Lue keskustelun säännöt.
Kyllä minun mielestäni kunnon kännit silloin tällöin on paras rentoutumismuoto !
22.10.2012 |
Olen ihan tavallinen 33-vuotias nainen, koulutettu, vakituisessa päivätyössä oleva, kahden ihanan pojan yh-äiti.
Erosta aikaa 5 vuotta, yksi reilun vuoden suhde tänä aikana on ollut mutta en oikeastaan edes kaipaa kumppania.
Ero on hoidettu kumppanin pettämisestä huolimatta hyvin, kävin terapiassa kaksi vuotta ja olen sen asian kanssa jo sinut. Samoin lapset voivat hyvin.
Parasta on mielestäni hyvien ystävien kanssa, hyvässä seurassa naukkailla sidukkaa ja miksei väkevämpiäkin, nauraa, hihitellä, kuunnella musiikkia ja käydä baarissa tanssimassa niin että tyrät rytkyy !
Olen enemmän tai vähemmän kännissä joka kerta, se on vaan paras rentoutumiskeino :)
Teen tämän vain ja ainoastaan silloin kun lapset on isällään enkä ole tästä koskaan huonoa omaa tuntoa ottanut.
Eihän tästä kukaan kärsi - päin vastoin, itse jaksan paremmin kun tiedossa on aina jotain mukavaa kemutusta tms. :)
Eli mikä ihmeen haloo on äiti-ihmisten juomisesta tai baarissa käymisestä jos se on hallittua eikä haittaa esim. lapsia?
Kommentit (7)
...tämä ilmaisu "kunnon känni". Kun suomalaiselle jokin on "kunnon", se on tuttua ja turvallista, rehtiä ja hyvää. On kunnon talvi, ja kunnon mies syö kunnon pihvin ja ottaa kunnon löylyt.
Paljon kertoo suomalaisten alkoholiasenteista, että myös itsensä ihan örvelöksi ryyppääminen on "kunnon". Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli siis tuolloin kymmenen vuotta sitten... nyt on ikä tehnyt tehtävänsä, mutta muistan kyllä että kunnon känni oli jotain todella loistavaa. nyt on valitettavasti krapula semmoinen ettei enää pysty, vaikka haluaiskin...
voi viedä viikonkin. Se on myrkytystila, tiesithän?
paras rentoutumiskeino on kunnon lenkki. Onhan se pieni kännääminen muutaman kerran vuodessa ihan kivaa, mutta siitä tulee tunkkainen olo, joka kestää monta päivää. Yhden yön valvomisestakin tulleesta univelastakin toipumiseen menee viikko, ja varsinkin se seuraava päivä menee täysin hukkaan, ei jaksa yhtään mitään. Eri juttu joskus parikymppisenä, mutta ei kiitos enää.
Meillä on yt:t päällä duunissa ja on ahdistanut sen takia jo viikkokausia, varsinkin kun minulla ei tällä hetkellä ole oikein töitä joten koen suurta uhkaa joutua pois. Olen stressannut tätä niin että unet on mennyt, olen jo suunnitellut miten myyn auton ja menen kaupungin vuokrakämppäjonoon jne ja ihmetellyt miten pärjään kun en kuulu työttömyyskassaan eli tipun peruspäivärahalle...
No perjantaina soitti ex-mies ja pyysi baariin. Minäpä pitkästä aikaa lähdin. Temmottiin kunnon kännit ja juteltiin, ja humalan noustessa tuli "velat muuttuu saataviksi" -fiilis, ihana keveä tunne että kaikki selviää ja vaikka asiat menisikin päin vittua niin väliäkö sillä, elämä jatkuu. Lauantaina oli kaamea darra, mutta eipä sitten silloinkaan tullut mietittyä yt:itä ja työttömyysuhkaa kun huutoyrjösi sisälmyksiään ulos iltapäivään. Nytkin vielä on sellainen rennon välinpitämätön olo, ja sain pitkästä aikaa nukuttua kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se päivänselvää! Itsellä on ollut vuosien tauko baarissa käymisestä. Krapulat migreeneineen morkkiksineen oli tuolloin ihan kauheita! Mutta tadaaaaa, vuosien tauon jälkeen on taas elimistö palautunut... tai jotain... ? Ei tule enää sellaisa ihan järkkyjä krapuloita. Tämähän on kuin nuorena tyttönä, ja viinikin maistuu taas hyvältä!
Tsin tsin, kyllä vaan silloin tällöin auttaa kun vähän viihteellä käy :)
Jos on esim. stressiä ja sen vuoksi uniongelmia, niin kunnon darrassa ei yleensä sellaisista jaksa stressata ja näinollen saa paremmin nukuttua. Ei siis känniyönä vaan sitä seuraavana.