Läheisten ihmisten kiusanteko?

tosi ilkeää kun joutuu kiusan teon kohteeksi ja viellä se ettei tiedä mistä kaikki oikein johtuu haluaisi tietää et pystysi asiasta puhumaan itsellä tällä hetkellä tallainen juttu menneilään tosi pahaolo  tulee tosi pahat mieleen

itse olen ilmeisesti liian kiltti kun en halua olla missään nimessä ilkeä muille koska sellaisella käytöksellä näytää oman typeryytensä et uskoo kaikki p,puuheet toisesta kun meillä kaikkilla on omat hyvät ja huonot puolensa niistä ei kukaan pääse irti edes nämä kiusaajat.

Ens kerralla kun havaitset vittuilun niin ryhdy samantien taputtamaan. Ei nyt mitään raikuvia ablodeja mutta semmoisen sarkastisen "tap tap kun on loistokasta". 

Katso miten reagoi. :) 

että kuvittelisi muiden vittuilevan. Enemmänkin on niin, että ne jotka sellaista eivät havaitse, pistävät laput silmille. Kaikki nimittäin saavat pientä vittuilua niskaansa. Jatkuva pieni piikittely yhteisön siällä on hyvä tapa purkaa paineita jotta ei koskaan kävisi mitään suurempaa pihausta. Siksihän kattiloissakin on se höyryreikä :D



Harmi vain, että on olemassa meitä jotka olemme hyviä lukemaan näitä piiloviestejä. Voisi sanoa, että joillakin parempi kuulo, meillä parempi kyky purkaa koodeja.



On myös tosiasia, että tietyntyyppisille ihmisille vittuillaan helpommin. Yleensä ressukoille, aroille ja kilteille.



Sun olisi ehkä hyvä aina joskus konahtaa. On totta, että siinä tekee helposti itsestään ääliön. Mutta yllättävän usein to-del-la pienikin vastarinta lopettaa vittuilun. Esimerkiksi todella terävä mulkiausu tai joku todella kevyt vittuilu takaisin. On nimittäin niin, että se vastapuolikin on suht. herkkä lukemaan piiloviestejä. Hyvässä lykyssä se säikähtää jo pientä vastarintaa.



Kokeile. Mutta varoitus: teet tod.näk. monta mokaa ja huomaat muutenkin, että reagointi on vaikeaa, koska hyvät takaisin ilkeilyt tulevat mieleen vasta myöhemmin tai et vain keksi niitä.



Mutta kun ryhdyt hommiin ajan myötä kehityt. sE vaatii taitoa tai rohkeutta, mikäli haluaa olla suorasukaisempi. Harjoittele lähipiirillä, esim. sisaruksilla. Niissä on se etu, että heidän kanssaan sopiminen on helpompaa eikä lopullisia välirikkoja tule niin helposti.

tsemppivä!

Ja kyllä, olen koko ikäni saanut vain haukkuja, arvostelua, vähättelyä, mitätöintiä, pilkkaa, ivaa ja hlveksuntaa narsistivanhemmaltani. Koskaan ei ole sanonut mitään kaunista, koskaan ei ole kehunut, koskaan ei ole tukenut tai auttanut missään. Ei edes lapsena, saati aikuisena.



Saavutukseni ja menestykseni on aina jättänyt huomiotta tai väätellyt ja mitätöinyt, vastoinkäymisiäni taas vahingoniloisena pilkannut, ivannut ja suurennellut.



Tään vielä pisteenä i:n päälle vauvasta nuouuteen jatkunut fyysinen väkivalta, henkisen lisäksi.

Eipä voi asialle mitään, sillä narsisti on sairas. Oireet tuppaavat pahenemaan iän myötä. Itse piti katkaista välit kun se väkivalta ja nöyryyttäminen meinasi alkaa kohdistumaan lapsiini. Etäisyys on ainoa tapa suojauta.

Siis myös äitiäsi.

niin takaan että johan ajan myötä alkaa helpottaa. Ihan sama vaikka se olisi sitten sun luonnevikainen äitisi, mutta näe jo kaava; tuollaiselle ilkeälle **tuilijalle sä et ole yhtään mitään koskaan, sun tunteet eivät ole hänelle yhtään mitään (vaikka oikeasti sä olet aivan riittävä ja hyvä ja sunkin tunteilla on väliä). Sä saat kuule itkeä itsesi uneen vaikka joka yö muttei se häntä liikuta, koska häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta mitä hänen julmat sadistiset sanansa saavat aikaan muissa ihmisissä. Heivaa tuollaiset ja käy kriisisi läpi, niin sä olet sen jälkeen vielä kuulepas vahvempi kuin uskoitkaan.

koska jos on herkkä huomaamaan vittuilua, saa heivata kaikki elämästään. MItä sekään sitten on?

Ihmiset jotka pärjäävät tällaisissa tilanteissa, ovat sellaisia, joista huokuu että

-heille ei vittuilla tai

-ovat tavallaan niin omahyväisiä ettei heille tule mieleekään että heille vittuilaan tai

-ovat taitavia antamaan vastapallon vittuilemalla takaisin tai osoittamalla muuten että vittuilemisella on seurauksia.



ap:lle toi viimeinen on ainoa vaihtoehto, koska hän ei selvästi ole kahta ensimmäistä. Eli rohkeasti vain antamaan takaisin. EI ole synti olla välillä ilkeä, se kuuluu ihmiselemään, kannattaa opetella se taito ja käyttää tarvittaessa.

Mutta sä et tainnut ymmärtää mistä on kyse, jos esimerkiksi ns. teoriassa "läheisessä" ihmissuhteessa saat tavan mukaisesti olla aina se haukuttu ja roskakori vuodesta toiseen, ihan ilman että toisella omatunto (kun ei sillä juurikaan ole sellaista) toimisi ja saisi ajattelemaan miltä se toisesta ihmisestä tuntuu. Kyllä, heivaaminen on ainoa terve ratkaisu silloin.

Ihmiset jotka pärjäävät tällaisissa tilanteissa, ovat sellaisia, joista huokuu että

-heille ei vittuilla tai

-ovat tavallaan niin omahyväisiä ettei heille tule mieleekään että heille vittuilaan tai

Mää taidan olla juts tuollainen tavallaan omahyväinen. :D Jos joku sanoo mulle jotain vittuilevaa, niin katon ehkä sitä silleen että "mitenköhän tuo nyt on niin tyhmä/tilannetajuton että tuollaista menee sanomaan". Hyvin mulla menee, ei paljon muitten vittuilu paina.

Kovaa on nykyisin vittuilu.Akat naama väärällään ja vittumainen ilme kasvoillaan käyvät päälle.

Miehet heti mukaan ja näyttämään voimaansa.

Kiusatun kautta esitellään muille omaa voimaa.

Kukaan ei mieti, miltä kiusatusta tuntuu.

Itse olen kiltiksi kasvatettu.Yritän olla kaikkien ystävä mutta ihmiset eivät ole kovin häävejä.

Omaa itseään yritetään pönkittää epätoivon vimmalla..

Älkää välittäkö näistä vittuilijoista.Heidän pitää vitutus purkaa johonkin.Ei heilläkään hyvin mene, kun pitää vittuilla.

Se on ulospäin suunnattua raivoa.Tälläiset ihmiset eivät tee itsemurhia.He kääntävät vihan itsestään kiltteihin ja normaaleihin.

Se on selviytymiskeino.Heidän taktiikka.

Itse olen pahimmille sanonut: "mene hoitoon" Itselle on tullut hyvä mieli.