Mielipiteitä kaipaisin, erityislapsi ja partio

Olet todella ajattelevainen vanhempi,kiitos siitä. Meillä on valitettavasti huonoja kokemuksia nuorten ohjaajien partiosta, jossa on erityislapsi. Olemme joutuneet tästä useasti huomauttamaan lippukunnan johtajalle ja vaatimaan lapselle vanhemman mukaan kokouksiin. Hän on väkivaltainen ( todella.kuristaa,hakkaa ja sylkee) ja levoton, pilaa kaikki kokoukset ja ohjaajien aika menee hänen kiinni pitämiseen. Todella valitettavaa kaikille. Tälle lapsellekin olisi hyvä, että hän saisi osallistua harrastukseen, mutta siihen hän tarvitsee ehdottomasti oman ohjaajan.Tässä tapauksessa oman vanhemman.Kokeilemalla teille selviää, pärjääkö lapsenne tässä ryhmässä. Hyvinkin voi pärjätä, jos hän on normaaliluokallakin!

Olen siis lippukunnanjohtajalle jo kertonut huoleni nuorten pärjäämisestä lapseni kanssa. Minua vaan edelleen hiukan mietityttää.. Partion nettisivuilla mainittiin että sudenpentujen johtaja olisi aina aikuinen? Näin ei kuitenkaan tässä tapauksessa olisi, mikä tuntuu kummalliselta.



Ehkä me kokeilemme partiota vielä syksyllä, poika on kovasti toiminnassa viihtynyt mukana tähän asti. ja toivottavasti johtajat ottavat sitten rohkeasti yhteyttä minuun, mikäli ongelmia tulee..



ap

Anna hyvä ihminen nille nuorille uusilleohjaajille tilaisuud. Ja joo, on jokseenkin varma, että jonkun kerran sattuu jotain - toisaalta sattuisi varmasti vieraan aikuisenkin kanssa. Tottakai heillä menee hetki opetteluun. Mutta silti se kannattaa, sillä se antaa sekä sinun lapsellesi, että näille ohjaajanaluilla tilaisuuden kehittyä.



Älä ylisuojele lastasi. Sulle on varmaan opetettu hoitokeskusteluissa se periaate, että minkä sallit lapsellesi nyt, sen hän tekee kaksikymppisenäkinja minkä haluat vaatia häneltä kaksikymppisenä, ala heti sitä opettamaan.



Ja muista että hän nyt tuntuu pieneltä ja kehittymättömältä, mutta vuosi on vuosi hänellekin ja ensi vuoteen mennessä hän tulee oppimaan yhtä jos toista, hänkin.

Anna hyvä ihminen nille nuorille uusilleohjaajille tilaisuud. Ja joo, on jokseenkin varma, että jonkun kerran sattuu jotain - toisaalta sattuisi varmasti vieraan aikuisenkin kanssa. Tottakai heillä menee hetki opetteluun. Mutta silti se kannattaa, sillä se antaa sekä sinun lapsellesi, että näille ohjaajanaluilla tilaisuuden kehittyä.

Älä ylisuojele lastasi. Sulle on varmaan opetettu hoitokeskusteluissa se periaate, että minkä sallit lapsellesi nyt, sen hän tekee kaksikymppisenäkinja minkä haluat vaatia häneltä kaksikymppisenä, ala heti sitä opettamaan.

Ja muista että hän nyt tuntuu pieneltä ja kehittymättömältä, mutta vuosi on vuosi hänellekin ja ensi vuoteen mennessä hän tulee oppimaan yhtä jos toista, hänkin.

22-vuotias on aikuinen partiolainen, 19- vuotias on vaeltajaikäinen.

Epäilyttää siksi tuo nuorten pärjääminen koska aikuinenkaan ei aina ongelmitta pärjää lapseni kanssa. Ei ole tarkoitus tuottaa lapselle epäonnistumisen tunteita liikaa (niitä tulee muutenkin) eikä viedä muilta mukavan harrastuksen tuntua.

ap

Partiohan perustuu pitkälle vertaisjohtajuuteen ja siksi mukana on nuorempiakin johtamassa. Nykyään mukana on myös aikuinen, jolle siis riittää täysi-ikäisyys. Aikanaan itse vedettiin 14-vuotiaina noin ekaluokkalaisista koostuvaa kymmenen hengen sudarilaumaa ja kasvettiin siinä itse huimasti, saatiin luottamusta, onnistumisia ja ystäviä näistä meidän sudareista!



Minusta sinun kannattaisi jutella suoraan niitten johtajien kanssa ja ihan konkreettisesti neuvoa miten lastasi kannattaa käsitellä - turha asioita on kantapään kautta oppia, jos helpomminkin pääsee. Anna mahdollisuus nuorillekin johtajille ja tue heitä hommassaan. Luottamus kasvattaa, puolin ja toisin. Älä missään tapauksessa suoraan ota lastasi pois partiosta, sehän vaan kertoisi lapselle, että hänessä on jotain vikaa, kun ohjaajat eivät hänen kanssaan pärjää.

kun ryhmässä oli erityislapsi ja meno aivan älytöntä. Otti todella paljon päähän, koska lapseni olisi halunnut jatkaa harrastusta, mutta se ei ollut mahdollista tämän yhden häirikön takia.

kun ryhmässä oli erityislapsi ja meno aivan älytöntä. Otti todella paljon päähän, koska lapseni olisi halunnut jatkaa harrastusta, mutta se ei ollut mahdollista tämän yhden häirikön takia.

Ei ole kivaa kenellekään, jos lapseni haastava käyttäytyminen pilaa kaikkien harrastuksen. Hän pärjää kouluss anormaliluokassa, mutta hänellä onkin ihan huippuhyvä opettaja (jolla on itsellään as-lapsi). En voi olettaa että 19- ja 15 vuotiaiden elämänkokemus tai taidot olisivat suoraan sillä tasolla, että osaisivat toimia aina erityislapsen kanssa, haastavaa se onem eille vanhemmillekin välillä!

Eikä ole omalle lapsellenikaan mitenkään kivaa, jos hänen käytöksensä muodostuu esteeksi (tähän asti kivalle) harrastukselle.

Olen itse toiminut koko nuoruuteni ja aikuisen ikäni partiossa ja nähnyt varsin monenlaisia lapsia. Osa tiedetään erityislapsiksi, osa on muuten vain erikoisia. Moni koulussa ihan mahdoton pärjää partiossa ihan hyvin, koska toiminta on luonteeltaan miten sen nyt sanoisi... toimintaa.



Lapsesi on ollut jo kaksi vuotta partiossa, joten hän on lippukunnassaan ns. Tunnettu Tapaus: johtajien kesken hänestä ja hänen pärjäämisestään on aivan varmasti puhuttu jokseenkin estottomasti. Partiojohtajilla kun ei ole minkään valtakunnan vaitiolovelvollisuutta.



Siispä, nämä tulevat laumanjohtajat tuntevat jo lapsesi, ovat hyvinkin todennäköisesti olleet samoilla retkillä hänen kanssaan, tai ainakin he tuntevat lapsesi maineen ja uskovat pärjäävänsä. Lapsesi taas partiossa viihtyy. En oikein näe ongelmaa.



Mitä tulee ikärajoihin, niin 19-vuotias vaeltaja voi varsin hyvin vetää sudenpentulaumaa. Vanhan ohjelman mukaan ikäraja oli 16 vuotta. Voit tietenkin valittaa lippukunnanjohtajalle vaikka maailman tappiin, että tulevat johtajat ovat mielestäsi väärän ikäisiä, mutta se ei tilannetta muuksi muuta. Partio on johtajillekin harrastus: eikä lippukunnanjohtaja voi ketään laumanjohtajaksi määrätä.

Ainakin niissä kahdessa lippukunnassa joista minulla on kokemusta, on kaiiki aikuiset otettu ilolla mukaan auttamaan.

Jotenkin tuntui, että vanhemmat suorastaan pakottivat joitakin lapsia viikonloppuretkille, jotta saivat itselleen vapaata haastavasta arjesta.

Joskus minäkin noin kuvittelin, mutten enää kyllä kuvittele moista. Sudenpennut tekevät kolme retkeä vuodessa; jos arki alkaa tosissaan rassata, niin tukiperheeseen lapsen saa yhdeksi viikonlopuksi joka kuukausi.

Kyllä erityislapset tuodaan partioon samasta syystä kuin muutkin lapset; itse partiojohtajana ja erityislapsen äitinä olen tuomassa lasta partioon ennen kaikkea siksi, että partiosta saa hyviä pysyviä kavereita eikä partiossa tarvitse olla erityisen hyvä missään voidakseen silti toiminnasta nauttia.

meillä lapsi joutui lopettamaan partion kun ryhmässä oli erityislapsi ja meno aivan älytöntä. Otti todella paljon päähän, koska lapseni olisi halunnut jatkaa harrastusta, mutta se ei ollut mahdollista tämän yhden häirikön takia.

Tiedän yhden tyttöporukan, joka härnäsi samassa vartiossa ollutta erityislasta niin, että tämä meni jatkuvasti aivan ylikierroksille. Lopputulemana oli, että kiusattu lapsi kavereineen siirrettiin toiseen ryhmään ja tyttöporukalle tehtiin erinomaisen selväksi, että asiaa oli puitu lippukunnan hallituksessa ja että syynä oli se, miten he tätä erityislasta kiusasivat.

Tytöt olivat tästä aika vaikeina: he olivat kai jotenkin kuvitelleet, että erityislapsi on jotenkin vapaata riistaa, että syy on aina hänessä eikä koskaan heissä. Yksi perustelikin kiusaamista sillä, mitä erityislapsesta oli kotona puhuttu.

Kun erityislapsi oli ryhmästä siirretty pois, niin tytöt seuraavalla retkellä alkoivat kiusata porukan hiljaisinta, mutta se saatiin onneksi loppumaan ilman järeämpiä toimenpiteitä.

Eli lapsi on adhd-vamppi, ja ajattelit sysätä sen partioon jotta saisit kotiin rauhaa sen riehumiselta ja mölinältä? Ymmärrettävää. Mutta muista kuitenkin että partio on hihhuliuskusten seura. Omalla kersallasi on jo nyt pää vähän sekaisin, joten mieti että haluatko tehdä siitä vielä sekomman opettamalla sille jotain uskispaskaa.

Su ei olis kyllä kannattanut muuten mennä veljes kanssa sänkyyn, olisit saanut terveemmän lapsen...

Tulihan se idiootinkin viesti lopulta. On tämä kumma palsta, vaikka ap aivan asiallisesti ja huolissaan kysyy, niin paskaa tulee niskaan.

Ap: minulla ei ole partiokokemusta eikä erityislasta, mutta kannattaisi ehkä vaan tarkkailla tilannetta? Ettet suotta maalaa piruja seinille, kaikki voi mennä ihan hyvin!

Jos viihtyy partiossa, katsoisin miten lähtee sujumaan. Voisiko saada esim vapaa-ajan avustajan mukaan? Meillä vuotta nuorempi partiosta kiinnostunut poika jolla samoja piirteitä kuin pojallasi (ei diagnoosia). Meinattiin kokeilla syksyllä lähtisikö partioharrastus sujumaan.

Olin koko lapsuus- ja nuoruusajan partiossa. Lopetin vasta, kun sain omat lapseni kolmikymppisenä. Viestisi oli ihana! Olisivatpa kaikki vanhemmat yhtä ajattelevaisia kuin sinä. Koko partioharrastus ja toimintaryhmät perustuvat vertaisjohtajuuteen ja tämä on mielestäni tärkeää pitää mielessä. Se on koko toiminnan idea ja vastuun kautta lapset oppivat huolehtimaan itsestään ja toisistaan ja oppivat oma-aloitteisuutta ja lukuisia muita taitoja. Johtajat koulutetaan, mutta mitään kasvatuksen ammattilaisia he eivät ole. Jälkeenpäin on tullut mieleen monia tapauksia, joissa vanhemmat ilmoittivat toimintaan ja retkille/leireille todella "vaikeita erityislapsia" ilman, että mitenkään kertoivat lapsen erityisyydestä johtajille. Kyllä siinä oli monesti teininä ihmeissään, että miten jonkun lapsen kanssa pärjää. Jälkeenpäin saattoi selvitä, että lapsi on koulussa erityisluokalla ja esim. yksi tosi haastava lapsi oli erotettu koulusta mahdottojan käytöksen vuoksi. En tarkoita, että tällaiset lapset pitäisi sulkea partion ulkopuolelle, mutta kyllä vanhemmat ovat mielestämi vastuuttomia laittaessaan tällaisia lapsia noin vaan retkille ja leireille. Miten teini-ikäinen johtaja voisi selvitä haastavan erityislapsen kanssa, kun aikuisetkaan eivät pärjää? Jotenkin tuntui, että vanhemmat suorastaan pakottivat joitakin lapsia viikonloppuretkille, jotta saivat itselleen vapaata haastavasta arjesta.



Mielestäni sinun kannattaa avoimesti kertoa lapsesi ryhmänjohtajille hänen erityisyydestään. Kertoa, minkälaiset tilanteet voivat olla haastavia ja miten niitä voisi yrittää ratkaista. Missään nimessä ei kannata lopettaa harrastusta noin vain, vaan katsoa, miten homma lähtee sujumaan. Partion toiminnalliset menetelmät sopivat monenlaisille lapsille ja ryhmänjohtajat voivat soveltaa harjoiteltavia asioita monin tavoin. Esim. moni sellainen lapsi, joka ei koulussa oikein pulpetissa jaksa istua, viihtyy partiossa ja nauttii retkistä ja leireistä yli kaiken.

Olin koko lapsuus- ja nuoruusajan partiossa. Lopetin vasta, kun sain omat lapseni kolmikymppisenä. Viestisi oli ihana! Olisivatpa kaikki vanhemmat yhtä ajattelevaisia kuin sinä. Koko partioharrastus ja toimintaryhmät perustuvat vertaisjohtajuuteen ja tämä on mielestäni tärkeää pitää mielessä. Se on koko toiminnan idea ja vastuun kautta lapset oppivat huolehtimaan itsestään ja toisistaan ja oppivat oma-aloitteisuutta ja lukuisia muita taitoja. Johtajat koulutetaan, mutta mitään kasvatuksen ammattilaisia he eivät ole. Jälkeenpäin on tullut mieleen monia tapauksia, joissa vanhemmat ilmoittivat toimintaan ja retkille/leireille todella "vaikeita erityislapsia" ilman, että mitenkään kertoivat lapsen erityisyydestä johtajille. Kyllä siinä oli monesti teininä ihmeissään, että miten jonkun lapsen kanssa pärjää. Jälkeenpäin saattoi selvitä, että lapsi on koulussa erityisluokalla ja esim. yksi tosi haastava lapsi oli erotettu koulusta mahdottojan käytöksen vuoksi. En tarkoita, että tällaiset lapset pitäisi sulkea partion ulkopuolelle, mutta kyllä vanhemmat ovat mielestämi vastuuttomia laittaessaan tällaisia lapsia noin vaan retkille ja leireille. Miten teini-ikäinen johtaja voisi selvitä haastavan erityislapsen kanssa, kun aikuisetkaan eivät pärjää? Jotenkin tuntui, että vanhemmat suorastaan pakottivat joitakin lapsia viikonloppuretkille, jotta saivat itselleen vapaata haastavasta arjesta.



Mielestäni sinun kannattaa avoimesti kertoa lapsesi ryhmänjohtajille hänen erityisyydestään. Kertoa, minkälaiset tilanteet voivat olla haastavia ja miten niitä voisi yrittää ratkaista. Missään nimessä ei kannata lopettaa harrastusta noin vain, vaan katsoa, miten homma lähtee sujumaan. Partion toiminnalliset menetelmät sopivat monenlaisille lapsille ja ryhmänjohtajat voivat soveltaa harjoiteltavia asioita monin tavoin. Esim. moni sellainen lapsi, joka ei koulussa oikein pulpetissa jaksa istua, viihtyy partiossa ja nauttii retkistä ja leireistä yli kaiken.

Miksi vammaisen pitäisi mennä partioon? Eikö se voisi olla vaan kotona/vammaishoidossa?

Miksi vammaisen pitäisi mennä partioon? Eikö se voisi olla vaan kotona/vammaishoidossa?

Miksi vammaisen pitäisi mennä partioon? Eikö se voisi olla vaan kotona/vammaishoidossa?

vaan tekevät hommaa silkan vapaaehtoisuuden perusteella. Jostain syystä aikuisia ei tähän tehtävään juuri tahdo löytyä -mikä lie syynä? Silloin joudutaan turvautumaan nuorempiin, että saataisiin edes joku lauman johtajaksi.



Mitä enemmän itsehallintaongelmaisia lapsia on partiossa, sitä vähemmän löytyy innokkaita aikuisia. Onhan se ihan luonnollista. Kukaan ei saa irti sellaisesta partiosta, jossa aikuisen aika menee yhden lapsen ohjeistamiseen, vahtimiseen ja aisoissa pitämiseen.



Mielestäni ratkaisu tähän on, että tällaisen lapsen vanhempi tulee mukaan toimintaan ja tarvittaessa ohjaa lapsensa käytöstä. Partio kuuluu kaikille, tarvittaessa myös vanhemmille :)

Mutta kannattaa mennä mukaan kokoukseen ja katsoa miten homma toimii.