Taaperoimettäjät hoi!

"Mielenkiinnosta kysyisinkin, että onko teidän taaperoimettäjien vaikea noin muissakin asioissa tuottaa pettymyksiä lapsillenne?" Kysymyksesi on hieman kiero. Se, että imetän 1v9kk ikäistä lastani ei johdu siitä, että en osaisi/pystyisi/raaskisi kieltää häneltä rintaa. Imetyksen terveyshyödyt äidille ja lapselle jatkuu myös yli vuoden ikäistä imettäessä. Miksi antaisin toisen lajin maitoa, kun omaakin on?

"Mielenkiinnosta kysyisinkin, että onko teidän taaperoimettäjien vaikea noin muissakin asioissa tuottaa pettymyksiä lapsillenne?" Kysymyksesi on hieman kiero. Se, että imetän 1v9kk ikäistä lastani ei johdu siitä, että en osaisi/pystyisi/raaskisi kieltää häneltä rintaa. Imetyksen terveyshyödyt äidille ja lapselle jatkuu myös yli vuoden ikäistä imettäessä. Miksi antaisin toisen lajin maitoa, kun omaakin on?

sitä toisen lajin maitoa ikinä? Miksi et imetä aikuistakin vielä? onhan sekin mahdollista. Jos syy on se, että oman lajin maitoa on tarjolla, niin miksi lopettaa sitten koskaan?

Onks sulle jotenkin epäselvää se, että se lapsi lopettaa sen itse omasta aloitteestaan aikanaan? Mikä ihmeen kysymys on "imettäisitkö aikuistakin"?! Toki maito on aikuisillekin tosi terveellistä ei sillä.

Mutta toi kysymyksen asettelu on vähän sellainen et se olis aikuisesta lähtöisin ettei vaan suostu lopettaan tms. Yritäppä pakottaa esim. 2-3 vuotias lapsi tekeen jotain mitä se ei haluuuuuu-uu.

Minä imetin läpi raskauden. Meillä vieroittui esikoinen silloin, kun pikkuveli oli muutaman päivän ikäinen ja maito nousi oikein kunnolla. Alkoi tulla isomman lapsen mielestä liikaa maitoa, hän päätti lopettaa siihen ja jättää maidot pikkuveljelle. :) Meni ihan tosi hyvin siis vieroittuminen, lapsen omasta tahdosta ja päätöksestä. Ketään ei tarvinnut itkettää

että miksi lapsi ei saisi itkeä? miksi lapsi ei saisi koeka pettymyksiä? niitähän se elämä on täynnä vielä aikuisenakin, pettymyksiä, pettymyksiä ja pettymyksiä. eikö olisi lapselle edullista oppia sietämään pettymyksiä jo lapsena. ensin tietysti näillä pienemmillä asioilla.

Mielenkiinnosta kysyisinkin, että onko teidän taaperoimettäjien vaikea noin muissakin asioissa tuottaa pettymyksiä lapsillenne?

Kyllä meillä lapsi itkee, kokee pettymyksiä ja kiukkuaa. En vaan koe että tää on sellainen asia missä ihan tieten tahtoen pitäis jotain syystä X tuottaa lapselle tarkoituksella pettymys. Jos se ei haittaa minua, jos se on tärkeää lapselle. Jos se on jopa terveellistä. Miksi ihmeessä minun olisi pitänyt lopettaa, miksi lapseni ei olisi saanut itse tehdä päätöstä siitä?

Tosin en ymmärrä ihmisiä joiden mielestä lapsille pitäisi "tuottaa pettymyksiä" ihan tarkoituksella, kuten sanoit elämässä on vielä paljon pettymyksiä edessä, en ymmärrä miksi niitä pitäisi ihan tekemällä tehdä...

imetin 1 v 10 kk. Taaperovaiheessa enää vain kaksi kertaa päivässä tissitainnutuksena, toisin sanoen päikkäreille ja yöunille. Se oli erittäin kätevää, koska tissitainnutus kesti noin 5 min. Pelkäsin vähän että vaikuttaisi hampaisiin, mutta ei vaikuttanut, kehuja on saatu aina hampaista eikä ole ollut reikiä.



Lapsi rakasti imetystuokioita yli kaiken. Mutta sitten yhtäkkiä vaan kiinnostus laimeni parissa päivässä ja tartuin tilaisuuteen, todella kivuttomasti sujui vieroitus.

Meillä on muuta ravitsevaa ruokaa, jota lapsi siis pääsääntöisesti syö.



Arvostelusi on aika ilkeää. Olen varma, että jos tapaisit minut ja lapseni jossakin jos asia ei tulisi puheeksi joko minun tai lapsen taholta niin et mistään huomaisi, että lastani imetetään edelleen. Saattaisit olla jopa yksi niistä monista, jotka kehuvat lastani ikäisekseen erittäin hyvin kehittyneeksi.



Aika sairasta on mielestäni se, että on tosi vieraantunut ihmisen biologisista tarpeista eikä kykene niitä ymmärtämään. Lueppa kirja Luonnollinen lapsuus. Siinä on varmaan mielestäsi tosi sairasta tekstiä minä taas näen niin, että fiksu vanhempi ottaa sellaisen tekstin vakavasti.

Imetystä takana himpun vajaa kolme vuotta (esikoisen ikä) ja toinen lapsi syntyi reilu 8kk sitten. Esikoinen on pitkään käynyt vain kerran-kaksi päivässä rinnalla. Aamutissi on TOSI tärkeä. En ole ajatellut vieroittaa. Lopettaa itse sitten kun on valmis. Luulen ettei toisen lapsen imetys kestä yhtä kauan, koska hän ei ole yhtä tissiorientoitunut kuin isosisaruksensa. En koe taaperoimetystä väsyttäväksi. Vauvan imetys on paljon haasteellisempaa.

En käytä lääkkeitä, jotka eivät sovi imetysaikana. En myöskään polta, ja alkoholia olen hörpännyt 4 vuoden aikana ehkä kaksi kertaa puoli viinilasillista. Ei ollut mitenkään säännöllisesti tapana ennen lapsiakaan. Jos sairastuisin ja ainut vaihtoehto olisi lääkitys, joka ei sovi (taapero)imetysaikana, niin sitten pitäisi imetys tietysti lopettaa.

koska äidinmaito ei tee mitään hampaille. Siinä on mm. laktoferriiniä, joka tappaa kariesbakteereita!

Äidinmaito yhdistettynä sokeriin on toinen juttu, mutta kun hampaat ovat puhtaat, ei ole hätää.



http://kellymom.com/ages/older-infant/tooth-decay/



Niin ja voihan ne hampaat pestä aamullakin, mutta yötissin jälkeen ei tarvitse pestä.

Ppienempi on nyt 2v, enkä oo vielä lopettamassa. Isompi sai tissiä 1v 7kk, lopetti kun tota pienempää odotin. Minusta ei oo oman maidon antamisessa mitään sairasta. Lehmän maidon juonti sen sijaan ei oo ihmiselle luonnollista enkä voi sitä suositella aikuisellekaan. Itse ainakin päirjään ilman...

Minä imetin läpi raskauden. Meillä vieroittui esikoinen silloin, kun pikkuveli oli muutaman päivän ikäinen ja maito nousi oikein kunnolla. Alkoi tulla isomman lapsen mielestä liikaa maitoa, hän päätti lopettaa siihen ja jättää maidot pikkuveljelle. :) Meni ihan tosi hyvin siis vieroittuminen, lapsen omasta tahdosta ja päätöksestä. Ketään ei tarvinnut itkettää

että miksi lapsi ei saisi itkeä? miksi lapsi ei saisi koeka pettymyksiä? niitähän se elämä on täynnä vielä aikuisenakin, pettymyksiä, pettymyksiä ja pettymyksiä. eikö olisi lapselle edullista oppia sietämään pettymyksiä jo lapsena. ensin tietysti näillä pienemmillä asioilla.

Mielenkiinnosta kysyisinkin, että onko teidän taaperoimettäjien vaikea noin muissakin asioissa tuottaa pettymyksiä lapsillenne?

Kyllä meillä lapsi itkee, kokee pettymyksiä ja kiukkuaa. En vaan koe että tää on sellainen asia missä ihan tieten tahtoen pitäis jotain syystä X tuottaa lapselle tarkoituksella pettymys. Jos se ei haittaa minua, jos se on tärkeää lapselle. Jos se on jopa terveellistä. Miksi ihmeessä minun olisi pitänyt lopettaa, miksi lapseni ei olisi saanut itse tehdä päätöstä siitä?

Tosin en ymmärrä ihmisiä joiden mielestä lapsille pitäisi "tuottaa pettymyksiä" ihan tarkoituksella, kuten sanoit elämässä on vielä paljon pettymyksiä edessä, en ymmärrä miksi niitä pitäisi ihan tekemällä tehdä...

pelkästää tuota ravintopuolta. kyllä vain se on meidän vanhempien tehtävä tuottaa niitä pettymyksiä. Ensin pienenä on pettymykset on kovin pikkuisia. Syödä ei voi taotta, sylissä ei voi olla tauotta jne. Sitten taaperona ne muuttuvat hieman, ei voi syödä mitä haluaa, on ruoka-ajat, ei saa mitä leluja haluaa jne... ja sitä rahaa se pttymysten tuottaminen kasvaa ja lisääntyy. Ja se on meidän tehtävä. Kukaan joka on yhtään lukenut psykologiaa ja lapsen henkistä kehitystä tietää, että se on erittäin tärkeä vaihe. Pienen koululaisen pettymyksiä äiti pystyy vielä tasoittelemaan ja väistelemään, mutta entäs sitten kun teini-ikä tulee ja yhtään kunnon pettymystä ei lapsi ei ole joutunut kokemaan vaan kaikki on mennyt hänen tahtiinsa ja hänen tahtonsa mukaan. Nämä on sitten juuri niitä teinejä jotka hyppii kerrostalon katolta kun poikaystävä on jättänyt. Enää ei äiti pysty auttamaan ja tasoittamaan...ja sitten ei pää kestä kun ei ole rauhassa harjoiteltu.

Jokainen toki tavallaan, mutta kyllä minä ainakin tähtään aina tulevaisuuteen enkä ajattele lapsen kasvatuksessa jatkuavsti vain tätä hetkeä, että "mutta kun se lapsi niin haluaa nyt sitä tissiä, niin saahan se" tai jotain muuta vastaavaa.

etenkin jollekkin joka imtettää 4vuotta, eli kuinka tarkka olit omista lääkkeistä tai muista mitkä imeytyy lapseen?



itse imetin 1v3kk

Imetän 2,5-vuotiasta. On ollut aikamoinen tissitakiainen kaksi enimmäistä vuotta, mutta sitten vieroitti itsensä päivätissistä kokonaan. Nyt enää ilta- ja aamuimetykset mukana, ja satunnaisesti muulloinkin. Onneksi netistä löytyy paljon muita taaperoimettäjiä, niin tietää ettei ole yksin.



Mitä enemmän imetysasioista lukee tieteellistä tutkittua tietoa, sitä varmemmaksi tietää itsekin, että parasta on antaa lapsen itse vieroittaa itsensä. Imetyksen hyödyt ovat ällistyttävät sekä lapselle että äidille!



Tsemmpiä jatkoon!

tämänhetkinen imijä täyttää ensi viikolla 2v. aikaisempia kolmea lasta olen imettänyt 1v9kk-2v3kk välille. tämä viimeinen saa vieroittua omaan tahtiinsa eli mitään suunnitelmia vieroittamisesta ei ole, lapsi päättäköön itse. omasta mielestäni taaperon imettäminen on helppoa joten mitään imetysväsymystä ei ole havaittavissa. meillä myös lehmänmaitoallergia lapsella joten sikälikin olen tyytyväinen imetyksen jatkumiseen ettei tarvitse stressata riittävästä kalsiumin saamisestakaan.

imetin ekaa 1v 1kk, toista 1v 3kk ja nyt kolmas 1v 8kk ja imetän illalla ja aamulla, ei rasita ollenkaan toi imetys ja jos haluun illan olla pois niin mies nukuttaa ja tyttö ei saa tissi sitten, kun seuraavana aamuna. Hyvin sujuu illat isälläkin, selittää vaan lapselle, että äiti ei ole kotona nyt, isi nukuttaa. Lopetan sitten, kun huvittaa. Tyttö aamusin sanoo, että titti on hyvää niin eipä oikein edes raaski lopettaa, kun ei kerran ketään häiritse.. paitsi ehkä ulkopuolisia ihmisiä, mikä mua kummastuttaa kovasti!!

Tämä on meidän perheessämme ollut takaraja. Toki olen välillä väsynyt imettämiseen, onhan se sitovaakin. Lapselle minä olen imetyksen takia aivan valtavan paljon muita ihmisiä tärkeämpi ja läheisempi. Hän mys nukkuu vieressäni. Mutta enimmäkseen menee ihan siinä arjen virrassa sen kummemin miettimättä. Lapselle se on tärkeä asia, kuten on ollut isommille sisaruksillekin, ja siksi olen jatkanut. Olisivat lapset varmaan kauemmin mielellään jatkaneet, mutta tähän kahteen vuoteen olen vetänyt rajan. Yhden pojan kohdalla tein niin konkreettisesti asian selväksi, että laastaroin rinnat ja sanoin, että loppu on.

Imetin esikoistani 2v. 1kk 3vkoa (puoleenväliin uutta raskautta) ja nyt toinen on juuri täyttänyt kaksi ja imetystaipaleemme jatkuu yhä. En ole suunnitellut imetyksen pituutta, aika näyttää. Olen väsynyt yöimetyksiin, joita olemmekin nyt viimeisen 4kk aikana saaneet aika hyvin vähennettyä - lapsi tulee vasta aamuviideltä viereen ja rinnalle :) Tissitainnutus päivä- ja yöunille on kätevä, tosin viime aikoina se on alkanut menettää tehoaan ja uni tulee usein vasta pitkän pyörimisen jälkeen. Imetys vaan on niin verratonta hoivaa, luonnollista

Imetän tyttöäni joka täyttää 1v 10kk ensi viikolla. En tuntenut tarpeelliseksi ottaa tuttipulloja/tuttia käyttöön kun hän oli pienempi, joten vieroituskin on jäänyt. Alunperin suunnittelin imettäväni noin vuoden, mutta toisaalta kun tästä nyt ei ole kenellekään mitään haittaakaan, niin miksi lopettaa?

Esikoistani imetin 1v1kk, mutta hänellä oli tutti ja tuttipullo käytössä joten voi olla yökylässäkin. Toisen lapsen kanssa ollaan menty muutenkin paljon lapsentahtisemmin, sormiruokailuineen kaikkineen.

En osaa sanoa, miksi imetän. Voisi kysyä, miksi en imettäisi. On vain täysin luonnollista. Kun kerta lapsi on helppo rauhoittaa rinnalle ja imetys tuntuu luonnolliselta, niin miksi ihmeessä lopettaa. En ymmärrä heitä, jotka jotenkin väkisin lopetteavat ja huudattavat lasta, jos kyse on vain jostain "vuosi tuli täyteen".



Minulla on kolme lasta ja kaikki ovat terveitä ja tasapainoisia.

ilman minuakin eli isä hoitaa illan ja yön. Hän juo myös piimää ja tavallista maitoakin, joten mitenkään kauheasti tämä imetys ei minua sido. Käyn töissäkin. Jos nyt tulis joku "pakollinen" matka, niin täytyisi varmaan miettiä asia uusiksi.