Lue keskustelun säännöt.
Eskari-ikäisen erikoiset maneerit ja jatkuvasti lisääntyvät pelot, voivatko liittyä Aspergeriin?
10.10.2012 |
Kävelimme tänään kotiin päiväkodilta ja vieressä oli autotie, jolla kulki melko tiheästi autoja n. neljääkymppiä. Poika käveli ensin suht normaalisti mutta jokaisen auton kohdalla alkoi vääntelehtimään ja yhdessä vaiheessa meinasimme molemmat kaatua, kun tuli useampi auto peräkkäin ja lapsi vaan vääntelehti, tällä kertaa vieläpä pyöräilijöiden puolelle jalkakäytävältä. Otin asian puheeksi ja pyysin ottamaan huomioon myös pyöräilijät sekä autoilijat, joita epävarmasti vaappuva lapsi parin metrin päässä varmaan ihmetyttää (siis että tuleeko tielle vai ei). Lapsi alkoi inttämään tuohtuneena että ei kun hänen on PAKKO tehdä jotain aina silloin kun auto ohittaa...ei näyttänyt olevan kyse leikistä, niin tuimana oli asian suhteen ja säpsähteli autoja jatkuvasti (tekee tätä kyllä muutenkin, yleensä tahtoo kulkea mahd. kaukana autotiestä).
Kotona sitten ei uskaltanut tulla illemmalla luokseni olkkariin, koska käytävällä ei ollut valoa. Ehdotin, että laittaa itse valon päälle, mutta pudisti vaan päätään ja katseli minua eteisestä. Tämäkin on toistunut viime aikoina; "en voi mennä tilaan x, koska on pimeeää". Sitten kun pääsi olkkariin avustuksellani, verhoissa olevat kuviot pelottivat ja ne olisi pitänyt ottaa alas. Noista verhoista on sanonut minulle melkein päivittäin, ihan tavalliset kuvioverhot kyseessä (ei mitään psykedeelisiä kuvioita tms.).
Lapsella on muitakin erikoisia käytösjuttuja, jatkuvasti tulee lisää käytöstä, jossa on jokin ehto: kun on minun kanssani, haluaa syödä oranssin ksylitolipastillin. Isänsä kanssa valkoisen. Rutiinit ovat elintärkeitä ja niistä poikkeaminen, edes puheissa, on hänestä raivostuttavaa. Kuitenkin alkaa usein itse tekemään jotain ihan muuta kuin pitäisi, esim. kun on aika pukea päälle, alkaa hädissään järjestämään vaikka kirjahyllyään ja selittää kiihtyneenä että hänen täytyy ensin tehdä tämä loppuun.
Päivärytmi on ollut sama nyt viimeiset vuodet, mutta vieläkään lapsi ei tajua vuorokaudenaikoja eikä kellosta mitään (opettelusta huolimatta).
Onko linjoilla AS-lasten äitejä, kuulostaako yhtään tutulta?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tourettea on lähisuvussa, mutta lapsella ei ole samanlaista nykimistä mitä tällä henkilöllä. Aspergeria on myös, mutta en tiedä siitä kamalasti kun en ole tekemisissä tämän sukulaisen kanssa.
Liittyykö omaehtoisuus kumpaankaan?
T: Ketjun aloittaja
ei voi mitään. Ei siis pakkoajatuksia tai pelkoja kuvioita kohtaan tms.
meillä poika kertoi ajattelevansa kaikista naisista, että minkälaiset tissit sillä on. Kuulostaa naurettavalta, mutta alkoi jo ahdistaa, kun lapsi kertoi, ettei voi sille mitään, että ajattelee niin. Välillä suhtauduin kuin en olisi kuullutkaan, kun mainitsi asiasta. Välillä saatoin sanoa, että lopeta ja ajattele vaikka jotain muuta, mihinhän hän on menossa tms. Nuo lapsen ajatukset ahdistivat suunnattomasti meitä vanhempia. Tuo pakkoajatusten aika meni varmaan ohi n. kuukaudessa.
Nyt lapsi on kolmannella luokalla. Koulu on mennyt koko ajan hyvin: ysejä ja kymppejä, oppimiseen liittyvät asiat todistuksessa kaikki erinomaisia. Haastetta taas on ollut yhteisten sopimusten noudattamisessa ja työrauhan antamisessa muille. Pulpetissa istuessaan hänellä on ollut tämän syksyn pehmuste pepun alla, ilmeisesti sellainen adhd-alusta.
Nyt hänellä ei ole ilmeisesti mitään pakkoajatuksia ollut tuon eskarivuoden jälkeen. Hän on kuitenkin välillä ihan kiinni jossakin asiassa: se voi olla taskukirjojen lukemista, salakerho-juttuja. Huone on yleensä siisti, hän haluaa, että tavarat ovat paikallaan. Onneksi takki jää useimmiten eteisen lattialle ja kengät sikin sokin. Ja todellakin onneksi, ihan kaikki ei voi lapsella olla pielessä.
Onkohan meidän lapsella mahdollisesti asperger? Olisin kiitollinen, jos joku sellainen kommentoisi, jolle asperger tms on tuttu
Ei kuulosta tutulta. Esim. vuorokaudenajat ja kellonajat osannut ties kuinka varhain, ainakin 4-vuotiaasta kellon. Ei ole pelännyt noin, mutta pelkäsi ääniä pienenä, ei tuossa iässä.
Kuulostaa siltä, että hän yrittää noin hallita elämäänsä. Hän on pieni ja paljon kaikenlaista elämässä, ja tuo on ainut keino hänelle hallita maailmaa. Se ehkä on tuttua, että lapsi ei luota siihen, että aikuiset kykenevät huolehtimaan, niin että hänen ei tartte kehittää tommosia juttuja tunteakseen olonsa turvalliseksi.
Onko mitään muuta? Esim. että jumittaisi eli hokisi samaa asiaa koko ajan, kyselisi samoja asioita koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla jotain ihan muutakin kuin autismin kirjon piirteitä. Lapsilla on usein pelkoja ja pakkotoimintoja ja -ajatuksia. Tuollaista voi toki olla myös as-lapsella, mutta erittäin paljon todennäköisempää on että kyse on jostain muusta, todennäköisesti ohimenevästä. Ei silti ole huono idea lähteä selvittelemään asiaa jos kovasti vaivaa. Mutta useimmilla lapsilla on jossain kehitysvaiheessa jotain pakkotoimintoja.
aspergerilta ja toisaalta lapsille ominaiselta pakkokäyttäymiseltä, joka jää iän myötä pois. Nuo aspergeroireet tosin vaikuttavat aika voimakkailta, että menisin hakemaan apua. Ymmärsin, että teillä ei ole mitään diagnoosia?