Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat suosivat yhtä lasta?
05.08.2012 |
Miten minusta tuntuu, että monet vanhemmat ovat kuopukselle huomattavasti lepsumpia kuin vanhemmille lapsille eivätkä vaadi tältä läheskään yhtä paljon? Ja kohtelevat huomattavasti pitempään lapsena.
Kommentit (13)
usein huomaa sen, että esikoiselta on vaadittu jo vaikka kaksivuotiaana sisäsiisteyttä ja omien lelujen keräämistä ja muuta, mutta kuopus saa tehdä mitä tykkää vielä viisivuotiaanakin.
Ehkä se johtuu kokemattomuudesta esikoisen kohdalla, ja toisaalta kuopusta halutaan pitää mahdollisimman pitkään vauvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilkeyttä. Se esikoinen saa olla jo parivuotiaana reipas isoveli, jolta vaaditaan ja jota kasvatetaan, iltatähti on mussukka vaikka kuinka isona. Rahaakin on iltatähden aikaan yleensä enemmän käytössä, joten väistämättä iltatähden elintaso on lähes aina korkeampi kuin esikoisen. Ja tuntuisi ehkä väärältä ostaa kuopukselle kirpparikuteita vain periaatteesta, jos varaa kuitenkin on muuhunkin kuin nuorella parilla aikoinaan.
Esikoinen on se, joka saa "elää" lepsummin. Kuopukselta vaaditaan huomattavasti enemmän. Tämän olen siis ihan itse tiedostanut ja toki yritän muuttaa toimintatapoja.
mutta toinen lapsistani (tosiaan se kuopus) on vain niin hirveän paljon aurinkoisempi ja hellempi luonne, että häntä tulee helpommin hellittyä ja lellittyä. Ja heti kun tuon kirjoitin, tuli tietysti itsellekin mieleen että onko aurinkoisempi ja hellempi tämän takia...
Tn tosiaan tiedä. Yritän taistella tätä vastaan, mutta en aina onnistu. Esikoinen on hirveä jääräpää joka ei tottele oikein ollenkaan, on nenäkäs ja päällekäyvä, ja hänen kanssaan on siksi vaikeampi oikeasti nauttia olostaan.
Aivan kuin minun kirjoittama :)
Näin meilläkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on itseäni 10 vuotta nuorempi pikkusisko, joka on nyt teini-ikäinen. Itselläni oli teininä tiukat kotiintuloajat sun muuta, siskoni sen sijaan saa mennä varsin vapaasti ja muutenkin tehdä mitä lystää. Hän pääsee esim. aina kaverille yöksi kun haluaa, minä en välttämättä todellakaan päässyt.
En jaksa katkeroitua, koska mitä järkeä...
kokemukseni taas on, että pojilta usein vaaditaan enemmän kuin tytöiltä, syntymäjärjestyksestä riippumatta. Liekö kyseessä vanhanaikainen periaate, että pojat kasvatetaan vastuuseen pienestä pitäen siinä missä tyttöjä hellitään ja lellitään vielä lukio-/ammattikouluikäisinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemukseni taas on, että pojilta usein vaaditaan enemmän kuin tytöiltä, syntymäjärjestyksestä riippumatta. Liekö kyseessä vanhanaikainen periaate, että pojat kasvatetaan vastuuseen pienestä pitäen siinä missä tyttöjä hellitään ja lellitään vielä lukio-/ammattikouluikäisinäkin.
Minusta taas tytöiltä usein edellytetään pienestä pitäen osallistumista mm. kotitöihin kun taas pojat saavat olla vapaammin.
Kuinka olisi ollut esikoisellekin hyvä olla lempeämpi. Toisaalta kun useampi lapsi on pieni samaan aikaan, on pakko olla jämpti (jopa liian), jos haluaa edes jonkun kurin kotiin, ettei koko päivä mene sirkukseksi. Näin ainakin meillä.
Sitten kun isommat osaa jo käyttäytyä, eikä joka hetki ole vaarassa riistäytyä hulinaksi, voi nuorimman kanssa vain lellitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on väsyneempi kuin sitten, jos pidemmän välin jälkeen tulee "vielä yksi".
Itselläni on mennyt niin, että sen esikoisen kanssa on tullut puhuttua ja oltua ihan eri lailla kuin nuorempien. Suhde on ollut jollain lailla syvempi ja lapsen kanssa on muodostunut henkisesti tiivis side. Jopa liian.
Sitten nuoremmat ovat jotenkin valuneet sormien läpi, heitä on tullut hoidettua huolimattomammin, ei niin tiiviisti, heiltä ei ole odottanut sen takia niin paljon. Esikoinen on kokenut kaikki paineet ja hänen kanssaan on siksi tullut oltua ankarampikin. En mielestäni ole häntä niin isona pitänyt, mutta hän on vastannut vaatimuksiin, jopa niihin lausumattomiin.
Hän on todistanut kaikki suuttumukset ja nähnyt äidin huonoimpana ja parhaimpana. Se, että joltain lapselta ei vaadi niin paljon, ei tarkoita, että hän olisi rakkain.
kokemukseni taas on, että pojilta usein vaaditaan enemmän kuin tytöiltä, syntymäjärjestyksestä riippumatta. Liekö kyseessä vanhanaikainen periaate, että pojat kasvatetaan vastuuseen pienestä pitäen siinä missä tyttöjä hellitään ja lellitään vielä lukio-/ammattikouluikäisinäkin.
Tunnen vain perheitä, joissa tytöt auttaa äitiä ja isää, pojat taas vittuilee jatkuvasti, kiusaavat siskoja, temppuavat, eivät ota vastuuta mistään, koulussa resuavat, haluavat kaiken ilmaiseksi, mitään eivät itsenäisesti tee. Tytöt taas ahkeroi ja ahkeroi, mutta eivät juuri kiitosta saa, koska "tyttö miellyttää luonnostaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olen aina ollut se lapsi joka on saanut kotiarestia ja jne.Pikkuveljelle ollaan oltu todella lepsuja vaikka hän ois mitä tehny niiin kotiarestiin ollaan vaan kerranpistetty.Mutta minä olen ollut aina se joka saa uusia vaatteita ja jonka ei tarvitse itse makaa mitään yms.Veljeni on joutunut aina maksamaan itsekaiken.Aika typerää:D
että vanhempien sisarusten kanssa on huomattu väärät toimintatavat esim. vaikka liika nipotus ja armoton kuri. Toisaalta joka lapsi on yksilö ja vaatii erilaiset raamit kasvaakseen ja maailmakin muuttuu sinä aikana, kun nuorempi lapsista kasvaa. Tulee ihan yleisiä uusia "ohjeita" tai vinkkejä kuinka kasvattaa ja toimia..
Ehkä sen viimeisen lapsen kohdalla halutaan myös jollain lailla pitää kiinni siitä lapsuudesta. Viimeinen mahdollisuus olla pienen lapsen vanhempia ja ehkä on huomattu, että isompien kanssa on kiirehditty jollain lailla.