Haittaako sua lasten huono käytös kaupassa, ravintolassa jne?

En ole vielä niin huonosti käyttäytyvää nähnyt että se olisi minua häirinnyt. Pieni juoksentelu tai itkeminen tai kovaääninen puhuminen eivät minua haittaa. Ilahdun, jos joku lapsi tulee suorastaan mulle juttelemaan :)

En ole ravintolassa häiriintynyt mutta en syökään lasten kanssa niin hienossa paikassa, etteikö siellä voisi olla muita lapsia ja ilman lapsia emme käy ravintoloissa tällä hetkellä. En muista juoksevia lapsia paitsi ehkä leikkipaikalle (jos paikassa on sellainen), joitakin vaeltelevia kyllä (etsivät vanhempiaan), mutta eihän sellainen häiritse, kun en ravintoloissa muutenkaan tuijottele naapuripöytiä tai niiden ihmisiä. Vauvan itkua ja uhmiksen kiukuttelua olen kuullut, mutta nekin ovat menneet nopeasti ohi enkä sellaisesta häiriinny.

En ole ollut niin pitkillä lennoilla, että lapsen itku häiritsisi, enkä muutenkaan turistilennoilla. Omat lapseni eivät ole itkeneet lentokoneessa kuin kerran. Tällöin pienempää sattui nousussa korviin ja itki n. 5 minuuttia 4 tunnin lennosta. En pitänyt sitä kovin pahana, olihan hän vain 7 kk:n ikäinen.

Kauppaan kuuluu muutenkin pieni meteli ja hälinä, joten en todellakaan ota pultteja jonkun lapsen raivareista tai edes juoksentelusta.

Kylläpä maailmaan mahtuu paljon ryppyotsaisia narisijoita. Olen luullut, että se on enemmän mummojen tauti.

Se mikä haittaa liittyy siihen mitä vanhemmat tekevät tai eivät tee. Uhmaikäisen kiukuttelu ei haittaa jos vanhemmat reagoivat siihen minun mielestäni jotenkin järkevästi. Eli esim. se haittaa jos lapsi vinkuu ja vinkuu jotain ja aikuinen lopulta antaa sen. SE ärsyttää.

Vanhempien pitää vahtia ja ohjata lapsiaan, ei kuitenkaan sättiä koko ajan tehottomasti.

Erityisesti ärsyttää jos lapset touhuavat vahtimatta ja ovat ilkeitä.

Omia lapsia on 2 eikä meidänkään perhe aina käyttäydy täydellisesti. Joskus taas käyttäydytään.

Täällä vanhemmilla on vielä auktoriteettia lasten suhteen. Kerron esimerkkitapauksen. Eräässä kahvilassa pari päivää sitten oli aika iso perhe, jossa oli useampi alle kouluikäinen muksu. Lapsille meinasi tulla hieman riehaantunut tunnelma. Pieni poika ja pieni tyttö huusivat aika kovaan ääneen. Äiti suhahti pojalle jotain varsin äkäisesti, ja poika hiljeni. Tyttö jatkoi, joten äiti nousi ylös pöydästä, nappasi vähäeleisesti tytön kainaloon ja siirtyi eteiseen puhuttelemaan tyttöä. He tulivat parin minuutin päästä takaisin, ja tyttö istui rauhallisena koko loppuajan.

Suomessa kun tällaista olen nähnyt, niin se päättyy aina siihen että mamma alkaa huutaa kilpaa lapsen kanssa. Tai sitten se toinen ääripää; lapsen isä jyrähtää kovaäänisesti ja kiroilee lapselleen (molempia nähnyt).

Ranskassa lapset kasvatetaan siihen, että he ovat lapsia ja vanhempia totellaan. Suomessa ajatus on, että perheissä on joka suhteessa tasa-arvoiset lapset ja vanhemmat.

mä en ainakaan henkilökohtaisesti oikein arvosta ranskalaista lastenkasvatusfilosofiaa, vaikka sen tuloksena olisikin sitten kovin hyväkäytöksisiä lapsia.

haittaa paljon, jos ei edes yritetä opettaa hyviä käytöstapoja

En voi sietää curling-vanhempia ja näiden rajattomia penskoja. Sen sijaan mua ei haittaa minkäänlaiset raivarit tms. jos siihen vanhemmat puuttuvat järkevästi.

yleensä ei kyllä muuten. Pienet lapset ovat pieniä lapsia jotka opettelevat vielä käytöstapoja, ja heitä toivottavasti joku opettaa.

Enemmän ärsyttää noi isottelevat koululaiset jotka sotkevat puistossa karkkipapereillaan ja rikkovat pulloja yms. ja yläaste ikäset tuolla liikenteessä. Kulkevat niin että vievät koko jalkakäytävän ja väistää eivät tietenkään voi vastaan tulijoita. Holtittomista mopoilijoista puhumattakaan!

Valitettavasti Suomessa näkee ja kuulee tätä liian paljon. Suomessa korostetaan yksilön oikeuksia, joka osittain selittää sen, että Suomen nuoriso on huonokäytöksistä; jo ekaluokkalaiset tietävät kaikki oikeutensa - mutta eivät ymmärrä velvollisuuksien päälle.

Viimeksi palatessani Italiasta, jossa kunnioitetaan vanhempia ja omaa yhteisöä, tuntui todella karulta istahtaa bussiin kuuntelemaan sitä "Vittu mä sanon et siis vittu siinä on vittu sellanen muija..."

Iloinen kikattelu, riehakkuus tai juoksentelu eivät haittaa.

Se mikä haittaa liittyy siihen mitä vanhemmat tekevät tai eivät tee. Uhmaikäisen kiukuttelu ei haittaa jos vanhemmat reagoivat siihen minun mielestäni jotenkin järkevästi. Eli esim. se haittaa jos lapsi vinkuu ja vinkuu jotain ja aikuinen lopulta antaa sen. SE ärsyttää.

Vanhempien pitää vahtia ja ohjata lapsiaan, ei kuitenkaan sättiä koko ajan tehottomasti.

Erityisesti ärsyttää jos lapset touhuavat vahtimatta ja ovat ilkeitä.

Omia lapsia on 2 eikä meidänkään perhe aina käyttäydy täydellisesti. Joskus taas käyttäydytään.

Täällä vanhemmilla on vielä auktoriteettia lasten suhteen. Kerron esimerkkitapauksen. Eräässä kahvilassa pari päivää sitten oli aika iso perhe, jossa oli useampi alle kouluikäinen muksu. Lapsille meinasi tulla hieman riehaantunut tunnelma. Pieni poika ja pieni tyttö huusivat aika kovaan ääneen. Äiti suhahti pojalle jotain varsin äkäisesti, ja poika hiljeni. Tyttö jatkoi, joten äiti nousi ylös pöydästä, nappasi vähäeleisesti tytön kainaloon ja siirtyi eteiseen puhuttelemaan tyttöä. He tulivat parin minuutin päästä takaisin, ja tyttö istui rauhallisena koko loppuajan.

Suomessa kun tällaista olen nähnyt, niin se päättyy aina siihen että mamma alkaa huutaa kilpaa lapsen kanssa. Tai sitten se toinen ääripää; lapsen isä jyrähtää kovaäänisesti ja kiroilee lapselleen (molempia nähnyt).

Ranskassa lapset kasvatetaan siihen, että he ovat lapsia ja vanhempia totellaan. Suomessa ajatus on, että perheissä on joka suhteessa tasa-arvoiset lapset ja vanhemmat.

mä en ainakaan henkilökohtaisesti oikein arvosta ranskalaista lastenkasvatusfilosofiaa, vaikka sen tuloksena olisikin sitten kovin hyväkäytöksisiä lapsia.

Kun ei saa opettajalle haistatella, ja pitää kunnioittaa muitakin kuin itseään.

Ja tuolle ranskalaisen kasvatuksen hehkuttajalle; ranskalaiset on henkisesti sairasta kansaa, juuri tämän takia.

Mä en kanssa ole juuri törmännyt huonosti käyttäytyviin lapsiin. Siis totta kai uhmakohtauksia näkee ja toisilla on huonommat pöytätavat. Mutta ei mua juuri haitta jos ei joku 10 v syö haarukalla ja veitsellä.



Me käydään paljon ravintoloissa, reissataan, leikkipaikoilla, lasten tapahtumissa ja harrastuksissa.



Mulla tulee kaksi tilannetta mieleen, missä olisi voinut olla vähän eri meininki. Toinen oli ruotsin laivan leikkitila, johon jotkut jättivät lapsensa ilman valvontaa. Sehän on tietty vanhempien vika, ei pienen lapsen voi oleta käyttäytyvän jos ei vanhemmat välitä.



Toinen oli pojan futistreenit, jossa yksi äiti alkoi haukkumaan valmentajia ihan hillittömästi ja siitä mukulat saivat vähän esimerkkiä ja villiintyivät, jonka jälkeen äiti suuttui lapsille, jonka jälkeen lapset olivat jo ihan hepulissa.

silloin haittaa, jos ne lapset huonon käytöksensä vuoksi tulevat kohtelemaan mun lapsia huonosti (=etuilevat, tönivät, satuttavat...). Mutta mua ärsyttää suunnattomasti näissä tilanteissa, vaikkei ne lapset sinänsä häiritsisikään, se, jos vanhemmat eivät millään tavalla yritä hillitä lapsiaan - puhunut nyt juoksentelusta ym. Itkupotkuraivareissa vaan hymyilen onnellisena, ettei ole mun lapsi.

Esim. lapset (yleensä pojat) jotka eivät katso yhtään ympärilleen ja törmäilevät toisiin asiakkaisiin. Siinä jos vaikka lattia sattuu olemaan liukas niin on jo vaarallista suorastaan. Ja erittäin ärsyttävää. Kieltäkää vanhemmat lasten juokseminen kaupoissa ja opettakaa heidät katsomaan ympärilleen ja siihen että kaupassa on muitakin ihmisiä kuin se kullannuppunne!