Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Taaperoimettäjät hoi!

Vierailija
10.10.2012 |

Onko täällä taaperoimettäjiä? Minkä ikäinen lapsesi on? Kuinka kauan aiot vielä imettää? Onko vieroittaminen käynyt mielessäsi? Oletko välillä väsynyt imetykseen? Mikä saa sinut silti jatkamaan?



1v.1 kk tissilapsen äiti mielenkiinnolla odottaa vastaustasi! :)

Kommentit (53)

Vierailija
1/53 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

itseäni taaperoimettäjäksi, mutta muut voi varmaan kutsuakin...



Lapseni on saman ikäinen kuin sinulla. Olen ajatellut imettää 2-vuotiaaksi, ellei lapsi itse lopeta aiemmin. Ei ole käynyt mielessä. En ole väsynyt, minulle imetys ei ole mitenkään hankalaa tai väsyttävää, en sitä edes hirveästi ajattele. Imetän kerran aamuyöllä ja päivällä aina sopivan tilaisuuden tullen. Lapsi ei juo muuta maitoa - vettä kylläkin - joten pyrin antamaan päivällä rintaa väh. 3 kertaa. Joskus lapsi pyytää itse kun on paha mieli tai olen esim. ollut pitempään poissa. Yleensä lapsi sanoo silloin nännännännää ja saattaa taputtaa kädellä rintaa.

Vierailija
2/53 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kolmatta 4 vuotta. 1,5-2 vuoden iässä imetyskerrat voi muutenkin harventaa esim aamuin illoin tapahtuviksi, että ei se enää niin rasittanut.



Pätin nuorimmaisen kohdalla nauttia imetyksistä johtuen isommista rinnoistani mahdollisimman kauan. Uutta tulokastakaan ei ollut suunnitteilla. Lapselle halusin tietty suoda myös vapauden imeä niin kauan kuin haluaa.



Vihdoin 4 v synttäreiden lähestyessä kysyin, että aikooko jatkaa kauankin imemistä, kun moni lopettaa neljä vuotiaana (päästä keksimäni juttu, jos hänkin haluaisi näin lopettaa). Lapsi pohti ja totesi, että hänkin lopettaa neljä täytettyään. Aika hyvin päätös pitikin heti synttäreiden jäkeen. Otti maitoa vielä muutaman kerran jopa parin viikon taukoja pidellen ja sitten loppui imetys lapsen omalla päätöksellä.



Viimeisin imetys oli siis paras, koska lapsi sai itse päättää vierottautumisetaan pienen ohjailuni tuella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/53 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Imetän 1v3kk ikäistä. En ole mitään tiettyä aikaa päättänyt, vaan jatkan niin pitkään kun imetys on molemmille miellyttävää, en nyt varmaan jatka kuin kaksivuotiaaksi. On se vieroitus käynyt mielessä välillä, kun lapsi riehuu sängyllä vieressäni, eikä rauhoitu yöunille. Nyt on ilmeisesti sellainen siirtymävaihe meneillään, ettei lapsi enää nukahda tissille, vaan pyörii vähän aikaa sängyllä, huutelee ja juttelee, ja sen jälkeen nukahtaa.

Alussa väsytti, siis ekat pari kuukautta, mutta olin päättänyt ettei imetys jäisi ainakaan minusta kiinni. Ekat kaksi kuukautta se oli hieman kivuliasta.

Ajattelin että haluan kokea onnistuneen imetyksen kun esikoisen kanssa se ei oikein onnistunut. Ajatuksena on ollut myös luonnonmukaisuus, kannatan jossain määrin vaistovanhemmuutta, mahdollisimman luonnollista ja lapsimyönteistä vanhemmuutta. Uskon että jotain on mennyt pieleen tässä länsimaisessa tavassa nukuttaa vauvat omiin huoneisiinsa. Afrikkalaisten ja muiden alkuasukasheimojen tapa pitää lasta lähellä äitiä, kiehtoo. En kuitenkaan ole kantoliinoja opetellut käyttämään, mutta esim. Manducaa olen käyttänyt melko paljon kantamiseen.

Imetys on hyvä keino lohduttaa ja rauhoittaa vauvaa, kun hänellä on kipuja, väsymys painaa, tai uusissa tilanteissa, lentokoneessa tms.

Olen ajatellut että tämä vauva-ja pikkulapsiaika on sen verran lyhyt, että haluan tehdä kaikkeni sen eteen, jotta lapseni saavat hyvän alun, ja imetys tukee läheistä suhdetta lapseen.

Vierailija
4/53 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

on luultavastikin viimeinen "vauvani" ja imetän niin pitkään kuin lapsesta ja itsestä tuntuu tarpeelliselta. Toisaalta välillä jo alkaa tympiä touhu, kun poika huutaa keskellä päivää "tittiä". Toisaalta meillä nukahtaminen iltaisin käy tosi vaivattomasti, kun tissitainnutus toimii yleensä ottaen aina tehokkaasti.



Kaikkiaan olen imettänyt kohta kymmenen vuotta elämästäni, niinpä samaistunkin aika vahvasti lehmiin...

Vierailija
5/53 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä juuri kaksivuotias ja imetän kolmesti päivässä. Toisinaan lapsi huutelee tissin perään, varsinkin jännittävissä tilanteissa. Imetys sinällään helppoa, mutta lapsemme syö selkeästi vähemmän kiinteää ruokaa kuin toverinsa jotka eivät saa rintaa. Se luo paineita ja mietin usein saako kaikki tarvittavat vitamiinit ym. vaikka lapsi kasvaakin hyvin käyrillä.



Olisi tarkoitus alkaa vähitellen vähentämään edelleen imetyskertoja. Mitään aikarajaa en kuitenkaan ole luonnut.

Vierailija
6/53 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

4 vuotiaaksi imetit? Eikö tuo mene jo vähän liiallisuuksiin, mielestäni aika sairasta jopa.



Mutta noh, jokainen tyylillään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/53 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

4 vuotiaaksi imetit? Eikö tuo mene jo vähän liiallisuuksiin, mielestäni aika sairasta jopa.

Mutta noh, jokainen tyylillään.

eikös se ihmislapsen luontainen vierottumisikä ole sellaiset 4-7v. jos ihan luonnonmukaisesti halutaan elellä.

Vierailija
8/53 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tullut ajatelleeksiaan että olen taaperoimettäjä..Esikoista imetin 16kk, toista 15k, itse lopettelivat, ei tarvinnut vieroittaa. Tämä taitaa tissitellä parivuotiaaksi. Ei tämä rasita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/53 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Imetin ekaa 7kk. Imetyksessä oli aika paljon ongelmia ja loppui tosiaan ihan liian aikaisin.



Tokan lapsen kohdalla imetys sujui mainiosti. Kun lapsi alkoi olla vuoden vanha, ihmettelin pitääkö imetys tosiaan lopettaa, kun se sujuu niin hyvin ja sopii meille molemmille. Onneksi löysin netistä muitakin taaperoimettäjiä, joten jatkoin imetystä. Lapsi vieroittui itse 2v4kk iässä, kun tulin uudelleen raskaaksi. Ilmeisesti maidon maku muuttui, muuta selitystä en asialle keksi, sillä lapsi hylkäsi tissin ihan yht'äkkiä ja kuin seinään.



Kolmatta imetin kolmivuotiaaksi. Lopetin/mme imetyksen yhteisymmärryksessä lapsen kanssa, kun minä menin töihin.

Vierailija
10/53 |
18.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Imetän 1v3kk ikäistä. En ole mitään tiettyä aikaa päättänyt, vaan jatkan niin pitkään kun imetys on molemmille miellyttävää, en nyt varmaan jatka kuin kaksivuotiaaksi. On se vieroitus käynyt mielessä välillä, kun lapsi riehuu sängyllä vieressäni, eikä rauhoitu yöunille. Nyt on ilmeisesti sellainen siirtymävaihe meneillään, ettei lapsi enää nukahda tissille, vaan pyörii vähän aikaa sängyllä, huutelee ja juttelee, ja sen jälkeen nukahtaa.

Alussa väsytti, siis ekat pari kuukautta, mutta olin päättänyt ettei imetys jäisi ainakaan minusta kiinni. Ekat kaksi kuukautta se oli hieman kivuliasta.

Ajattelin että haluan kokea onnistuneen imetyksen kun esikoisen kanssa se ei oikein onnistunut. Ajatuksena on ollut myös luonnonmukaisuus, kannatan jossain määrin vaistovanhemmuutta, mahdollisimman luonnollista ja lapsimyönteistä vanhemmuutta. Uskon että jotain on mennyt pieleen tässä länsimaisessa tavassa nukuttaa vauvat omiin huoneisiinsa. Afrikkalaisten ja muiden alkuasukasheimojen tapa pitää lasta lähellä äitiä, kiehtoo. En kuitenkaan ole kantoliinoja opetellut käyttämään, mutta esim. Manducaa olen käyttänyt melko paljon kantamiseen.

Imetys on hyvä keino lohduttaa ja rauhoittaa vauvaa, kun hänellä on kipuja, väsymys painaa, tai uusissa tilanteissa, lentokoneessa tms.

Olen ajatellut että tämä vauva-ja pikkulapsiaika on sen verran lyhyt, että haluan tehdä kaikkeni sen eteen, jotta lapseni saavat hyvän alun, ja imetys tukee läheistä suhdetta lapseen.

Ajattelin molempien lasten kohdalla, että kulttuurimme on vierottanut meidät biologiastamme liiaksi + se ei voi olla hyväksi lasten tunne-elämän kehitykselle (eikä immuunijärjestelmänkään jne - äidinmaidossahan on aineita, jotka tehostavat lapsen immuunijärjestelmää, eikä tmä suinkaan koske vain vauvoja). Luin aika paljon asiasta + tuumin että 1-2 -vuotiaana vierottaminen on vähän keinotekoinen juttu, siis jos ajattelee ihmistä eläinlajina. (Ja jotenkin kummasti sitä odotusaikana + synnyttäessä tajuaa, että olemme kuitenkin pohjimmiltaan biologisia olentoja, eläimiä, nisäkkäitä, ja kulttuuri on siihen päälleliimattu juttu).

On sääli, että kulttuurissamme (naisen) rinnat on niin vahvasti erotisoitu. Itselleni valkeni ekan synnytyksen jälkeen vauva sylissäni, että mitä varten ne loppujen lopuksi ovat olemassa. Tajutessani siinä miten upeasti naisen vartalo toimii ensin kasvattaessaan sikiöstä vauvan + sitten tarjotessaan sille ravintoa, vapauduin ulkonäköpainesita + opin arvostamaan omaa ruumistani ja sen toimivuutta uuden elämän synnyttäjänä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/53 |
18.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainokaistani.



Voin olla vain ja ainoastaan tyytyväinen, minulla on empatiakykyinen, ihana ja läheisyydestä luontevasti iloitseva viisas lapsi. Ihanaa olla äiti!

Vierailija
12/53 |
18.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että imetys olis avainsana läheisyyteen.



Mulla on juuri 3v täyttänyt lapsi. Imetin häntä puoli vuotta. Ikinä ei ole ollut ongelmia nukahtamisen kanssa, lapsi on ollut terve koko ikänsä, nauttii läheisyydesta sekä isänsä että äitinsä kanssa. En tosiaan ymmärrä miksi näitä asioita voisi toteuttaa vain pitkän imetyksen kautta? Aika lyhytnäköistä ajattelua teiltä, hyvät taaperoimettäjät!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/53 |
18.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kohta tulee 2 vuotta imetystä täyteen esikoisen kohdalla. Toinen lapsi on masussa vielä.

Lapsi saa vieroittu itse, ja jos haluaa ä-maitoa vielä, kun pikkusisarus syntyy, en kiellä

Vierailija
14/53 |
18.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä imetin läpi raskauden. Meillä vieroittui esikoinen silloin, kun pikkuveli oli muutaman päivän ikäinen ja maito nousi oikein kunnolla. Alkoi tulla isomman lapsen mielestä liikaa maitoa, hän päätti lopettaa siihen ja jättää maidot pikkuveljelle. :) Meni ihan tosi hyvin siis vieroittuminen, lapsen omasta tahdosta ja päätöksestä. Ketään ei tarvinnut itkettää

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/53 |
18.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

asioita voisi toteuttaa kuin pitkän imetyksen kautta. Vai onko? Sinä teet omat ratkaisusi, muut omansa ja tärkeintä lienee, että on tyytyväinen omaan tilanteeseensa.



T: Yli kolmevuotiasta imettävä

Vierailija
16/53 |
18.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olinkohan nro 21, se 2v 8kk imettänyt kuitenkin. Se tuli vielä mieleen, että jotenkin olin ihan kypsä imettämiseen siinä about 1,5v tienoilla, ja ajattelin että jos nyt kaksivuotiaaksi jaksan ja sit lopetan. Sitten 2v kohdalla se ei tuntunutkaan yhtään rasittavalta ja seuraavat reilu puoli vuotta meni ihan itsestään.



Läheisyydestä sen verran, että kyllä vain meillä sylittelyaika väheni vierotuksen myötä: ei meidän muksu ainakaan viihdy sylissä paikallaan, actionia pitää olla. Imetettäessä jaksoi rauhoittua syliin, kun siinä on oltava paikallaan :)



Ja vielä, meidän lapsi ei ole ollut mitenkään ihmeellisen terve vaikka imetinkin, on ollut flunssat ja korvatulehdukset. Yksilöllistähän tämä on kaikki.

Vierailija
17/53 |
19.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitten kun hänelle itselleen sopii. Taaperovaiheen imetys on ollut helppoa: ei niin sitovaa, kun vauvavaiheessa, ei samanlaisia "ongelmia" esim. rintaraivareita, lakkoilua, huolta maidon riittävyydestä. Päivähoitokin aloitettiin syksyllä, mutta imetystä jatketaan. Saadaan vastustuskykyä ja ihania rahoittumis- ja läheisyydentankkaushetkiä hoitopäivän jälkeen.

Vierailija
18/53 |
19.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

asioita voisi toteuttaa kuin pitkän imetyksen kautta. Vai onko? Sinä teet omat ratkaisusi, muut omansa ja tärkeintä lienee, että on tyytyväinen omaan tilanteeseensa.

T: Yli kolmevuotiasta imettävä

Miksi roikutat tuon ikäistä tississä? Eikö teillä ole muuta, ravitsevaa ruokaa?

Vierailija
19/53 |
19.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sairaaksi haukkuja. Muut ovat varmaan vielä nukkumassa;)


kun ei tartte niitä taaperoita imettää yötä myöten ;)

Vierailija
20/53 |
19.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä imetin läpi raskauden. Meillä vieroittui esikoinen silloin, kun pikkuveli oli muutaman päivän ikäinen ja maito nousi oikein kunnolla. Alkoi tulla isomman lapsen mielestä liikaa maitoa, hän päätti lopettaa siihen ja jättää maidot pikkuveljelle. :) Meni ihan tosi hyvin siis vieroittuminen, lapsen omasta tahdosta ja päätöksestä. Ketään ei tarvinnut itkettää


että miksi lapsi ei saisi itkeä? miksi lapsi ei saisi koeka pettymyksiä? niitähän se elämä on täynnä vielä aikuisenakin, pettymyksiä, pettymyksiä ja pettymyksiä. eikö olisi lapselle edullista oppia sietämään pettymyksiä jo lapsena. ensin tietysti näillä pienemmillä asioilla.

Mielenkiinnosta kysyisinkin, että onko teidän taaperoimettäjien vaikea noin muissakin asioissa tuottaa pettymyksiä lapsillenne?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi viisi