Lue keskustelun säännöt.
Toivon ettei kukaan pitäisi vauvalle unikoulua!
05.08.2012 |
Uusimmassa Vauvalehdessä oli juttu, jossa asiantuntija suositteli perheelle unikoulua. Minäkin sitten innostuin kokeilemaan tassu-unikoulua vauvalleni, jonka nukahtaminen kestää aina kauan. Annoin vauvan huutaa puoli minuuttia ja menin sitten tassuttelemaan. Ja voin sanoa, että puoli minuuttia on tosi pitkä aika sekä itselle että vauvalle. Näin tehtiin noin 10 kertaa ja lopulta kuitenkin nukutin vauvan silittämällä.
Nyt on tosi huono omatunto, kun jätin vauvan yksin huutamaan. Mielestäni vauvan ei tarvitse kokea sellaista turvattomuuden tunnetta ikinä.
En voi käsittää että jotkut antavat vauvan huutaa 10 minuuttia yksin sängyssä, josta ei pääse pois.
Voi olla että joskus ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pitää unikoulu, mutta toivon että ainakin sellaiset unikoulut jotka pidetään vanhempien mukavuudenhalun vuoksi lopetettaisiin. Itsekin pidin unikoulua vain siksi että nukuttaminen yö- ja päiväunille on niin rasittavaa ja olisi ollut kiva jos vauva osaisi nukahtaa itse.
Mielestäni tuo Vauvalehden teksti oli vähän liian kannustava unikoulua kohtaan. Mitä mieltä olette?
Kommentit (78)
Vastaa lapsesi tarpeisiin.
Lapselle muodostuu tunne yhteydestä äitiin sen kautta, miten hyvin äiti ymmärtää hänen tarpeitaan ja vastaa niihin. Vauvan huudattaminen häiritsee vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta, ja äidin herkkyys lapsen viesteille kärsii.
Kunnioita lastasi alusta asti omana yksilönään. Ajatus siitä, että jo vauvan pitäisi olla "itsenäinen", on väärä. Se, että vauvan tarpeet täytetään ja että hän saa siirtyä kehitysvaiheesta toiseen silloin, kun on itse siihen valmis, auttaa häntä kasvamaan itsenäiseksi.
Granju siteeraa: ”Jokaisella vaiheella lapsen elämässä on tarkoituksensa. Jos voimme vastata lapsen tarpeisiin oikealla tavalla jokaisessa kehitysvaiheessa, hän voi siirtyä eteenpäin.”
Attachment parenting eli ap eli kiintymysvanhemmuus on joustavaa. Sitä tulee soveltaa oman perheen ja oman, yksilöllisen lapsen tarpeiden mukaan.
Varhaisvaiheessa, kyllä, äidin on vietettävä paljon aikaa vauvan kanssa, pidettävä lähellä, kannettava, imetettävä. Siitä ei pääse mihinkään, sitä vanhemmuus on. Mutta kokonaisuudessaan AP:n käytännöt tekevät vanhemmuuden helpommaksi – vapauttavammaksi. Vanhemmat usein tietävät sisimmässään, että AP on oikea tapa olla lapsen kanssa: lasta pitäisi kantaa, lasta ei pitäisi jättää yöllä yksin, lasta pitäisi imettää, koska hän yksinkertaisesti tarvitsee sitä. Omaa intuitiota vastoin eläminen on uuvuttavaa.
Attachment parenting on perhekeskeistä, ei lapsikeskeistä. Lapsi ei ole elämän keskipiste. Jokaisen perheenjäsenen tarpeet on otettava huomioon. Lapset tuntevat olonsa eheämmäksi ja turvallisemmaksi, kun vanhemmat luottavat enemmän itseensä ja elävät rennommin.
Attachment parenting helpottaa lapsen kasvattamista. Kun vauvat ja pikkulapset tuntevat olonsa turvalliseksi ja kun heidän tarpeensa on tyydytetty, heillä on vähemmän tarvetta esim. marista, huutaa tai takertua vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusimmassa Vauvalehdessä oli juttu, jossa asiantuntija suositteli perheelle unikoulua. Minäkin sitten innostuin kokeilemaan tassu-unikoulua vauvalleni, jonka nukahtaminen kestää aina kauan. Annoin vauvan huutaa puoli minuuttia ja menin sitten tassuttelemaan. Ja voin sanoa, että puoli minuuttia on tosi pitkä aika sekä itselle että vauvalle. Näin tehtiin noin 10 kertaa ja lopulta kuitenkin nukutin vauvan silittämällä.
Nyt on tosi huono omatunto, kun jätin vauvan yksin huutamaan. Mielestäni vauvan ei tarvitse kokea sellaista turvattomuuden tunnetta ikinä.
En voi käsittää että jotkut antavat vauvan huutaa 10 minuuttia yksin sängyssä, josta ei pääse pois.
Voi olla että joskus ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pitää unikoulu, mutta toivon että ainakin sellaiset unikoulut jotka pidetään vanhempien mukavuudenhalun vuoksi lopetettaisiin. Itsekin pidin unikoulua vain siksi että nukuttaminen yö- ja päiväunille on niin rasittavaa ja olisi ollut kiva jos vauva osaisi nukahtaa itse.
Mielestäni tuo Vauvalehden teksti oli vähän liian kannustava unikoulua kohtaan. Mitä mieltä olette?
Mä en ole pitänyt mitään varsinaista unikoulua yhdellekään kolmesta lapsestani, mutta:
Esikoisen unille meneminen oli aina kauhea show, rattaiden hytkyttelyä ja laulelua pahimmillaan puoli tuntia päivittäin päiväuniaikaan ja illalla sitten tunnin verran vierellä makoilua.
Kakkonen syntyi kun esikoinen 2 v 4kk, ja kun sitä ei vaan EHTINYT suoraan sinne parvekkeelle hytkyttelemään rattaita, vaan vauva jopa joskus hetken huusi siellä, niin kas kummaa, tuo lapsi se alkoikin käydä unilleen ihan itse ilman mitään hytkytyksiä ja päiväunilauluja jne.
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Olen kyllä ihan samaa mieltä noista asioista kanssasi, mutta ymmärräthän, että tuo tapasi kopipeistata noita samoja juttuja uudelleen ja uudelleen ärsyttää monia ihmisiä, ja se ei ole hyvä asia välittämäsi viestin kannalta. Mieluummin keskustelua omin sanoin.
kuin jatkuvasti valvova ja huonosti nukkuva vauva ja äiti. Itselläni on ollut hyvin nukkuvia vauvoja joten aiheesta sen sinällään mitään tiedä...puhun nyt vaan ihan sitä maalaisjärkeni sanoo.
Maiju
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät osaa toimia lastensa kanssa ilman oppaita ja ohjeita, lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on tullut asiantuntijavetoista. On myös paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.
Sikiön olosuhteet kohdussa ovat pysyneet samanlaisina kuin muinaisilla esi-isillämme, sen sijaan ulkopuolinen maailma on muuttunut paljon. Vauva ei syntyessään tiedä muutoksista mitään, hän ei erota syntyykö kivikaudelle vai 2000-luvulle. Vauva syntyy vaistojensa varaan, syliin otettavaksi.
Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia.
Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.
Kiintymyssuhteen luominen vaatii aikaa ja aitoa vuorovaikutusta. Kiintymyssuhdetta ei luoda ns. laatuajalla, eikä siihen ole olemassa valmiita ohjeita.
Varhaisten kiintymyssuhteiden laatu määrittelee ihmissuhteita myös aikuisena. Välttelevästi tai ristiriitaisesti kiinnittyneestä lapsesta voi tulla tunnekylmä ja itseriittoinen tai pelokas ja aggressiivinen aikuinen. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi tarkkailee ja tutkii ympäristöään ja kasvattaa itse etäisyyttä hoitajiinsa.
Kiintymyssuhde vaikuttaa koko perheeseen: kun suhde lapsiin on tiivis ja tasapainoinen, vanhemmat nauttivat syvemmin vanhemmuudestaan ja toisistaan. Vahvan kiintymyssuhteen perheitä yhdistää myös erityinen herkkyys, joka näkyy kaikilla elämäaloilla. Turvallisesti ja vahvasti kiinnittyneistä lapsista tulee usein lapsia, jotka uskaltavat puuttua epäkohtiin, ovat oikeudenmukaisia ja välittävät enemmän toisista ihmisistä kuin tavaroista.
Vanhemmat voisivat ottaa oppia vauvoistaan ja yrittää unohtaa elävänsä 2000-luvulla. Luolamiesvanhempien tietämys - tai tietämättömyys – saattaisi riittää nykyvanhemmillekin. Vastasyntyneen vaistot ja tarpeet ovat nyt samanlaiset kuin kivikaudella, - niin myös parhaat tavat vastata niihin.
koko teksti: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49
Anna muiden tehdä ihan niinkuin haluavat. Syyllistä vain itseäsi jookos? Ikää sinulla ei taida paljoa olla ja eka lapsi kyseessä. Ei muuta ku pyhimysäitien jäsenyyttä anomaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on jotenkin pelottava, se vaan postailee noita juttujaan, mutta siihen ei saa mitään kontaktia.
Anna muiden tehdä ihan niinkuin haluavat. Syyllistä vain itseäsi jookos? Ikää sinulla ei taida paljoa olla ja eka lapsi kyseessä. Ei muuta ku pyhimysäitien jäsenyyttä anomaan...
Olen huomannut, että jos äiti imettää pitkään, tekee itse lasten ruuat, suosii pehmeitä nukutusmetodeja jne. monen mielestä kyse on jostain pätemisestä tai halusta olla muita parempi. Miksi näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOTKA VAAN EIVÄT OSAA NUKKUA? Valvoat ja valvottavat ja kaikki kuolemanväsyneitä. Itse olen sitä mieltä että jossain menee raja vauvan jatkuvalla paapomisella, sylissä pitämisellä jne. Jos vauva ei ollenkaan osaa nukkua ilman tätä heijaamista ja jatkuvaa huomiota niin jotain todellakin on pielessä ja sille pitää tehdä jotain.
Hyppään niiden yli automaattisesti. Täällä on tarkoitus keskustella. Jos haluan tutustua aiheeseen tarkemmin, luen kirjoja itse tai etsin tietoa netistä. En tarvitse siihen tehtävään ketään muuta. Tuollaiset useamman palstan pituiset lainailut ovat naurettavia. Kertovat paljon ihmisesta: kun ei ole itsellä mitään sanottavaa, mennään pätemään muiden työllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paremmin? Ei se pieni itku mitään haittaa tee eikä sitä lasta jätetä yksin itkemään jos sitä tasaisin välein käydään lohduttamassa...ihmeellistä curlingia!
paremmin? Ei se pieni itku mitään haittaa tee eikä sitä lasta jätetä yksin itkemään jos sitä tasaisin välein käydään lohduttamassa...ihmeellistä curlingia!
ei vauvan hoidossa voi puhua curlingista!
Lisäksi vauvan biologiaan kuuluu yöheräilyt. Toki jotain on tehtävä, mikäli se menee aivan mahdottomaksi. Itku on vauvan ainoa tapa kommunikoida vanhemman kanssa, ja itkun huomiotta jättäminen ilman kunnon syytä opettaa vauvalle, että vanhempien kanssa kommunikoiminen on turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä varsinkaan valveilla olo ja se että rytmi ihan pyllyllään. Todellaki on curlingista kyse jos muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle ei voisi muka unikoulua pitää :)
En tiedä minkä ikäinen vauva aplla on mutta veikkaisin ettei ihan vastasyntynyt enää.
eikä varsinkaan valveilla olo ja se että rytmi ihan pyllyllään. Todellaki on curlingista kyse jos muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle ei voisi muka unikoulua pitää :)
En tiedä minkä ikäinen vauva aplla on mutta veikkaisin ettei ihan vastasyntynyt enää.
Sä et taida tietää, mitä curling-vanhemmuus on, etkä myöskään taida tietää kovin paljon vauvan neuropsykologisesta kehityksestä.
itkun syyhyn ja miettiä että onko tarkoituksenmukaista opettaa vauvaa siihen että jatkuvasti joku hyppää kun inahtaa. Ja puhun minäkin nyt siis muutaman kk ikäisestä vauvasta jo.
Mulla on ollut kaveri joka hyppäsi heti kun vauva inahti ja lopulta oli hermoromahduksen partaalla kun lapsi ei nukkunut enää ollenkaan. Poika valvoi kaikki yöt vielä 2-3veenäkin ja nukahti illalla vasta kun äiti oli harjannut tukkaa noin 1,5h verran.
Miettikää onko järkevää ja tarkoituksenmukaista.
Ei se vauva rikki mene eikä traumatisoide lempeästä unikoulusta :D
esim 6kk ikäinen vauva ei kykene ollenkaan nukkumaan itsekseen ja silloin siihen on puututtava ihan kaikkien jaksamisen takia.
Tassuhoito ja lempeä unikoulu on oikein hyvä vaihtoehto siihen että todellakaan mene lapsi siitä pilalle höpö höpö!
on käynyt sen luona säännöllisesti rauhoittamassa!
Ihmeellisistä asioista sitä näköjään saa ongelmia aikaiseksi.
Paljon pahempi asia on jatkuvasti valvovat vanhemmat.
ja nukuttaminen niin päivä- kuin yöunille kestää aina vähintään puoli tuntia. Yöllä herää noin 2 kertaa vaan syömään, se on ihan ok. Mutta päiväunia ei nuku kuin korkeintaan 45 min. Ajattelin että olisi hyvä jos vauva oppisi nukahtamaan itse herättyään "kesken" päiväunien. Mutta kokeiluksi tosiaan jäi, tuntui liian pahalta.
ap
Jos kuitenkin äidin unettomuus alkaa näkyä psyykkeessä, masennuksena ja unohteluna, en voinut edes ajaa autoa.
Väitän että unikoulu pelasti perheemme.
En kuitenkaan turhaan itkettäisi lasta, ikinä, en ennenkuin on aivan pakko.