Haittaako sua lasten huono käytös kaupassa, ravintolassa jne?

kovaäänistäkiroilua tai tavaroiden heittelyä.



Jos taas hyvätuulista puheen kilkatusta tai vauvan itkua; ei.

Jos siis ovat huonokäytöksisiä vain omille vanhemmilleen.

jos ei mene ihan överiksi, mitä en ole vielä koskaan nähnyt. Lapsen itku, väsymyksestä tai jännityksestä johtuva temppuilu, hassuttelu ja muu epämääräinen mölyäminen nyt on aika olennainen osa lasten elämää. Ei sitä voi tietää, onko lapsi esimerkiksi kaupunkireissusta väsynyt, ja sitten hänet tuodaan syömään jo liian nälkäisenä ja liian väsyneenä, jolloin mikään ei maistu ja kaikki kiukuttaa. Enemmän häiritsee, jos vanhemmat on lapselle tylyjä ja torjuvia, vaikka lapsi hakee vain vanhempien huomiota sillä käytöksellä, koska heitä hävettää lapsen käytös.

ihan samoin kuin aikuisten huono käytöskin. Minulle on ihan sama, onko räyhääjä 5v vai 35v, yhtä typeriä.

haittaa paljon, jos ei edes yritetä opettaa hyviä käytöstapoja

sillä useamman normilapsen ja yhden erityislapsen vanhempana ymmärrän, ettei lapsen käytös aina ole kiinni vanhemmista.

siinä mielessä että vaikka se lapsi kiukuttelisi esim. ravintolassa väsymystään tai nälkäänsä niin vika on vanhemmissa ja siinä että vanhemmat eivät itsekkyyttään vie niitä lapsia ajoissa pois sieltä kaupungista tai syömään. Toki voi olla että vanhempi ei vielä tiedä mitä lapsi milloinkin kiukuttelee, mutta silloinkin vika on vanhemmassa.

Vanhemman tehtävä on ennakoida noita tilanteita ja vaikka lapsi sanoisikin että ei ole nälkä niin syömään mentäisiin siellä kaupungissakin ajoissa.

Jollain ostosreissuillakin pitäisi ottaa lapset siten huomioon että se kaupunkireissu ei ole pelkkää kaupasta kauppaan juoksemista vaan välillä käydään puistossa, leikkipaikassa jne. ja usein levätään että se lapsi ei väsy totaalisesti.



Itseäni siis häiritsee enemmän vanhemmat kuin lapset. Myös ihan puhtaasti huonokäytöksisten lapsien vanhemmat häiritsevät, koska he eivät ole niitä lapsiaan kasvattaneet. Jos siis jossain ravintolassa jonkun lapsi käyttäytyisi huonosti minua kohtaan, etsisin lapsen vanhemmat ja sanoisin että pitäkää lapsenne kurissa.

En kyllä käy sellaisissa paikoissa syömässä jotka ovat ns. perheravintoloita, ihan jo siksi että haluan syödä rauhassa ja lisäksi nuo perheravintolat ovat usein todella huonotasoisia.

Anteeksi, meni vähän sivuraiteille. =)

Haittaa, jos vanhemmat eivät puutu. Uhmaikäinen esim voi olla aikamoinen pakkaus ja kuuluu ikään. Pointti on juuri tuo vanhempien puuttuminen.



Tosin itse olen sellainen tantta, joka sitten tarvittaesa myös itse puuttuu. Jos pennut juoksentelevat meidän pöytään, huutavat korvan juuressa tai riehuvat kaupassa ilman, että vanhemmat puuttuvat, sanon itse. Yleensä tehoaa lapsiin ja vanhemmat alkavat mulkoilla ;)

Ahtaassa kaupassa 3-4 lasta leikkii hippaa. Ensinnäkin tupeksivat tiellä ja siksi toiseksi satuttavat itsensä, mikä karmivasta parkumisesta päätellen tapahtuikin.

Se mikä haittaa liittyy siihen mitä vanhemmat tekevät tai eivät tee. Uhmaikäisen kiukuttelu ei haittaa jos vanhemmat reagoivat siihen minun mielestäni jotenkin järkevästi. Eli esim. se haittaa jos lapsi vinkuu ja vinkuu jotain ja aikuinen lopulta antaa sen. SE ärsyttää.



Vanhempien pitää vahtia ja ohjata lapsiaan, ei kuitenkaan sättiä koko ajan tehottomasti.



Erityisesti ärsyttää jos lapset touhuavat vahtimatta ja ovat ilkeitä.



Omia lapsia on 2 eikä meidänkään perhe aina käyttäydy täydellisesti. Joskus taas käyttäydytään.

Haittaa ja ihan helkkaristi.

Kaikkinainen kitinä, poukkoilu ja kirkuminen on aivan kamalaa, miksi lasten pitää antaa "ilmaista itseään" sillä jumalattoman korkeaäänisellä kirkumisella?

Ja miten tosiaan jotkut vanhemmat on niin tampioita että lapset saa juosta täyttä rallia esim. kaupoissa ja pudotella tavaroita hyllyiltä, tai ravintoloissa (oli pika- tai ei) häiritsemässä muiden asiakkaiden ruokarauhaa?

Ihan julmetun ärsyttävää.

höpöttely ja vauvan itku ei haittaa, riekkuminen ja juoksentelu kylläkin. En ole sellaista omilta lapsiltakaan hyväksynyt, miksi siis muilta?



Meillä lapset on olleet joka paikassa mukana vauvasta lähtien ja tottuneet käyttäytymään, helpointa on opettaa omalla esimerkillä. Pari viikkoa sitten oltiin Mich 2 haarukkaa ravintolassa 10v:n kanssa - hän nautti ruuasta ja ympäristöstä aivan suunnattomasti. Olihan sekin tietty elämys kun lehmät laidunsi ikkunan ulkopuolella:D



4.n äiti

kaupassa jonkun lapsen itkuraivareille lähinnä hymähtelen ja tunnen sympatiaa vanhempia kohtaan - yleensä tilanne nimittäin on liittynyt siihen etei lapsi saa jotain haluamaansa ja vanhemmat pysyvät tiukkana vaikka huki helmeilee kassalla kun lapsi huutaa kärryissä. Ihan ok, noin toimisin itsekin.



Jossain hampurilaispaikassa tai Rosso -tyyppisessä paikassa kauppakeskuksessa siedän lasten sähläämistä paremmin kuin jossain kunnon ravintolassa, jonne ollaan lähdetty esim. viettämään iltaa ja syömään.



Lastenkin pitää oppia käyttäytymään ja joskus ehkä kantapään kautta ja iso lieventävä asianhaara on, jos vanhemmat todella paneutuvat siihen, ettei huonon päivän sattuessa lapsi pääse terrorisoimaan toisten ateriointia vaan hänet viedään esim. ulos odottamaan ruokaa eikä anneta juoksennella ympäriinsä. Se saa minut vihaiseksi, jos vanhemmat kaikessa rauhassa syövät omaa ruokaansa ja antavat lapsen/lasten juoksennella ympäriinsä ja heitellä ruokaa.

ei haittaa jos nään, että siihen vanhemmat puuttuvat

haittaa paljon, jos ei edes yritetä opettaa hyviä käytöstapoja

Lapset ei opi käyttäytymään viettämällä koko lapsuutensa kotona. Lapsia täytyy sosiaalistaa ja siirtää heille käytöstapoja ja kultuuria.

koska en muista yhtään kertaa, että olisin huomannut kenenkään lasten juoksevan ravintolassa, heittelevän ruokaa tai kirkuvan. Satunnaisia vauvan itkuja muistan kuulleeni, mutta ei nekään haittaa, koska vauvathan itkee.



Ihmisten ärsytyskynnys tuntuu kyllä olevan tosi matalalla nykyään.



Itse asiassa ainoa ihminen, joka puhuu kaupassa riehuvista lapsista on se kaverini, joka ei koskaan käy missään lastensa kanssa. Nuorimmainen oli 4-vuotias, kun kaverini kävi ekaa kertaa kaupassa lasten kanssa o_O

En ole vielä niin huonosti käyttäytyvää nähnyt että se olisi minua häirinnyt. Pieni juoksentelu tai itkeminen tai kovaääninen puhuminen eivät minua haittaa. Ilahdun, jos joku lapsi tulee suorastaan mulle juttelemaan :)

etenkin, jos ne huonosti käyttäytyvät on omia. Ja haittaa myös silloin, kun ollaan liikkeellä kokonaan ilman lapsia.



Toisaalta, en menetä hermojani, vaikka kaupassa joku muksu raivoaisikin. Jos omat ei ole mukana, niin kiitän silloin lähinnä onneani, etten ole raivopään vanhempien asemassa. Sen sijaan kaupassa ärsyttää riehuvat lapset, ne jotka juoksevat miten sattuu, törmäilevät hyllyihin ja etenkin muihin asiakkaisiin. Yhtälailla ärsyttää ne ostoskärryihin tungetut isot lapset (eli ne jotka ei enää mahdu kärryjen istuimeen).

tarkoitan nyt muiden lapsia, omani ovat jo teinejä.

Se mikä haittaa liittyy siihen mitä vanhemmat tekevät tai eivät tee. Uhmaikäisen kiukuttelu ei haittaa jos vanhemmat reagoivat siihen minun mielestäni jotenkin järkevästi. Eli esim. se haittaa jos lapsi vinkuu ja vinkuu jotain ja aikuinen lopulta antaa sen. SE ärsyttää.

Vanhempien pitää vahtia ja ohjata lapsiaan, ei kuitenkaan sättiä koko ajan tehottomasti.

Erityisesti ärsyttää jos lapset touhuavat vahtimatta ja ovat ilkeitä.

Omia lapsia on 2 eikä meidänkään perhe aina käyttäydy täydellisesti. Joskus taas käyttäydytään.

Täällä vanhemmilla on vielä auktoriteettia lasten suhteen. Kerron esimerkkitapauksen. Eräässä kahvilassa pari päivää sitten oli aika iso perhe, jossa oli useampi alle kouluikäinen muksu. Lapsille meinasi tulla hieman riehaantunut tunnelma. Pieni poika ja pieni tyttö huusivat aika kovaan ääneen. Äiti suhahti pojalle jotain varsin äkäisesti, ja poika hiljeni. Tyttö jatkoi, joten äiti nousi ylös pöydästä, nappasi vähäeleisesti tytön kainaloon ja siirtyi eteiseen puhuttelemaan tyttöä. He tulivat parin minuutin päästä takaisin, ja tyttö istui rauhallisena koko loppuajan.

Suomessa kun tällaista olen nähnyt, niin se päättyy aina siihen että mamma alkaa huutaa kilpaa lapsen kanssa. Tai sitten se toinen ääripää; lapsen isä jyrähtää kovaäänisesti ja kiroilee lapselleen (molempia nähnyt).

Ranskassa lapset kasvatetaan siihen, että he ovat lapsia ja vanhempia totellaan. Suomessa ajatus on, että perheissä on joka suhteessa tasa-arvoiset lapset ja vanhemmat.

Jos nyt vaikka uhmaikäinen kiukuttelee, niin se on aika ymmärrettävää. Tietenkin toivoo, että vanhemmat handlaisivat tilanteen mahd. nopeasti. Samoin vauvan itkua en pidä häiritsevänä, jos siihen vastataan. Hieman isommilta lapsilta voi sitten jo odottaa jotain käytöstapoja, ja etenkin sopii odottaa vanhemmilta, että nämä opastavat jälkikasvuaan käyttäytyään oiken.



Se, että lapsista lähtee hieman enemmän ääntä kuin aikuisista, ei mielestäni lähökohtaisesti ole huonoa käytöstä.