jotka ei olisi parikymppisenä kypsiä äideiksi mutta toisaalta on niitä kolmikymppisiäkin jotka ei ole. Riippuu ihmisen henkisestä tasapainoisuudesta ja siitä miten suhtautuu raskauteen ja lapsiperhe-elämään, esim. kokeeko sen romuttavan nuoruuden ja olevan rajoittavaa, vai hyväksyykö täysin tilanteen.

En minä kyllä vieläkään ymmärrä, miten nyt 32-vuotiaana olisin jotenkin parempi äiti kuin olin 19-vuotiaana. Sama ihminen minä olin ja olen, ja yhtä lailla kun se oma vauva siinä sylissä on, sitä kohtaan syttyy sellainen rakkaus että sen takia kääntäisi vaikka maat ja taivaat ympäri jos tarve olisi, olipa ikä mikä hyvänsä.

Onneksi hänelle ei kukaan tullut puhumaan abortista, eikä hän myöskään itse edes harkinnut mitään sellaista.

Olen kauhuissani. Ei parikymppisellä ole valmiuksia ottaa vastuuta mistään, hädin tuskin edes itsestään. Miten saisin puhuttua tytön tekemään abortin?