Miksi miehestäni on tullut sellainen, ettei hän SAA SANOTTUA MITÄ AJATTELEE?

Sitten kuitenkin mutisee ja murjottaa jälkikäteen. Hyvä esimerkki on tällainen: Saan idean, että voisimme lähteä illalla käymään koko porukalla retkellä/uimassa/ystäväperheen luona. Mainitsen ajatuksesta miehelle jo päivällä. Hän näyttää kuuntelevan, mutta ei sano mitään.



Kun sopiva lähtöhetki tulee, sanon miehelle ja lapsille, että lähdetäänkös. Mies ei sano edelleenkään mitään, mutta alkaa pakata tavaroita muiden mukana. Jossain vaiheessa ennen lähtöä mies alkaa kuitenkin vitkastella, lösähtää tylsän näköisenä sohvalle, alkaa pelata tietokoneella tai jotain. Toisin sanoen: alkaa näyttää siltä kuin ei olisikaan lähdössä. Jos kysyn, onko jokin vialla, mies välttelee katsettani ja mutisee jotain tyyliin "ei kai sitten". Tuossa vaiheessa lapsetkin saattavat jo käydä kysymässä isältään, onko hän lähdössä vai ei. "En tiiä", on vastaus.



Tässä vaiheessa saatan sanoa, että no voin minä mennä lasten kanssa yksinkin. Ei vastausta. Käymme sitten ilman isää missä käymme, ja kun tulemme takaisin, siellä se edelleen murjottaa sohvalla. Sillä erotuksella aiempaan, että nyt mies vastaakin kysyttäessä, miksei halunnut lähteä. Oli liian kylmä, ei jaksanut, oli muita suunnitelmia jne.



Kysymys kuuluu: Miksi ihmeessä mies ei sano suoraan, mitä mieltä on? Minä en todellakaan määräile tai pakota häntä lähtemään, mutta olisi minusta ihan kohtuullista käydä edes järkevä keskustelu mahdollisista suunnitelmista ja molempien toiveista niiden suhteen. Miksi aikuinen ihminen vetäytyy tuolla lailla vastuusta?



Tämä oli vain yksi esimerkki. Vastaavia tapauksia on muutenkin arjessa. Kysyn jotain, mies ei vastaa tai ota kantaa. Joudun tekemään päätöksen asian suhteen yksin. Jälkikäteen mies muistaa kyllä sitten rutista ja mutista, että kun sekin asia meni niin ja näin ja blaa blaa.



Mies EI ole ollut ennen läheskään tällainen. Muutos on tapahtunut tänä kesänä.